Tinttaraiselleni

Sinä jaksat olla aurinko, vaikka välillä sattuu enemmän, kuin koskaan ennen. Alkukantainen, iankaikkisen pysyvä lapsen ilo ja valo kantaa sinua. Sinä pidät niitä hentoja elämäsi naruja tärisevissä käsissäsi. Niitä, joista sinä päätät. Pistät kapuloita niihin pieniin rattaisiin, niihin liian pieniin rattaisiisi. Haavoja ei aina taisteluitta rasvata, ei veristä suuta hoideta. Elämän liekki palaa vahvana. Sinä tiedät arvosi ja haluat nuista naruista tiukasti puristaa. Onneksi hellität, luovutat, romahdat. Syliini sinut aina lopulta saan. Hoidan, rutistan, silitän. Kyynelilläni sinua kastelen, kun sylissäni pitää saan. Nuuhkutan kaljua päätä ja rutistan silmät kiinni. Et tuoksu vauvalta enää. Et tuoksu vadelmalle, et mansikalle. Sairaalan tuoksu yrittää peittää kaiken alleen, mutta se ei ole lopullista. Kun keskittyy, voi lentää huomiseen, vuosienkin päähän.

Harjaan pitkiä hiuksiasi ja saan jälleen letittää hiuksesi. Hypähtelet ja naurusi raikaa. Hassuttelijamme. Rinnassa on muistona arpi laskimoportista. Se ei arista enää ja on parantunut. Lähdemme kauppaan, tivoliin, kouluun ja kirjastoon. Matkaamme, tutustumme uusiin ihmisiin ja nautimme elämästä. Olemme vapaat! Normaalit äiti ja tytär. Terveet ja onnelliset. Tämä tapahtuu vielä!

Sitä ennen. Taistele! Pidä nuo langat, älä lannistu. Kompuroi, mutta anna minun nostaa sinut ylös. Itke, mutta anna minun itkeä kanssasi ja lopulta kuivata kuumat kyyneleet. Pyristele, lintuseni, mutta anna minun lopulta hoivata. Anna minun ajaa kipu pois. Anna minun auttaa. Anna ilon virrata sisällesi. Anna valon tehdä tehtävänsä. Unohda kaikki hetkeksi. Anna minun auttaa sinua unohtamaan.

Pidä tuosta valostasi kiinni!

Tänään, kaksi viikkoa muutostamme, saimme sinut päiväksi kotiin. Ensimmäistä kertaa. Kaikki uurastus palkittiin ja sinä olit iloinen monina hetkinä. Parasta oli uusi sohva, jonne pääsit vain pienellä avustuksella itse. Nautit yhteisistä hetkistä. Lopulta itkit, olisit halunnut jäädä niin kovasti. "Hei hei Sinja. Hei hei äiti. Hei hei Leevi-kissa. Hei hei koti" Isän sylissä hymyilit urheasti, vaikka suu meinasi väkisin vääntyä itkuun. Huomenna taas, jos kaikki menee hyvin, pääset taas. Äiti niin toivoo. Äiti rukoilee.

Ja sitten ovi sulkeutuu, Sinja menee unille ja äiti sohvalle. Äiti tuijottaa. Äiti ihan pieneksi hetkeksi murtuu. Ja on ehjä taas.