20. syyskuuta 2016

Heihei myös ripsille + kuulumiset

Tiinan veriarvot oli eilen loistavat! Tauko teki hyvää. Hoidot jatkuivat siis tänään. Tiina jäi eilen illalla osastolle ja oli tänään leikkaussalissa aamulla ensimmäisenä vuorossa. Luuydinkoe otettiin ja it-lääke pistettiin. Kaikki sujui hyvin. Tulokset, nuo tätkeät tulokset, saadaan huomenna. Kuinkahan syöpäsolujen määrä on muuttunut? Jännittää niin paljon.. Tämä kun on viimeonen koe pitkään aikaan. Jos tulos on hyvä, voidaan jo ihan vähän huokasta.

Tänään aloitettiin kolmas annos metotreksaattia (korkea annos sytostaattia tiputettuna suoneen 24h ajan). Huomenna taas se huippuarvo ja sen jälkeen alasajo mahd. nopeasti. Kun arvo alle 0.20, niin pääsee kotiin! Huomisesta lasketaankin sitten noin viikko ja sivuoireet räjähtää päälle. Räjähtää, se kuvaa oikein osuvasti kipuja ja oireita. En halua edes miettiä vielä.. Tiina-parka viettää syntymäpäivänsä justiin ennen pahimpia kipuja tasan viikon päästä. Juhlat pidetään vähän myöhemmin, jotta suu olisi kivuton ja ruoka maistuis. Halutaan kuitenkin juhlat kotiin ja rakkaita ympärille. <3 Katsotaan, milloin on paras hetki. Pitäähäähän kolme vuotiaan kekkerinsä saada. Frozen-teemalla, mitä nyt saan aikaseksi. Yritän panostaa, niinku aiempinakin kertoina. Edes pikkuisen.

Tänään huomasin, että Tiinan ripset on irtoamassa. Harmi, että tyttö menettää pitkät räpsyttimensä, mutta mitä vain "maksetaan", jotta elämä jatkuu. Elämä onkin tiukassa tuossa päivänsäteessä. :)




Tiina totesi tänään, että hän pitää nukkumatista. Toisinsanoin, nukutuksesta. On kiva nukahtaa heti, vaikka pelottaakin. Sängyn kyydissä oli jälleen naurava tyttö, joka nautti matkastaan leikkaussaliin. Tinttaraa nauratti, kun äiti ehti saattamaan. Ilme vakavoitui, kun jouduin jäämään leikkaussalin ovelle, mutta onneksi toimenpiteen ja heräämön jälkeen vastassa oli riemukas lapsi, joka ilomielin ahmaisi äidin tuomat Kinder-munat. <3




Loppupäivä sujuikin duploilla rakentaessa, tarroja liimaillessa ja Tuiskua kuunnellessa. Mukava ja touhukas päivä takana siis. Näistä pitää yrittää nauttia. Kohta kipu on liian lähellä jälleen.



2 kommenttia:

  1. Mukava kuulla että nyt vähän helpompi jakso meneillään, jospa ammentaisi voimaa jaksamaan sitten hieman huonommankin hetken.. ❤️ Pidetään taas sormet ja varpaat ristissä hyvien arvojen vuoksi ❤️ Ps.olen seuraillut blogiasi jo alusta ja kommentoinut aina välillä, mielessä olette monesti vaikken tunnekaan. Voimahalauksia lähetän teille kaikille ❤️ -Kaisa

    VastaaPoista