Ja taas osastolle

Missä menee jaksamisen raja? Onko huolien määrä vakio? Entäpä kivun? Kelle annetaan ja kuinka paljon? Enkä edes jaksa miettiä, miksi kaikki tapahtuu.

Sinne lähti jälleen minun pieni tyttöni. Panadol ei vajaan tunnin jälkeen ollut vaikuttanut, otsa oli yhä kuumempi. Hyvin kipeä lapsi, yleiskunto selvästi romahti hetkessä. Oksensi, yski ihan kamalasti. Kuume oli kohonnut 39 asti. Itkettiin sylikkäin sohvalla. Kova ikävä tuli heti, Tiina kertoi jo kaipaavansa meitä kaikkia. "Äiti sinä olet ihan kylmä" Voi rakas, sinä olet itse tulikuuma. Nopeasti vaatteet ja isin syliin ämpärin kanssa.

Pienen lisämausteen tuo Sinjan kuume. Se nousi illalla jo yli 38. Kävin juuri kokeilemassa otsaa, oli viileä ja nukkuu rauhassa uniaan. Yksi meistä sentään nukkuu.

Istun sängyllä ja tärisen. Mietin, mikä Tiinaa vaivaa ja miksi. Miten tämän kaiken voi jaksaa? Miten vielä saa sydämen kestämään vähän? Edes siihen asti, että vähän helpottaa jälleen.

Jouni viestitti justiin osastolta, että lämpö 38.4 siellä. Ei siis niin paljoa enää. Mutta kuumetta alentava ei nyt pure normaaliin malliin joka tapauksessa. Saapa nähä, miten asiat etenee. Pää on niin tyhjä.