Voihan Veli Joulu!

Oon tällä hetkellä kerrankin sanaton. Minä, jolla on kyllä aina sananen jos toinenkin sanottavana, nieleskelee ILON kyyneleitä ensimmäistä kertaa julmetun pitkään aikaan. Eihän meidän perheelle yleensä tapahdu mitään näin mahtavaa? Ja nyt puhun Brother Christmas HKI-projektista ja ehdottomasti myös meistä puhuneesta ystävästä Turusta. <3 Laura, mää hallaan sua näin virtuaalisesti iha kauhian kovvaa! En vieläkään käsitä, mitä on tapahtumassa. Tämän ihanan projektin ansiosta meillä on ilo saada muuttoapua vastaan ja lisäksi vähän muutakin, mihin ei muutoin olisi varaa.

Muhun oltiin siis yhteyksissä tuon projektin kehittäjän tiimoilta ja meille halutaan siis tarjota apua tähän tilanteeseemme. Tässä kuvaus Brother Christmas HKI:n Facebook sivuilta:

"Brother Christmas HKI on yhden miehen projekti, joka syntyi halusta mahdollistaa joulun elämys ympäri vuoden myös niille, joille se ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Sen tarkoitus on olla yhdistävä tekijä yritysten tai yksityisten auttajien, ja vähävaraisten perheiden välillä, sekä tuottaa myös ihmisille hyvää mieltä katsomatta mihin "ihmisryhmään" kuulut.

Brother Christmas HKI toiminta ei rajoitu vain jouluun, vaan sillä halutaan tarjota ympärivuotisesti iloa ja yhdessäoloa niille jotka sitä kulloinkin eniten tarvitsevat. Oli kyseessä urheilutapahtuma, ravintolaelämys, joulupaketti, syntymäpäivät tai vaikkapa rock-konsertti, on Brother Christmas HKI ainutlaatuinen ja lämminhenkinen tapa tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja saada samalla positiivista ja persoonallista näkyvyyttä yritykselle."

Olenkin avoimesti puhunut meitä seuranneista tapahtumista ja kipeistä kokemuksista aiemminkin somessa ja muutoinkin lähimmäisille. Ja nyt voin vähän valottaa, mikä meidän tilanne noin muutoinkin on ja mikä se vielä vuosi sitten oli. Oonki alkanu kutsua meitä "Aku Ankka-perheeksi", koska jos jossain asiassa on 1% mahdollisuus mennä pieleen, niin se taatusti sattuu meille tai jollekkin meidän perheenjäsenelle..

Olen kirjoittanut aiemmin anonyyminä blogia nimeltään "Haaveiden taivaan kirkkain tähti", joka kertoi lapsettomuudesta. Meidän kohdalla lievemmän hoidot riittivät maailman parhaaseen tulokseen, joka nyt tuhisee tuossa osaston sängyssä päiväunilla. Samoilla hoidoilla saimme myös toisen lapsemme, joka on nyt 1v1kk ikäinen. Perheemme isä on tämän pienimmäisen kanssa nyt kotona ja minä olen Tiinan kanssa osastolla. Välimatka on kurjan pitkäja tästä syystä muutammekin elokuun alusta samaan kaupunkiin, koska haluamme perheemme yhteen mahdollisimman nopeaa. Me ollaan selvitty niin paljosta jo nyt, että tiiviinä tiiminä me selvitään myös tästä. Meidän on selvittävä. <3

Tämä pikkusisar on ollut lyhyen elämänsä myös kipeä ja itkuinen aina, mutta hänen kohdallaan ollaan onneksi selvitty refluksitaudilla, joka on yhdistettynä hyvin, hyvin temperamenttiseen luonteeseen ihan riittävä haaste. :D Mun raskaudethan on olleet äärimmäisen vaikeita ja oon ollutkin suurimman osan vuodelevossa loppuraskauksista ja piikitellyt tunnollisesti insuliinia (raskausajandiabetes onneksi vain), kun vasen jalka heittäytyy toimimasta. Viimeisimpään raskauteen liittyi kumminkin jotain ihan erilaista, nimittäin viime vuonna tammikuussa alkanut laaja-alainen ihottuma. Suuria ihoaluita tulehtui ja niihin ei mikään hoito auttanut; ei suun kautta tai voiteena. Erikoista oli, että myös mies sai samanlaista ihottumaa ja ihottuma levisi molemmilla, väheni hetkeksi ja taas lehahti. Hälytyskellot alkoivat soida.

Muistelin Tiinan alkutaipaleen ihoreaktiot, kun tyttöhän oli kirjaimellisesti ihottuman peitossa. Sairaalassa löydettiin eri sienten ja bakteerien, hiivojenkin aiheuttamia ihottuma-aluita ja tuolloin tyrmistyneinä seurasimme, kun turvonnutta ja kipeää lasta tutkittiin sairaalassa. Itsesyytöksiltä ei voinut välttyä, vaikka todellisuudessa hoidimme ainokaistamme niin hyvin, kuin vain ikinä voi. Muutama allergia löytyi, mutta muuten reaktiot olivat täysi mysteeri. Lääkevoiteet auttoivat onneksi hyvin, mutta välillä eri reaktiot palasivat. 

Sairaalassa miehen ja minun ihottumille ei löytynyt syytä, joten saimme lähetteen ihotautien puolelle Ouluun. Lääkärin mielestä esim. homeelle ei niin voisi reagoida, kun kysyin, voisiko meidän kodissa olla jotain vialla. Siinä sitten vain arvuuteltiin ja lopulta googleteltiin itse, että mikä ihme se voisi olla. Se ei levinnyt Tiinalle nuiden kuukausien aikana, vaan Tiinan iholla oli erilainen/erilaisia ihottumia. Yksi aamu sitten heräsin ja niistin taas kipeää nenääni ja huomasin sen vuotavan verta ja että hengittäminen oli jotenkin erilaista. Toki vauvamaha oli iso ja painoi keuhkoja, mutta jotenkin tunne oli erilainen. Istuin vuokratalomme makuuhuoneessa ja aloin summaamaan oireita päässäni. Verta nenästä, hengitysoireet, ihottuma, päänsärky, huonovointisuus.. Mitä jos nämä eivät johdukkaan raskaudesta? Jos MIKÄÄN näistä ei johdu raskaudesta? Otin selvää homeista ja pian mulle avautui pelottava, uusi maailma. Toiminnan naisena asioita lähdettiin selvittelemään nopeaa.

Terveystarkastajat vahvistivat epäilymme ja lähdimme etsimään kiireen vilkkaa uutta asuntoa. Tuolloin tarkempia mittauksia ei vuokranantajan puolesta saatu, joten jouduimme luopumaan kaikesta omaisuudestamme. Vain häälahjarahoilla ostettu arkkupöytä ja hoitopöytä lähti mukaamme, lisäksi vaatetta jonkin verran ja tärkeitä papereita. Saimme uudessa asunnossa niille otsonointikäsittelyn ja aloitimme kaiken alusta. Tilannetta ei helpottanut toimeentulotuella olo ja minimaaliset tuet. Jouduimme ostamaan käytännössä kaiken uusiksi. Siinä mentiin todellakin kauha kerrallaan eteenpäin. Onneksi diakonian avulla saimme uuden sängyn ja lahjoituksena mm. lapsille sänkyihin patjat sekä vaatelahjoituksia.

Muuton jälkeen tapahtuikin kummia. KAIKKI oireet hävisivät minun yskääni lukuunottamatta. Iho parani kaikilla, ei verenvuotoa nenistä, ei mitään aiempaa oiretta enää. Ei päänsärkyä. Nyt tänä keväänä, vuosi muutosta, saimme kuulla tulokset talosta, jossa olimme asuneet. Siellä oli hyvin runsaasti erilaisia homeita ja mikrobeja sekä mm. sädesientä. Tieto rauhoitti, koska emme siis olleet luopuneet kaikesta turhaan. Vaisto oli oikeassa. Kuten se on ollut myös viikko sitten.

Kun tähän lisään huolen oman äiti siarasteluista ja isästäni, joka sairastui myös vakavasti viime vuonna, on soppa aika valmis, kirjava ja hyvin kitkerä. Mietin, että tässä voisi ehkä olla nyt riittävästi haasteita, niin sitten tipahti tämä pommi, mikä oli pahin kaikista. En todellakaan halua pitää edes vaihtoehtona, ettemme selviäisi, koska mehän selviämme. <3 Me olemme selvinneet ja me tulemme selviämään. Viekööt elämä vaikka uudenki irtaimiston ja tavarat, mutta mun miestä ja lapsia ei kukaan vie. Taistelen viimeiseen voimanrippeeseen asti ja pakotan itseni nousemaan joka aamu tästä sairaalan sängystä miettien, että me selvitään. Viekööt se niin kauan, ku vie, mutta sillä ei ole väliä. Me voitetaan tämä syöpä!

Tähän loppuun haluan kertoakkin eilisestä päivästä lyhyesti. Tiina sai siis selkälääkkeensä ja se onnistui heti ensimmäisellä pistolla. Sen jälkeen tiputeltiin yksi sytostaattiannos. Tyttö heräsi, kun hoitajat alkoivat puhdistella CVK:n ympärystää laastarien alta. Pikkuneidiltä tuli aika mainioita juttuja ja me saatiin hoitajien kesken hekotella niille. Pulputusta kuului tauotta liittyen mm. hänen kotona oleviin aurinkolaseihin, hoitajien rinnassa oleviin kortteihin ja siihen, kuinka nukkumatti laittoin hänelle unihiekkaa suoraan CVK:n kautta. Tyttö söi, joi ja nauroi. Tästä seurasikin ehdottomasti paras hetki, kun pääsimme ulos! Alla puolen tunnin ulkona fiilestely kuvin. <3

Kiitos vielä kerran kaikille kommentoineille, meitä auttamaan lähteville/lähtijöille sekä jokaiselle, jotka meitä muistavat tavoillaan. <3 Suuren suuri kiitos! Tänään 10 000 vierailijan rajapyykki rikkoutui, ihan käsittämätöntä. :)

 Tiinan rakastamia kukkasia. <3

 Sairaalan edustalla oleva kisuliini

 Poika ja kissa <3

 Tiina söi KYMMENEN kokonaista lihapullaa isänsä tekemän makaronilaatikon lisäksi päivän aikana! <3

 Tää patsas on niin kaunis!

Itse sankari. <3 Meinas jännittää vähän olla ekaa kertaa viikkoon ulkona. Ehdittiin just ennen ukkosmyräkkää nauttia kukkasista. Tiinalla mukana tärkein kaveri; Kissariepu. <3

Terkuin; Hopeakissa-Äiti