It-lääke kuvin

It-lääke (selkään pistettävä sytostaatti) käytiin hakemassa tiistaina osastolla. Leikkaussalissa oli niin kova ryysis, että lopulta oli paras kärrätä tyttö anestesian luokse, kun anestesia ei meinannut ehtiä tytön luokse. Yleensa siis tämä laitetaan osastolla, mutta mentiin poikkeuksellisesti saliin asti. Näpsin kuvia, niin näette käytännössä, millainen meidän tämmöinen päivä on. Kuvissa ei tuu mitään rajuja juttuja (tiedoski herkemmille, uskallatte katsoa). :)

Ensin mentiin osastolle, ns. päiväsairaalan huoneeseen. Odoteltiin hoitajaa ja haettiin palapeli näperrettäväksi.

Palapelit on parhaita, tietää Tiina.

Olemme tällaisina päivinä päiväsairaalan puolella, eli huoneessa saattaa olla toinenkin kävijä. Toinen sänky olikin varattu toiselle pikkutytölle.

Telkkari toimii tausta-ääninä. Odottaminen on välillä kurjaa. Telkkari on oikeastaan niitä harvoja juttuja, jotka voi osaston huoneessa yhdistää "tavallisuuteen".

Tämä lappu on osaston jokaisessa huoneessa pikkuvessan ovessa. Tätä samaa lappua me kauhisteltiin, ku tultiin ekaksi yöksi ja ei tiedetty, mikä Tiinaa vaivaa. "Hui kamala, aattele Jouni, ku täällä joidenki pienillä on syöpä.. Ihan kamalaa.." Niinpä niin. Eipä tiedetty tuolloin vielä, että samassa paatissa seilataan.

Toimenpide lähestyy. Selkään laitetaan puudutevoide, eli taikarasva. Piikki laitetaan kevyessa anestesiassa. Humautus, piston ja hereille nopeasti.

Kutsu kävi, tyttö sänkyyn ja matkaan. Leikkaussalia kohti ja nukkumattia tapaamaan!

Yhdeksän oven verran matkaa saliin. Kaikkien ovien taakse ei vanhemmat pääse. Tähän jäädään. Tyttö sänkyineen ja kavereina olevine hoitajineen katosi käytävää pitkin. Tässä vaiheessa vanhemmat lähtee usein syömään/kahville. Osastolta voidaan soittaa, kun sänky kärrätään osastolle. Tämä selkälääke on sen verran nopea juttu, että menen heti lounaan jälkeen suoraan osastolle odottelemaan Tinttaraa.

Äiti hissiin, kauhistunut ilme peilissä. Tämänkö näkösenä oon liikkunu? Hiukset takussa. En siis harjannut edes.. :D

Osastolla sohvalla istuessa juttelen hoitajan kanssa ja pian kärrätään pää alaspäin lötköttävä Tinttarainen. Tiina oli kertonut, että "äiti varmasti heti nauraa, kun näkee minut" Ja oikeassa oli. Ainahan se naurattaa, helpottaa, kun kaikki on menny hyvin ja hyvinvoiva lapsi ilmestyy osastolle takaisin. <3 Nyt seuraa tunnin mittainen tässä asennossa oleminen ja se vähän Tiinaa itkettää. Silitellä ei tällä kertaa saa. Lasketaan viimeiset seitsemän minuuttia sormilla. Hymy nousee huulille aina, kun yksi sormi laskee ja jäljelle jää yhä vähemmän. Viimein aika koittaa ja istumaan kampeaa päättäväinen tyttö!

"Minä haluan sitä sairaalan pitsaa ja mustaa limpparia!" Ensin kuitenkin ahmaistaan kaksi Kinder-munaa ja hihitellään yllätyksille. Kotiin pääsee, kun yksi pissa tulee ja lapsi syö ja juo, eikä voi pahoin. Meni ehkä 15 minuuttia ja Tiina oli juonu kaksi mukia limukkaa, syöny molemmat suklaamunat ja ahmi innoissaan pitsaa. "Äiti, pissa tuli vaippaan. Nyt voidaan lähteä!" Painamme kutsunappia, Tiina syö lähes koko pitsansa ja lähdemme rattailla kohti sairaalan pihaa. Siellä Jouni ja Sinja odottavatkin jo.

Elämässä kivointa on päästä sairaalasta aina kotiin. Kun ei pistetä ja kun on ihana sisko. "Tule Sinja minun syliin!" Ja Sinjahan tulee. <3