Levottomuus

Niin vaan aika kuluu hiljalleen. Ollaan jo lähempänä helmikuun alkua. Päivät pitenee, valo lisääntyy. Hiukset ja ripset kasvaa. Moni asia pitenee ja kasvaa. Mutta moni myös vähenee ja lyhenee. Minun unet ainakin vähenevät ja vähenevät. Pääsen uneen ehkä neljältä ja heräilen vähän väliä. Takaisin uneen on mahdotonta päästä. Pyörin ja etsin parempaa asenntoa sitä kuitenkaan löytämättä. Torkahtelen ja näen painajaisia. Päivisin yritän jaksaa olla mahdollisimman hyvä äiti, vaikka uupumus varmasti näkyy. Mieliala on ihan hyvä, mikä onkin erikoista. Ihminen jaksaa melkoisia juttuja ja voimavaroja voi löytyä aina vaan lisää, olen oppinut. Eihän mikään kaivo pohjaton ole, mutta nyt ainakin pohja on ulottumattomissa ja niin vaan päiviä paahdetaan eteenpäin. Parhainpina päivinä ulkoillaan jopa kahdesti lasten kanssa ja askarteluja ja virikkeitä tulee keksittyä. Pakkohan se on, jotta arki rullautuisi eristyksissä jotenkin. Paljon on ympärillä sairastavia ja heitä tässä väistellään. Onneksi voi soittaa ja viestiä naputella, ettei ihan yksin olla. Hoitajakin käy pari kertaa viikossa, jotta saadaan Jounin kanssa kierrellä vaikkapa kirppareita tai hoitaa virastoasioita.

Päivät sujuu tätä samaa arkea pyörien. Kieltämättä välillä tuo Tiinan yli-energisyys mietityttää ja uuvuttaa meitä muita. Illat on yhtä taistelua ja kukkumista. Oon tämän kirjoituksen aikana käynyt jo neljästi huoneessa rauhoittelemassa. Ehkä energiaa on patoutunut kuukausien aikana? Sisimmässäni en siihen vaihtoehtoon kyllä usko, jos rehellisiä ollaan. Miten yksinkertaisesti voi riittää energiaa kahteen ulkoiluun, useisiin virikkeellisiin hetkiin ja useimmiten ilman päiväunia? Siihen vielä pitkä kylpy ja paljon syli-aikaa.. Näiden tekemisten välit Tiina kirjaimellisesti kävelee ympyrää ja laulaa lakkaamatta. Voi kuulostaa kivalle ulkopuolisen silmin, että mukava, kun on virtaa. Mutta on tämä aika raskasta. Hoitajan tullessa tekis mieli vaan mennä nukkumaan vaikka autoon. Tätä on vaikeaa kuvailla riittävän hyvin. Enkä halua kiittämättömälle kuulostaa, tietysti oon kiitollinen tästä tilanteesta myös! Osastolta joskus kerrottiin, että jotkut lapset reagoivat näiden keveämpienkin tablettihoitojen aikana esim unettomuudella. Ehkä lääkkeet saa aikaan tämän? En tiedä. Ajatus katkeilee koko ajan.

Tiina tekee tällä hetkellä kaikkensa, että saisi Sinjan herätettyä. En ehdi kirjoitella nyt tällä kertaa enempää. Jouni on parhaillaan tekemässä ruokaostoksia Prismassa. Tiinaa on alkanut enemmän harmittamaan, kun kauppaan ei pääse mukaan, joten ostoksia kokeillaan välillä tehdä näin myöhään.

Terveisiä minulle itselleni ja ylipäätään meille molemmille vanhemmille, jos tätä joskus myöhemmin satun lukemaan: Jos tästä ajasta selvisitte, selviätte mistä vaan