Muitakin värejä

Väsymys on vähän tätä mammaa vaivannut. Energia on käytetty välttämättömimpään, eli tietysti tyttöihin. Tiina kävi silloin osastolla ja kaikki arvot oli hyvät. Tyttö pääsi samana päivänä kotiin ja sai reseptin pahoinvointilääkkeeseen, joka auttoi hienosti! Jalkakipuja on ollut, vähän pääkipua, ruokahaluttomuutta ja yleistä nuupahtamista, mutta päivä päivältä tyttö on virkostunut ja tänään meni jopa viipale paistia ja spagettia (jep, luit oikein, spagettia) normaali annos! Tyttö nauroi, kuinka ihanalta paisti maistui. <3 Olihan se hyvää kyllä. Lautaset tyhjeni ennätysvauhdilla meillä muillakin. Maha täyttyi, huolitaakka keveni. Lapsi syö jälleen oikeaa ruokaa hyviä annoksia!

Olo keventynyt muustakin syystä kyllä. Viimeinkin sain aikaiseksi hoitaa iki-ihania byrokratian rattaita kohdaltani ja nyt on vierailtu niin Kelalla, verohallinnossa, että Oulu10:ssä. Kelalle on naputeltu hakemuksia, oikaisuja ja korjauksia. Uusi omaishoidon päätös sotkee kaikki jutut uusiksi, kuten olen tainnut kirjoittaakin. Nytpä nämä jutut ei enää ole minun käsissäni, kaiken olen tehnyt. Takaisinmaksun päätöksiä odotellen. Onneksi eivät ole vielä tulleet, niin saamme huomenna viettä Jounin kanssa "hotelliloman" nro kaksi. Käydään leffassa viimeinkin (kiitos Äityleiden lahjoittajalle jo usean kuukauden taakse) ja rentoudutaan Scandicissa yö ihan rauhassa. Tai no, ei niin rauhassa välttämättä. Kylle me ilo otetaan irti. Tyttö voi loistavasti, kävellä töpsötteleekin ja syö. Ollaan porukalla laskettu öitä, milloin mummu ja pappa tulee yökylään. Tiina vakuutti, että hän on varmasti kaikkein eniten innoissaan. :D Jounin kanssa vaihdettiin väsyneet silmäykset vaivihkaa. Molemmat tiesimme, että kyllä me samalla viivalla kaikki odotamme.

Tiinan syömä merkaptopuriini-lääkitys ei tosiaan yllättäen ollutkaan riittävä, vaan annosta päätettiin nyt nosta niin, että jokatoinen päivä tyttö saa tupla-annoksen ja muuten normaalin murusen lääkettä. Veriarvot oli siis "liiankin hyvät", mutta tässä vaiheessa oikeaa annosta vasta haetaan. Valkosolut täytyy saada alemmaksi ja pysymään tietyllä tasolla. Jännitystä lisäsi Tiinan eilinen ihottumaläntti jalassa, joka laski allergialääkkeellä pois. Kun ei vain lääkkeen lisäämisestä johtuisi. Jos se siitä johtuu, voisi olettaa, että huomenna lehtaisi jälleen. Seuraillaan ja katsotaan.

Mitäs sitä muuta? Itsenäisyyspäivänä koristeltiin joulukuusi. Koskaan kun ei tiedä, missä sitä jouluna on. Tulipahan koristeltua ja kivaahan se oli, niinkuin aiempinakin vuosina. Tytöt heiluivat mekoissaan ja alkavan juhlanhumua oli havaittavissa. Silmät tuikkivat ja tarkkana kuunneltiin, kiliseekö kulkunen parvekkeella. Pakkanen piirsi kukkasia laseihin ja kynttilät loistivat kirkkaina ja lämpiminä. Kun kerrankin osasi pysähtyä, niin pysähdyttiin. Nautittiin ja oltiin. Tänään nyt illalla Jounin kanssa laitettiin jouluvaloista sydän olohuoneeseen ja kiinnitettiin joulukortit siihen keskelle. Vähän huojattiin; muutama viime vuotinen ja pari Tiinan tekemää tältä vuodelta. Omatkin joulukortit saatiin viimein valmiiksi. Kahdeksantoista kimmeltävää korttia, joita teimme yli kolmen viikon ajan. Kuulostaa hurjalta, mutta vaiheita oli paljon ja Tiina nautti niiden tekemisestä kovasti, joten jaettiin tekemiset useille päiville. Laskin, että ainakin kahdeksana päivänä niitä tehtiin, kerrallaan tunteroinen. Hidastahan se on tehdä, kun kädet vapisee ja välillä ei vain hyviä hetkiä ole ollut, mutta mentiin sillä ajatuksella, että saadaan valmiiksi, jos saadaan. Jos ei saada, niin sitten toivotetaan niillä hyvää tammikuuta. Lumihiutale sopii läpi talven kortin kuvana annettavaksi.

Pimeimpänä hetkenä elämässä tarvitaan värejä. Muitakin on, kuin sininen. Miltä edes näyttäisi täysin sininen räsymatto? Aika surulliselta. Värikäs on kauniimpi. Olkoonkin tuo värikkyys vähän höpsösti toteutettuna tuossa meidän olkkarissa, mutta mitäpä siitä. Kun tekee sydämellään, vain se on tärkeää. Kuka muistelee viiden vuoden päästä tämän hetken rahattomuutta tai kipua? Minä ainakin haluan muistaa sen, että me selvittiin tuostakin. Ja tuosta. Ja siitäkin. Selvittiin, vähän romahdettiin, kömmittiin jaloillemme ja taas porskutettiin hiljokselleen. Väritettiin pieniä riemukkaita raitoja taistelun räsymattoon. 

Miksi tyytyä siniseen, kun voi saada sateenkaaren?