30. kesäkuuta 2016

Silmästä silmään

Nukutus ja selkälääke tuleekin jo paria tuntia aiemmin. Petoa tuijotellaan taas silmästä silmään. Tunti ja sitten se on taas menoa. Lääke laitetaan siis selkäytimeen ja sen jälkeen tiputellaan sytostaatit. Nukutus tapahtuu tytön omassa huoneessa. Saan olla nukahtamiseen asti paikalla, mutta sitten pitää siirtyä käytävälle. Toimenpiteen jälkeen tyttöä pidetään pää alaspäin hoitajan valvoessa tunnin ajan. Miksi, sitä en tiedä. Tapani mukaan kyllä kysyn asiasta.

     Silmästä silmään. Yritetään olla pelkäämättä
Terveisin klo

16 kommenttia:

  1. Anonyymi30. kesäkuuta 2016 klo 23.30

    Voimia koko perheelle! Virtuaaliset voimahalaukset täältä ruudun takaa <3

    VastaaPoista
  2. Anonyymi30. kesäkuuta 2016 klo 23.47

    Luin itku silmässä kaikki kolme kirjoitustasi, ja en voi kuin toivoa että kaikki kääntyis parhain päin. Tuhansia halauksia ja mielettömästi voimia koko perheelle, ootte ajatuksissa. ❤

    VastaaPoista
  3. k-m30. kesäkuuta 2016 klo 23.57

    Toivottavasti tämä päivä on mennyt olosuhteisiin nähden hyvin ja tyttökin on jaksanut jotain tehdä.ihana juttu edellisessä postauksessa se kun tyttöä nauratti peiton väri 💜

    VastaaPoista
  4. Anonyymi1. heinäkuuta 2016 klo 0.34

    Tsemppiä hurjasti teille; pikkuiselle lisääntyviä hyvänolon hetkiä ja vanhemmille voimia tähän kaikkeen! Kahden pienen pojan äitinä en voi edes kuvitella, mitä käytte läpi.. Leijonaemon lailla kyllä pientäsi hoidat <3 Olette ajatuksissa!

    VastaaPoista
  5. Jenni/ pienen pojan elämää1. heinäkuuta 2016 klo 9.01

    Kiitos että jaksat kirjoittaa. Minulla on vaikeasti monisairas lapsi ja monesti olen istunut ja itkenyt sängyn vierellä mitä seuraavaksi tapahtuu. Isosti voimia teille taisteluun <3 kirjoittaminen on ollut minulle suuri voimavara ja apu jaksaa arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopeakissa1. heinäkuuta 2016 klo 14.18

      Mulle kirjoittaminen oli myös selvä tie. Haluan purkaa itseäni sanoiksi. Kiitos sinulle. <3

      Poista
  6. Anonyymi1. heinäkuuta 2016 klo 12.46

    Voimia <3

    VastaaPoista
  7. Anonyymi1. heinäkuuta 2016 klo 21.08

    Voimia teille koko sydämestäni. <3 olette todellisia leijonavanhempia! Voimia taisteluun. Kaikkea hyvää teidän perheelle.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi29. heinäkuuta 2016 klo 21.58

    Voimia koko perheelle. Luin kaikki kirjoituksesi itku silmässä. En voi kuvitellakaan miltä teistä tuntui kun saitte tietää tämän. Kaikki maailman tsempit matkallenne! ♡

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)