Kipua ja aarteita

Tänään onkin ollut astetta rankempi päivä. Heti aamusta lääkäri kiersi (niinku aina arkisin) ja kertoi tulehusarvon edelleen nousseen, mutta vain hieman. Bakteeri oli löytynyt ja siihen sopiva antibiootti aloitettiin. Ab-tippa toki oli ollutkin jo tippumassa, mutta nyt pystyttiin vaihtamaan jämerämpi, juuri sille bakteerille tarkoitettu troppi. Yleiskunto on kuitenkin tytöllä ollut ihan hyvä, joten sytostaattipäivä olis edelleen suunnitellusti torstaina. Kuume nousee aina tietyn ajan päästä lääkkeen jälkeen, mutta ei tätäkään ikuisesti kestä. Tiina haaveilee kovasti siitä, että saisi vetää kumpparit jalkaan ja ottaasateenvarjon ja mennä ulos sateeseen. Kurkkua kuristaa nähdä tuo pettynyt ilme, kun ulkona olisi niiiiiiin kivaa hänen mielestä olla. Joku päivä me vielä päästään hyppimään rapakoihin. 

Tiina on ollut lähes koko päivän hyvin itkuinen. Hyvin, hyvin itkuinen. Välillä en oo saanu kunnolla edes kontaktia tyttöön ja oon ollutkin ihan ymmällä. Kun ei kerro, mikä vaivaa, en osaa auttaa. Ruokahaluttomuus on ollut tänään ihan pohjatonta. Myös hajuaisti on ihan omaa luokkaansa. Tässä huoneessa on tosiaan kaksi ovea, joiden välissä on käsienpesuallas ja käsidesit sun muut, joita mennen ja tullen aina käytetään. Infektiopotilailla ja eristyspotilailla on aina nuo molemmat ovet kiinni. Tänään kuulin, kuinka päivälliskärry tuli aulaan (meidän ovista ehkä 10 metrin päähän). Ei mennyt ku ehkä minuutti ja Tiina alko valittamaan pahaa hajua. Päivällisellä oli pinaattikeittoa ja se haisi hänen nenäänsä ennätysajassa. Myös muovikäsineet haisee, käsidesi sekä kahvi, jota en oo useampaan päivään juonu huoneessa. Riittää, kun käyn mutkan keittiössä ja siellä on kahvinkeittimessä kahvia, niin tuon mukanani kahvin tuoksun. 

Tiinan ruokasaldo on tänään; noin desi vaniljajäätelöä, sokeripalan kokoinen leipäpala, kaksi pientä palaa nakkia ja haarukankärjellinen muusia sekä lusikallinen jugorttia. Niin ja puolikas suklaapatukka. Kävin iltasella kävelemässä ja samalla kaupassa. Toin tytölle tuliaisiksi käsikorun, patukan ja Frozen-kortteja. Osastolle palatessani noin klo 19 vastassa olikin ensimmäistä kertaa tänään naurava tyttö. Kipulääke oli auttanut jotenkin nyt paremmin. Ei aikaakaan, kun tyttö päätti yllättää minut ja hoitajan ihan täysin. Hän kirjaimellisesti kirmaili ja juoksi tätä huonetta ympäri. Yritin antaa löysää aina tippaletkuun, että hän saisi riehua. Varmaan vartin hän riehuikin. <3 Tästä voin ammentaa positiivisuutta repullisen, koska nyt voimme ainakin sen päätellä, että syöpälääkkeet eivät ole vaikuttaneet kävelyyn tai jalkoja ei särje. :)

Tässä uusi aarre Tiinan kädessä ja virallisen arvion kauppatuliaisesta antoivat myös oikella oleva Kissariepu sekä vasemmalla tuijuttava Kissarievun Pikkusisko. :D

Maanantaisin täällä käy askartelutäti, jonka kanssa voi keksiä kivaa askartelua ja piristystä päivään. Maanantai lienee sopiva päivä jollekkin kivalle tekemiselle. Tällä kertaa täti toi tuollaista kuvassa olevaa "nomparellimössöä", jota pystyi muovailemaan, kuin muovailuvahaa! Oli aika miellyttävää näin aikusenki mielestä, ku käsiin ei jääny semmosta vahamaista tunnetta. Iloiset värit innosti pientä askartelijaa tekemään leivoksia ja palloja.

Askartelutätin tuomaa uudenlaista "muovailuvahaa".Olipa aika hassua ja kivaa muovattavaa!

Osastolla on lapsille useammanlaista palkintoa, kun jaksaa olla reipas tai joutuu tekemään jotain kurjaa. Tiina saa valita aina joko tarran tai helmen itselleen, kun ottaa reippaasti lääkkeet. Hän kyllä ottaa aina ne reippaasti, mutta pieni palkinto on aina hyvä kannustin huonojen päivien varalle. Tiina kuitenkin joutuu ottamaan aamu- ,päivä- ja iltalääkkeet joka päivä. Yhdellä kerralla nieltäviä tabletteja on 2-5kpl. Tiina saa myös esim selkälääkkeen laitosta aina vähän isomman palkinnon, kuten vaikka useampia helmiä kerrallaan. Helmille on oma lasipurkki, joka on saatu osastolta ja itse ostimme Tiinalle tuon kissa-peltipurkin muille aarteille. On tärkeää, kun on jotain ihan ikiomaa.

 Helmipurkki, joka on koristeltu tarroilla. Tiinan lempivärit näkyykin kuvassa. Hän valitsee melkein aina mustan tai hopean helmen. Joskus sinisenkin.

Kiss Kiss-purkki on täynnä muita aarteita. Itsetehtyjä koruja ja ansaittuja reippaustarroja esimerkiksi.

Toivottavasti huomenna tulehdusarvot olis kääntyny laskuun. Toivon niin, että Tiina alkaisi syömään hiukan paremmin. Eniten toivon silti, että tyttö ei aivan koko päivää itkisi. Kipu on kyllä fyysistäkin varmasti tuollaisessa infektiossa, mutta ennenkaikkea se on henkistä. On tuskallista seurattavaa, kun lapsi ei ole ollenkaan omaitsensä ja torjuu kaikki ihmiset ympäriltään. Se on täysin ymmärrettävää ja kuuluu asiaan, mutta sitä on äitinä äärimmäisen vaikea seurata vierestä. Kun halusi helpottaa toisen oloa, mutta lapsi kieltää koskemasta, ei vastaa kysymyksiin laisinkaan tai jopa valitsee mieleisimmäksi tekemisekseen seinän tuijottamisen. Siinä vaiheessa ei voi, ku nostaa kädet pystyyn ja poistua takavasemmalle. Täytyy vain antaa tilaa ja aikaa surulle ja pettymyksille. Tässä on kuitenkin pelissä niin suuri menetys lapsenkin silmissä. Kun enää ei näe paljon isää ja siskoa tai muitakaan tuttuja ihmisiä, niin kelleppä sen pahan olon purkaisi, kuin minulle. Tiinalta on kuitenkin viety niin paljon.. Leikkipuistot, kauppareissut, ystävät, oma päätäntävalta monissa asioissa sekä vaikkapa mummulassa olemiset tai matkustelut. Listahan olis loputon. 

Vieläki tää kaikki tuntuu ihan oudolta. Ollaanko me oikiasti tässä tilanteessa? Sattuko tää oikiasti just meille? Onko tämä tosissaan totta, eikä unta? Voi, kun heräisikin yhtäkkiä. Tekisin niin monen asian toisin ja osaisin arvostaa vieläkin paremmin arjen tähtihetkiä. Joskus vielä mekin ollaan ihan tavallinen perhe. Siihen vain menee vuosia. Menkööt vaikka kymmenen, kunhan tämä tyttö saadaan terveeksi.