Niinhän siinä kävi, että bakteeriviljely hälyytti ja näyte lähti jatkotutkimuksiin. Jokin bakteeri tuolla jyllää, kun crp:n oli jo lähemmäs 150 (eilen 20). Ruokahaluton ja kovasti yskivä tyttö jaksoi kuitenkin jutella kumminsa kanssa, joka tänään vieraili ja myös leikkiä ja pelailla äidin kanssa iltasella. <3 Sairaanhoitajan veikkauksen mukaan bakteeri on todennäköisemmin Tiinan ns. omia bakteereja. Huomennapa se selviää sitten.
Tosiaan, nuo kaksi tärkeää päivää lähestyy kovaa vauhtia. Ensimmäinen on nyt tulevan viikon torstai, kun otetaan lyppi (luuydinnäyte) ja saadaan suuntia syöpäsolujen tuhoutumisesta/määristä. Samana päivänä on kolmas sytopäivä, kun pistetään it-lääke selkään ja jälleen tiputellaan sytostaatteja suoneenkin. Tuo neljäs torstai, eli 21.7 on kuitenki se kaikista tärkein, eli 29. hoitopäivä. Silloin meille selviää, missä sarjassa tuota paholaista vastaan painitaan. Muuttuneeko tarina tummemman vai vaaleamman siniseksi, sen näkee sitten. Nyt ei auta, ku odottaa.
"Terveellisen" ruokavalioni perusta viime aikoina näyttää tältä
Tiina menee tosiaan yleensä kahdeksan maissa nukkumaan ja siitä alkaa tämän äidin oma aika. Yleensä käyn suihkussa tai pesen pyykkiä ja ehkä järkkäilen huonettamme. Istuskelen vanhempien keittiössä ja selaan puhelimella nettiä sekä syön nuudeleita ja juon teetä. Jouni pyörittelee silmiään tälle mun ruokavaliolle, mutta oikiasti, en vaan jaksa välittää. Ehkä sitte myöhemmin kiinnostus itseäänkin kohtaan muuttuu, mutta nyt mennään näillä. Syön, jos ja kun muistan ja sitten illalla paikkaan nuudeleilla. Näyttää kirjotettuna niin säälittävältä. :D
En oikeen osaa mennä ajoissa nukkumaan. Muutenkin uni on nyt ollu viime öinä hyvin katkonaista. Herään jo Tiinan huokaukseenkin. Blogipostauksia on tullu naputeltua tiuhaan, mutta tahti hidastunee kyllä. Nyt tää on jotenki niin henkireikä, että voi jonnekkin purkaa. Samalla tuttavat ja kaikki muutkin saa lukea meidän kuulumiset täältä, kun en vaan jaksa pitää entiseen tahtiin yhteyttä ihmisiin. Haluan tallettaa nämä ajat jonnekkin.
Mutta nyt lyhyestä virsi kaunis, Tiina yskii ja on levoton. Kirjoittelen toisella kertaa jälleen!
Tsemppiä teille ja voimia sairaala elämään! Me kävimme läpi saman tunteiden kirjon alkuvuodesta, kun poikamme sairastui leukemiaan. Pienistä edistys askelista saa paljon positiivisuutta päivään ja hetkessä eläminen kannattaa, koska toiset päivät ovat pilvisiä ja toisena päivänä paistaa aurinko!
VastaaPoistaKiitos kovasti. <3 TOivottavasti teillä on mennyt tähän asti kuljettu matka hyvin!
Poista