tag:blogger.com,1999:blog-13502652922996613502024-02-07T07:02:59.237+02:00Tinttaran sininen tarinaTiina (2v9kk) sai 23.6.2016 leukemia (ALL) -diagnoosin. Tämä tarina kertoo päiväkirjan muodossa meidän arjesta, elämästä ja taistelusta tätä syöpää vastaan.Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.comBlogger111125tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-40639807469272743622018-11-21T23:30:00.000+02:002018-11-22T16:41:02.276+02:00AalloillaEn ole jaksanut taaskaan kirjoittaa kuukausiin. Olemme lipuneet laineiden mukana koko syksyn. Aina aallonpohjasta kohti hetkellistä aallonharjaa ja helpotusta, kunnes elämä on vienyt vinhaa vauhtia meitä pohjaa kohti. Ompa käyty ihan pinnankin alla, mutta lopulta edes päänsä on saanut vedenpinnan yläpuolelle. Kuka näitä aaltoja nostattaa?<br />
<br />
Tiina on sairastanut koko ajan. On ollut kovaa flunssaa, enterorokkoa, virustauteja ja pahimpana mononukleoosi, jonka jälkimainingeissa mennään edelleen. Kuumetta oli yhteensä viiden viikon ajan. Ensimmäiset 3vk oli yhtäjaksoista kovaa kuumetta, mutta sitten tauti alkoi hellittää. Yli 2vk Tiina oli 39-40,4 asteen kuumeessa. Leukemian lääkityskin ajettiin alas. Pieni keho oli kovilla. Sairaalareissuilta ei ole vältytty ja osastollakin on käyty mutka. Onneksi rokko oli entero, eikä vesirokko. Nyt irtoavat sitten kynnet, mikä oli täysin uusi tieto ja kokemus. Kaikkea se entero näin parin kk jälkeenkin aiheuttaa.<br />
<br />
Haastavaa tämä puhelimella päivittäminen, mutta pöytäkone on taas rikki. On tehnyt mieli jo niin kauan kirjoittaa, joten en enää jaksanut odottaa. Täällä naputtelen pimeässä huoneessa. Yläkerrasta kuuluu askelia, mutta meillä on täysi hiljaisuus. Muutimme edullisempaan asuntoon viikko sitten. Luhtitaloon, oikein nättiin ja kivaan asuntoon. Ehkä ensi vuonna voisi yrittää hiukan säästää. Kaikki riippuu toki kaikesta.<br />
<br />
Tyttöjen hoito vanhassa hoitopaikassa loppui vasta aivan yllättäen. Oli tosi surullista, kun asiat menivät näin. Influenssarokotushan on jokaisen henk.koht. asia, mutta valitettavasti Tiinaa ei mielellään rokottamaton hoitaja voi hoitaa. Siinä sitten peräännyttiin, jälleen väistettiin pakon edessä ja nyt olen tyttöjen kanssa sitten kotona. Toivottavasti uusi hoitopaikka pian löytyisi, niin voisin itsekin poistua kotoa. Näiden vuosien jälkeen kaipaan jo kodin ulkopuolista toimintaa. Elämä on ollut tätä samaa niin kauan. Pelkoa, ahdistusta ja turvattomuutta. Koskaan ei huomisesta tiedä.<br />
<br />
Mietin tätä läpikäytyä, pian 2,5 vuoden matkaa. Sen koukeroita, yllätyksiä ja käänteitä. Mitä kaikkea se on opettanut, saanut huomaamaan ja oivaltamaan. Kuka on vierellä kulkenut, kuka lähtenyt eri suuntaan elämästämme. Kaiken tämän olemme kestäneet. Murtuneet, yhteen jälleen hitsautuneet ja taas särkyneet. Liiman päälle on sivelty uutta liimaa, uskoa, rakkautta ja toivoakin. Pelko on repinyt, mutta eheydytty on lopulta. Me vanhemmat olemme tämän jaksaneet. Pikkusisarkin on saatu pidettyä pinnalla halauksin, sanoin ja suukoin. Perusteellista asioiden selittämistä ja ikätasoista keskustelua. Niin labrapäivät, sairaalareissut ja lääkkeet on saatu kuin taiottua normasleiksi. Pieni lapsi ei kyseenalaista, epäile tai arvostele. "Siskoa pistetään, sisko ei aina syö, siskon jalkoihin tekee pipiä. Sitten otetaan pamol f ja pian Tiinan olo helpottaa" tietää pikkusisko. Kun pistäminen sattuu, Tiina panikoi, huutaa ja itkee sydänpohjiaan myöten padottua pelkoa, tulee Sinja viereen ja silittää liian hoikkaa siskon jalkaa. "Älä pelkää, kohta helpottaa. Hyvä Tiina. Oot reipas!" sanoo tomera kolme vuotias pikkutyttö ja äiti saa jälleen ihmetellä. Ja niellä kyyneleitä. Noin pieni, noin reipas. Millainen perhe me ollaankaan.<br />
<br />
"Mun täytyy käydä lääkärissä, että en tuu uudestaan kipeäksi" sanoo Tiina yllättäen sohvalla istuessaan. Ilme on vakava, viisas ja päättäväinen. Nyökkään ja hymyilen. "Sitte mun ei tarvi enää syödä lääkkeitä ja ottaa cvk:ta! Se paha pöpö ei tuu takaisin!" sanoo Tiina iloisena, mutta näen syvemmälle. Silmien takana häilyy pelko. Epävarmuuden peikko. Niin usein on saanut olla kotona ja yhtäkkiä korkea kuume on ajanut koko porukan Ouluun. Aina se pelko kanyylinlaitosta on läsnä. Mitä jos joutuukin leikkaussaliin? Tai käsivarteen pistetään? Entä jos äiti taas itkee? Siirryn sohvalle, halaan ja kerron, ettei meillä ole hätää. Se pöpö on pois, kun lääkkeitä on syöty. Pian lääkkeet lopetetaan ja sitten pidetään juhlat! "Hii! Hih hih jeejee! Ja syyään kakkua!" hihkuu helpottunut lapsi ja huokaisee lopuksi onnellisena. Jälleen kerran käyty keskestelu kevensi oloa. Tuntuu kivalle kuulla kaikki aina välillä uudestaan. Ettei mikään vain ole päässyt varkain muuttumaan.<br />
<br />
Olohuoneeseen lankeaa auringonvalo lämpimänä hehkuna. Ikkunassa roikkuva kristalli heijastaa kymmeniä, kimaltavia pilkkuja seiniin, lattiaan ja niistä innostuneisiin lapsiin. Tytöt pomppivat, yrittävät pyydystää valossa leijailevaa pölyä. Sinjan korvapuustista tahmainen sormenpää tökkii kimaltavia heijastuksia. Sateenkaaren värisiä ja kauniita. "Nää on taikaa! Laita kristalli tanssimaan!" pyytää lapsi silmät säihkyen. Laitan kristallin liikkumaan ja riemukkaat kiljahdukset alkavat. Tekee mieli pyytää hiljaisempaa ääntä, mutten henno. Juon vain kahviani ja mietin, kuinka pieni voikaan olla suurta. Kuinka paljon iloa lapsi pystyy näkemään! Pienistä pisaroista kasvaa päivän mittaan ilojen meri.<br />
<br />
Tiina on kyykyssä ja katselee lattialla olevia kyniä. Sinja siirtyy lattialle vatsalleen ja alkaa värittää kuvaa. Tiina keinuu kyykyssä, on mietteliäs. Katson kaarevaa selkää, paidan läpi näkyviä selkänikamia ja lapaluita. Havahdun Tiinan kysymyksiin. "Äiti, mitä sinä mietit? Mitä tulee, kun sekoittaa ruskeaa ja vihreää väriä?" Väistän ensimmäisen kysymyksen ovelasti ja vastaan vain, että "ehkä hiukan tummempaa ja kylmempää ruskeaa". Vastaus oli riittävä ja tyttö siirtyy siskonsa viereen värittämään.<br />
<br />
Tiinan viimeinen sytostaattipilleri vilahtaa kurkusta alas 23.12, eli vain kuukauden päästä. Jotain tuolle päivälle aion suunnitella. Se on niin ainutlaatuinen. Päivä nro 913, jos oikein laskin. Sen jälkeen voimme aloittaa päivästä numero yksi. Sitä päivää me odotamme vielä kuukauden. Niin lähellä, niin lähellä..<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE84ORinMjhoIqMsm4DPE_fG1e7KOGR0a4nCpznRLZS6VYEkvZgRXDvlAKNPeX17sNOizFjVxxZVEDHgkC258tw7KXujgJkVlmewKdfAv3uri1x2DXNHXDJRJIVesgkn8fhbLIZRDZQ56n/s1600/20181116_120750.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1345" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE84ORinMjhoIqMsm4DPE_fG1e7KOGR0a4nCpznRLZS6VYEkvZgRXDvlAKNPeX17sNOizFjVxxZVEDHgkC258tw7KXujgJkVlmewKdfAv3uri1x2DXNHXDJRJIVesgkn8fhbLIZRDZQ56n/s640/20181116_120750.jpg" width="538" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8hsUyV8ozMVCHtKUPNdyEIueitnyNdPLBPzbkVDT7ZoJE5b2cnZUD6wJr914bjdfWs5ZNP-BxnxfB7j0Be-WakPBWgyw_eSjlKlv3Kt2JJhu-1rR-eMq0i09DxlXyLK5filqTDPYFgDhv/s1600/20181115_161628.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8hsUyV8ozMVCHtKUPNdyEIueitnyNdPLBPzbkVDT7ZoJE5b2cnZUD6wJr914bjdfWs5ZNP-BxnxfB7j0Be-WakPBWgyw_eSjlKlv3Kt2JJhu-1rR-eMq0i09DxlXyLK5filqTDPYFgDhv/s640/20181115_161628.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyy91gkUnWPxSB1CdVvOiNcXltF2nLzEHpH7Uheog_2RwBXCCIMYLzvlssywKfj1Cj5WNfEBvWmjtJKPxPMTALS5ymoUVtiCosO8MUxXrqvp1s0IzyYmCC1VpDjOXqQDG9JQm6Xi5Mo4jg/s1600/20181028_125913.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1164" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyy91gkUnWPxSB1CdVvOiNcXltF2nLzEHpH7Uheog_2RwBXCCIMYLzvlssywKfj1Cj5WNfEBvWmjtJKPxPMTALS5ymoUVtiCosO8MUxXrqvp1s0IzyYmCC1VpDjOXqQDG9JQm6Xi5Mo4jg/s640/20181028_125913.jpg" width="464" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO9evVth-cRM4MXvbAVWHMeNldTnM9icBcwfUZFnPNFtVbcgK-JHvSem51DlbdmdAOXeTsxdN3WLf3TI5DEUkba9RlPYo3nTmM15UwfplU9R56WhaS27XUdBdbZ5tR-n15BY92ZTa5DFY1/s1600/20181024_114329.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO9evVth-cRM4MXvbAVWHMeNldTnM9icBcwfUZFnPNFtVbcgK-JHvSem51DlbdmdAOXeTsxdN3WLf3TI5DEUkba9RlPYo3nTmM15UwfplU9R56WhaS27XUdBdbZ5tR-n15BY92ZTa5DFY1/s640/20181024_114329.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu8PZz10_N8RJzsg1tOX_yAYkXV8aIW0vFTkROAyE5X30ixcAR7O3ElhLuDD4G4L7v9IgA6Rx5W4OPNTEWRs4hnkgLtVBwufqKzcj8KTFI_dqFBrcKlDextomYKUqBUjlwTqBcdunSkHRj/s1600/20181012_094523.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1524" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu8PZz10_N8RJzsg1tOX_yAYkXV8aIW0vFTkROAyE5X30ixcAR7O3ElhLuDD4G4L7v9IgA6Rx5W4OPNTEWRs4hnkgLtVBwufqKzcj8KTFI_dqFBrcKlDextomYKUqBUjlwTqBcdunSkHRj/s640/20181012_094523.jpg" width="608" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDaBNzr6UOQQHg5scgbhn5GALuBsKswB6PZRG0IQ9_dxCQMFMPAmD0j5_7Xa6g3peQCaWKsxLzlkTaGTa2smnE-WUkDBpB3wMGXHl2xxDHfo4BZkNlOgG9cSegr8imSmibzPx7OiXxdCaL/s1600/20181003_234057.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDaBNzr6UOQQHg5scgbhn5GALuBsKswB6PZRG0IQ9_dxCQMFMPAmD0j5_7Xa6g3peQCaWKsxLzlkTaGTa2smnE-WUkDBpB3wMGXHl2xxDHfo4BZkNlOgG9cSegr8imSmibzPx7OiXxdCaL/s640/20181003_234057.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYREK8qlAWExgAHc97HYP5cFXZDXu711BBTBWqX5nwPUr4Ci_0mRKD506v4Rmbs4HTdcPn4gG7Bp8p4E1o7bF35rpR3vwOXrKtK9340r7pTxrl9A2cgFTZk5isk54Nf5hNyYDkeaXRTTF6/s1600/20180928_143523.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYREK8qlAWExgAHc97HYP5cFXZDXu711BBTBWqX5nwPUr4Ci_0mRKD506v4Rmbs4HTdcPn4gG7Bp8p4E1o7bF35rpR3vwOXrKtK9340r7pTxrl9A2cgFTZk5isk54Nf5hNyYDkeaXRTTF6/s640/20180928_143523.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggAZ2069v49A9S7m1hdP04ZsbcNTpeP8FtIeKSTTIGkn-xKrJonvQY6ySepen47VVIa83qk6VEgaNir3mTOOpDBMi0jM38rPFLwyJMt37SbBU2Pn6My1K0HBN8m9f0Lr4uLNVqpt9fRFH3/s1600/20180920_154702.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggAZ2069v49A9S7m1hdP04ZsbcNTpeP8FtIeKSTTIGkn-xKrJonvQY6ySepen47VVIa83qk6VEgaNir3mTOOpDBMi0jM38rPFLwyJMt37SbBU2Pn6My1K0HBN8m9f0Lr4uLNVqpt9fRFH3/s640/20180920_154702.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
Välissä on muutama maalattu lautanen. Ostin värit ja pensselit. Aloin kokeilla ja hullaannuin täysin. Ihanaa hommaa! Rentouttavaa ja mukavaa. Niinpä pidän itse itselleni taideterapiaa.<br />
<br />
Mukavaa joulunodotusta!Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-2393430173863424542018-08-31T11:59:00.000+03:002018-08-31T11:59:10.318+03:00MRI-tuloksetHarmillisesti mun tietokone otti ja meni rikki, joten puhelimella kokeilen naputtaa tuloksista lyhyehkösti, kun lupasin. Ne tosiaan tulivat keskiviikkona lääkätin soittamana.<br />
<br />
Tiinan luustossa oli jalkojen osalta niitä pelättyjä muutoksia, eli nekroosia (luukuoliota), mutta onneksi vain 2-luokan/asteen sellaisia. Ne luokitellaan luokkiin/asteisiin numeroilla 1-5 ykkösen ollessa lievin ja vitosen pahin. Lievimmät muutokset kroppa yleensä parantaa itse ja nyt toivommeksin, että Tiinankin muutokset katoavat lääkityksen loputtua, kun aika tekee tehtävänsä. Kuvaukset uusitaan luultavasti ensi vuoden alussa. Nämä muutokset eivät siis ole olleet syynä rajuihin jalkojen kipuihin. Ne johtuvat siis mahdollisesti kasvupyrähdyksestä, mikä on lohdullinen asia. Toivotaan, että kivut pysyvät hallinnassa jatkossakin. :)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLH3MiAIRibgxWAroeaAeziRf3OnbJewTSYA-MxXT7HRhORUMl1HsOCDofQIU8MeOyAZa4i1Je6j97g1tQDXlji3uOjXF_zm-SHfBbGRK6fc_W05eTOZWtME65JxNt_q7GGmtQEBiXTjmZ/s1600/20180829_105355.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLH3MiAIRibgxWAroeaAeziRf3OnbJewTSYA-MxXT7HRhORUMl1HsOCDofQIU8MeOyAZa4i1Je6j97g1tQDXlji3uOjXF_zm-SHfBbGRK6fc_W05eTOZWtME65JxNt_q7GGmtQEBiXTjmZ/s640/20180829_105355.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
Tähän loppuun kuva Tinttarasta labrassa. Reipas ja iloinen tyttö lähtee innokkaana labraan joka viikko. <3<br />
<br />
Kirjoittelen taas, kun jossain välissä saan koneen toimimaan ja uuden virtalähteen kärähtäneen tilalle. Hyvää alkavaa syksyä toivottelen näin kesän viimeisenä päivänä! :)Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-40964867228698522422018-08-07T22:21:00.001+03:002018-08-07T22:25:02.811+03:00Ponnistaen pintaan ja takaisin<div style="text-align: justify;">
Syvällä vedessä on aavemainen hiljaisuus. Kuulen oman sykkeeni, jokaisen nielaisuni ja virta vie kyyneleet, kuin niitä ei olisikaan. Olen turta. Tunnen kylmää ja kuumaa, mutten tiedä, kumpi on tunteista oikea. Kananlihalla oleva ihoni värisee, laitan silmät kiinni. Olenko olemassa, jos en enää niitä avaa? Saanko olla ikuisesti pohjassa ja unohtaa kaiken? Katsomatta taakseni, katsomatta eteeni. Tuntematta pintaa ja näkemättä valoa. Voinko jäädä tähän?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sydämessä tuntuu paino. Se painaa ja sattuu, kuin tuhat tikaria. Se on pohjatonta huolta elämästä ja siitä selviytymisestä. Surua, häpeää ja toivottomuutta. Paino siirtyy sydämestä jokaiseen jäseneen. Kädet eivät jaksa tehdä mitään, jalat eivät kanna grammaakaan. Elämä kuitenkin pakottaa suuntaamaan katseen taas ylöspäin. Onko pinta tuolla suunnassa? Ponnistan pohjasta kohti pintaa, kuin kone. Miettimättä sen enempää ymmärrän kuitenkin, että tänne en voi jäädä. Syvällä pimeässä on niin hiljaista ja rauhallista. Sieltä on vaikea jaksaa ponnistaa. Sinne haluaa jäädä ja sieltä haluaa lähteä. Mutta minä ponnistan. Kauhon vettä viimeisillä voimillani, potkin ja sinnittelen. Valo alkaa kajastaa ylläni. Erotan auringon valon väreilevänä aaltojen pinnalla. Vielä vähän. <i>Jaksa vielä vähän</i>, ajattelen. Muutama veto ja nousen pintaan pärskähtäen, happea haukkoen. Aurinko häikäisee ja muistuttaa elämästä. Jään pinnalle kellumaan. Kellun siis sittenkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miltä masentuneisuus tuntuu? Kutakuinkin tuolta. Pinnistelen kohti pintaa ja viimein olen valmis nousemaan sängystä ylös. Miten raskasta voikaan olla nousta jaloilleen? Ihan vain sohvalta, sängystä tai vaikkapa tuolilta. Vessaan kävelykin on työn ja tuskan takana. Kun ei vain jaksa. Jos lapsi pyytää, tarvitsee, kaipaa tai haluaa jotain, teen sen salama. Teen sen puhtaasti sydämestä ja halusta, rakkaudesta. Kun kyse on muista, teen mitä tarvitsee ja välillä enemmänkin. Välillä olen aito, iloinenkin oma itseni, välillä joudun muuntautumaan joksikin koneen tapaiseksi äidiksi. Silloin äiti on kuori ja tekee kyllä, mutta ei ole täysin läsnä. Yksin kotona kotityöt hoituvat tässä tilassa useinkin. Mieluummin kuori, kuin ei ollenkaan. Niin se on, ajattelen usein. Joku päivä kuoren alle muuttaa taas pysyvästi äiti. Sinne äiti kuuluu. Kehonsa herraksi, sydämeksi ja ajatuksiksi. Sitten äiti voi olla mukana aina asioissa, omana itsenään. Kuka edes haluaisi olla pelkkä kuori, kun voisi olla täynnä minuuttaan ja elämää? Tuskin kukaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten kerroin, en voi kovin vahvasti. Yllätin itseni täysin, kun viimein sain aikaiseksi kirjautua tänne ja kirjoittaa. Sen verran olen velkaa teille, jotka vielä jaksatte käydä kurkkimassa. Tinttaran vointi on kiinnostanut kymmeniä teistä ja nyt siirrynkin ilman aasinsiltoja suoraan häneen, pieneen Tinttaraiseen. <3</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiina voi hyvin. Paino on alkanut kivuta ylöspäin ja -11% alipainosta on päästy -6% paikkeille, joten tyytyväinen voi olla ja hymyyn on isosti syytä! Tiinan migreenit ovat taas vähentyneet ja pahoinvointi helpottanut. Jalka- ja käsikipuja on lähes päivittäin, mutta harvemmin tarvitaan vahvoja kipulääkkeitä. Jalkojen virheasentoon on puututtu ja fyssari suositteli teetettyjä tukipohjallisia. Ylivieskan kaupunki oli onneksi samaa mieltä ja saimme maksusitoumuksen niihin. Ne ovat tänään valmistuneet ja pian pääsemme niitä kokeilemaan. Jalat ovat tavallaan lysyssä nilkkojen kohdalta notkottaen sisäänpäin ja pohjallisten olisi tarkoitus tukea jalkoja kohti normaalia asentoa. Loppukuusta lähdemme Oyssiin jalkojen MRI-kuvaukseen, jotta nähdään todellinen tilanne. Luukuolio, eli nekroosi haluataan sulkea vaihtoehtojen listauksesta pois.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCHBqRzvHYqbGRLoajyjjKS85QVA0aqJSkdV64yxcCJJ6fZXW6dP83aYP5iKiIQl1Tr-Rn1liRt3-ANIeVUDfpsmtm80xXW-XGbuXl39vPOp2wJ_6wGPg_7tvhtr2U5GAaxEjr7GXDawif/s1600/36290255_10214019262694623_2565768605991960576_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="679" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCHBqRzvHYqbGRLoajyjjKS85QVA0aqJSkdV64yxcCJJ6fZXW6dP83aYP5iKiIQl1Tr-Rn1liRt3-ANIeVUDfpsmtm80xXW-XGbuXl39vPOp2wJ_6wGPg_7tvhtr2U5GAaxEjr7GXDawif/s640/36290255_10214019262694623_2565768605991960576_n.jpg" width="452" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPMuptRF5T4b92xFV4EDyRt-3r6Kg4Ay2mek7A9C4zRvHapqq5I_ZG4Q9L9fHDTFLHnmk7LIkyVCyBjdH0Wsd28bu5epbLK38EbLe0fkfPpEucFIYBrXBLJQcwI5d0HplcPz7_5_sMzKbP/s1600/36241077_10214019268054757_6027036085018689536_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPMuptRF5T4b92xFV4EDyRt-3r6Kg4Ay2mek7A9C4zRvHapqq5I_ZG4Q9L9fHDTFLHnmk7LIkyVCyBjdH0Wsd28bu5epbLK38EbLe0fkfPpEucFIYBrXBLJQcwI5d0HplcPz7_5_sMzKbP/s640/36241077_10214019268054757_6027036085018689536_n.jpg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzZDVpI5DZFohN4XGRFVyzjgZu2dmjhdN-Eoc7y4_swULVjJNUWjaiRR7KoUU4-AyrQ4_5jSfHPPi2Z1ut31R4F9gm0vhVbrmxeH57CooGq_PWGXBqNtGUFb2mlcc7n_dc-Nxl0WyRhubf/s1600/36188685_10214019263774650_6554051309794754560_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzZDVpI5DZFohN4XGRFVyzjgZu2dmjhdN-Eoc7y4_swULVjJNUWjaiRR7KoUU4-AyrQ4_5jSfHPPi2Z1ut31R4F9gm0vhVbrmxeH57CooGq_PWGXBqNtGUFb2mlcc7n_dc-Nxl0WyRhubf/s640/36188685_10214019263774650_6554051309794754560_n.jpg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvoE64ayI6huIy7EaERkIDcNZg0sVExgPrPN8Qxbs1ZXV4I-OermXZJSSVRjj08bq3-ND4RKnxLiN85_ywArzgyd0cFQYKKwhmnjBA4Ss38DMRu5FvGPLg2Od-uuY4IqZDrkAr2xrWbwni/s1600/36231427_10214019262854627_6435496356860657664_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvoE64ayI6huIy7EaERkIDcNZg0sVExgPrPN8Qxbs1ZXV4I-OermXZJSSVRjj08bq3-ND4RKnxLiN85_ywArzgyd0cFQYKKwhmnjBA4Ss38DMRu5FvGPLg2Od-uuY4IqZDrkAr2xrWbwni/s640/36231427_10214019262854627_6435496356860657664_n.jpg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitä Tiina on tässä välissä oppinut ja tehnyt? Innokas neiti opiskelee aakkosia ja numeroita. Haluaisi oppia laskemaan laskuja, mutta koitan toppuutella. Kun ensin ne numerot pitäisi oppia. Hän on "kaikki heti mulle" -tyyppiä ja välillä saa päätään raapia, että miten ehdin kaikkeen uteliaisuuteen reakoida. Tinttara on innostunut kovasti vedestä ja nauttii kahlailusta. Polkee jo hyvin pyörällä, piirtää sateenkaaria ja kyselee, mikä viiva mistäkin kirjaimesta piirretään ensin ja mihin suuntaan. Kysyy elämästä, kuolemasta, kissoista ja mietti, mistä tuuli syntyy. Pohtii, miksi lääkkeitä syödään ja vastaa heti itselleen, että "siksi, koska sitten ei tule isoa pipiä selkään". Niin, juuri niin se on. Jottei se tulisi. Voi kumpa se ei ikinä enää tulisi. Mitään en muuta pyytäisin. Kyynelten valuessa pyydän ääni väristen, ettei enää. Ei enää, eihän?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jouni käy edelleen töissä. Hänen kesälomallaan kävimme reissun Hämeessä Sylvan tarjoamalla tuetulla lomalla. Loma virkisti, mutta kyllähän Jounikin on äärirajoilla. Voimat ovat hänelläkin huvenneet, mutta vielä jaksaa kuitenkin. Tytöt ovat arkena hoidossa ja iloisina sinne menevät. Saavat tekemistä, oppivat, sosialisoituvat ja saavat purkaa energiaa ja innostusta liikuntaan ja askarteluihin. On ihanaa hakea iloiset lapset, jotka juoksevat suoraan syliin. Saan kuulla litannian päivän touhuista ja silloin hymykin on aitoa. Mutta entäs minä? Mitä minä teen? Mitä äiti päivät pitkät tekee?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Äiti istuu. Äiti miettii. Huolehtii, itkee, makaa kyljellään ja antaa itkun tulla. Äiti harjaa hiuksensa ja pesee hampaansa. Pukee ja taas istuu. Vähän itkee vielä lisää. Muistaa ottaa lääkkeen, tyhjentää ja täyttää tiskikoneen. Selaa puhelimella facebookia, katsoo kissa-videoita ja vähän hymyilee. Pienen hetken naurattaa ja äiti nauraa niin, että ilon kyyneleet valuvat. Pian kyyneleet muuttuvat. Ne muuttuvat suruksi. Niin tuttu on kyynelten tunne poskilla. Äiti taas muistaa. Miten helposti voikaan muistaa? Silkkinen hiusnauha on lenkillä, siitä tulee roosanauha. Postista tipahtanut verenluovutuskortin verenpisara saa muistamaan liikaa. Keittiön pöydällä on epikriisi edellisestä polikäynnistä. Lattialla lojuu osasto-aikaan ostettu pehmolelu. Hiustenvärjäyksen muovihanskat muuttuvat sairaalan sinisiksi, pahanhajuisiksi hanskoiksi. Ulkoa kantautuu ambulanssin surumielinen sireenin ääni ja pian äiti vaipuu hiljaiseksi. Sydäntä kiristää. Paino laskeutuu sen päälle. Äiti menee makuulle, sulkee silmänsä. Pulahtaa syvään veteen, valuu vauhdilla alaspäin ja tuntee tutun pohjan kylmissä varpaissaan. Paino sydämen päällä ankkurina, jälleen vajonneena tumman veden syleilyyn. <i>Hiljaista ja rauhallista. </i>Aivan hiljaa on hyvä olla. Äiti on olemassa kuitenkin. Kun kello lähenee neljää, on aika ponnistaa jälleen kohti pintaa. Kohti kaunista valoa ja kiiltäviä vaahtopäitä. Suoraan tyrskyihin. Silloin äiti on kyllä valmiina. Mutta vielä ei tarvitse. Nyt ja tässä, tavoittamattomissa ja syvällä, on hyvä olla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
--------------------------------</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tyttöjä pyydettiin hassujen sattumusten kautta kuvauksiin, jonka tarkoituksena oli löytää kuva Herättäjä-juhlien kanteen. Tyttöjen kuva valittiinkin ja olihan se mahtava nähdä etusivun kokoinen kuva omista ihanista lapsista lehdessä. Upea valokuvaaja oli, nimeltään <b>Malla Kullas</b>. Palkinnoksi saimme kuvia omaan käyttöömme ja pitäisikin teettää niitä albumiin. Alla muutama kuva kuvauksista. Jokainen kuva on Mallan ottamia. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF5yMKc02peKD7W_2trxwJYNS7tDPYQJZMO52A6XRhbkEc7vBhThXWydxo9nk3YuIWEWtQ4DamKO3-7vsr7lYC4r7iibGn8bDSGt7gJxTp9c-jNN1oP0mdwQTVVlRikinotPoFf4_R452B/s1600/6+Sinja+ja+Tiina-8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF5yMKc02peKD7W_2trxwJYNS7tDPYQJZMO52A6XRhbkEc7vBhThXWydxo9nk3YuIWEWtQ4DamKO3-7vsr7lYC4r7iibGn8bDSGt7gJxTp9c-jNN1oP0mdwQTVVlRikinotPoFf4_R452B/s640/6+Sinja+ja+Tiina-8.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA_NXufwyq2bouuKn3l_7bowuvWuvlOdZGFLZW-pHu1W-l7COsTh4U_ZBq6bfBGJzRleSY7cM14qLOaMStmc9umwgOy1oZeuBPXL5E7_i8sHJJDjuwLiuzfuekDOiLavPGpNpUX48Bzvq3/s1600/6+Sinja+ja+Tiina-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA_NXufwyq2bouuKn3l_7bowuvWuvlOdZGFLZW-pHu1W-l7COsTh4U_ZBq6bfBGJzRleSY7cM14qLOaMStmc9umwgOy1oZeuBPXL5E7_i8sHJJDjuwLiuzfuekDOiLavPGpNpUX48Bzvq3/s640/6+Sinja+ja+Tiina-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje05vOXbRJ_Jnw_Id0PXOUcFu1ZB50GOYs6yEecySgzQZ6KgbxLV4tMoJ4PrGNqgmeZOv90whwViup7uX8G1ZRB_MyYrqVvR8GXzoItSvJ_f-dPyaZkJYR3piwWUYVaH5deEpOtg-TI2KW/s1600/6+Sinja+ja+Tiina-17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje05vOXbRJ_Jnw_Id0PXOUcFu1ZB50GOYs6yEecySgzQZ6KgbxLV4tMoJ4PrGNqgmeZOv90whwViup7uX8G1ZRB_MyYrqVvR8GXzoItSvJ_f-dPyaZkJYR3piwWUYVaH5deEpOtg-TI2KW/s640/6+Sinja+ja+Tiina-17.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS8gdIQwq9wejqcHYMKDm0XxerHbnIPim-F4PR90Fd3zuLuEttgRw5ru2XSlGL15F4Jn8aahTXiltZB_UYYzW2GUWyrUQARrdKi_SpUk4RG06Njm8AhcwsOg2IAWSSVyhrPZB4ltFgbfuo/s1600/6+Tiina-4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS8gdIQwq9wejqcHYMKDm0XxerHbnIPim-F4PR90Fd3zuLuEttgRw5ru2XSlGL15F4Jn8aahTXiltZB_UYYzW2GUWyrUQARrdKi_SpUk4RG06Njm8AhcwsOg2IAWSSVyhrPZB4ltFgbfuo/s640/6+Tiina-4.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yritän kirjoittaa viimeistään sitten, kun jalkojen kuvaus on Tiinalla ohi, että mitä tuloksissa kerrotaan. Kuvaus on 21.8. Mukavaa loppukesää teille. Kiitos, kun jaksoitte odottaa. <3<br />
<br />
Hei ja muoks: Käyn siis juttelemassa sairaanhoitajalle joka viikko ja asiat ovat siten kunnossa. Piti tulla lisäämään. Minua auttaa kovasti se, että tytöt saavat olla hoidossa. Pystyn kohdistamaan voimani lapsiin ja kaikki saavat hyötyä näin. :)</div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-52356381789762741052018-04-26T06:10:00.001+03:002018-04-26T06:10:27.078+03:00VoimatonTodella nopea päivitys, kun nämä tilanteet vaan venyy ja koskaan ei ole stressitöntä hetkeä. Tinttaran leukemia aisoissa edelleen, mutta tyttö sairastanut jatkuvasti jotain. Useampi oksennustauti (toinen yli 2vk, laihtui kovasti, osasyy liiallinen lääkkeiden nosto) sekä nuhakuumetta niin monesti, etten pysy laskuissa enää. Sen verran on kotona ollu lapsi/lapset, että tuli kouluunkin kuukauden yhtäkestoinen tauko, joten lykkäys oli pakollinen. No, tietysti lapset tärkeysjärjestyksessä ensin. <3 Katsellaan ensi vuonna. Tässä on ollu tilanteita sen verran, että tämän äidin oma henkinen vointi on sen järkkynyt aika rajustikkin, että aika heikoilla mennään. Mutta mennään kuitenkin sentään. Sinniä löytyy vielä. Tämän enempää en saa irti, itkettää. Mittasin juuri valvotun yön jälkeen Tiinan kuumeen; 39,2. Kädet ristissä, ettei olis influenssaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEEu8XsqdtsuAazmJ_-Rm8Xso_3l93qAqzzG5rzMWSY-Hh9ofLraldX11U17HsIcQWJEZbQ37A0qtt4_yT2-bMn8u6q0RVcqetmCW-x9gBUoTBpL_NWzSQ-Ug3PthhKm0Z2fJT0mdyVYT5/s1600/20180320_165353.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEEu8XsqdtsuAazmJ_-Rm8Xso_3l93qAqzzG5rzMWSY-Hh9ofLraldX11U17HsIcQWJEZbQ37A0qtt4_yT2-bMn8u6q0RVcqetmCW-x9gBUoTBpL_NWzSQ-Ug3PthhKm0Z2fJT0mdyVYT5/s640/20180320_165353.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyg7VG_S8ioUx21I9u7R4qKX8avMju_BkkovtKbAVlGPsupHyEz8DbSxdCT5tWzrwXlNX2hih3q0nGWyOQNPcrF-lCEu5lBvmWisdJHJUTZiYCUKrmnhQb_ZgxK6MENYAGxKJWZnDtWg4p/s1600/20180415_130816.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyg7VG_S8ioUx21I9u7R4qKX8avMju_BkkovtKbAVlGPsupHyEz8DbSxdCT5tWzrwXlNX2hih3q0nGWyOQNPcrF-lCEu5lBvmWisdJHJUTZiYCUKrmnhQb_ZgxK6MENYAGxKJWZnDtWg4p/s640/20180415_130816.jpg" width="480" /></a></div>
<br />Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com28tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-553047493468595542018-02-05T22:23:00.002+02:002018-02-05T22:23:22.214+02:00Pakkaspäiviä ja arkea<div style="text-align: justify;">
Kuinka monesti onkaan pitänyt tulla ja kirjoittaa. Elämässä nyt on taas vaihteeksi ollut jos jonkinmoista tilannetta. Niin hyvässä, kuin pahassa. Tiina voi hyvin, sen kerro jo heti näin alkuunsa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pikakelauksella marras- ja joulukuusta sananen; Muutettiin uuteen vuokrataloon marraskuun lopussa. Valitettavasti jälleen kerran löysin itseni ihmettelemästä hajua. Varmaan lopun arvaattekin? Homettahan se, keittiössä. Tällä kertaa löydös oli selkeä ja kasvustoakin reilummin, mutta onneksi vuokranantaja hoiti asian kuntoon ja nyt on remontti ohi ja sen suhteen kaikki hyvin. Talo tarkistettiin muutoinki läpi ja kaikki muut paikat oli ok.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oman itseni onnistuin marraskuun lopussa yllättämään iloisesti; pääsin yli 300 hakijan joukosta yhtenä onnekkaana opiskelemaan amk:lle! Unelmat on tehty toteutettaviksi, tuumaa tämä tuleva sairaanhoitaja. Vähän jännittelin Tiinan neurologilla käntiä, mutta onneksi mitään isompaa syytä ei löytynyt. Ilmeisesti torstain lääke (trexan) provosoi migreenikohtauksia ja siitä syystä niitä aina samana päivänä viikosta tulee. Itseasiassa muuton jälkeen kohtaukset vähenivät hurjasti, joten parempaan suuntaan mennään! Kaksi viimeisintä tiistaita ovat olleet kohtauksettomia. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joulu tuli ja meni, lahjoja kasaantui reilut määrät ja terveinä saatiin juhlia. Uddeenvuodenaattona oltiin perheen kesken ja käytiin mäenlaskussa tutun perheen kanssa ja ammuttiin raketteja. Loppuvuosi vilahti kamalalla nopeudella eteenpäin ja tammikuun alussa olikin kaksi isoa juttua; elettiin remontin keskellä melkein kaksi viikkoa ja 8. päivä tytöt lähtivät hoitoon ensimmäistä kertaa ikinä! Uskomaton onni, kun naapuritaloon perustettiin ryhmis, niin tytöt pääsivät siihen samaan ryhmään. <3 Paikka on ihan huippuhyvä ja lapset on viihtyneet yhdsessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joulukuussa Tiinalla oli käynti myös hammaspolille ja terapeutille. Hampaat ovat hyvässä kunnossa, ei mitään muutoksia tässä vaiheessa. Terapeutinkin luona kaikki meni hyvin. Tiina on muuton jälkeen nukkunut todella hyvin. Vaikka tämä blogi ei varsinaisesti Sinjasta kerro, niin silti haluan sen verran kertoa, että Sinjan kanssa meillä on isoja huolia nukkumisen ja suolisto-oireiden suhteen. Vaisto kyllä tuppaa olemaan näissä oikeassa ja tiedän, ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Sanotaanko näin, että useat yöherätykset yhdistettynä jokseenki rankkaan opiskeluun ei ole helppo yhtälö, mutta eteenpäin mennään. Yö ja kurssi kerrallaan. Hatunnosto teille kaikille monimuotona sairaanhoitajaksi opiskeleville, ei ole mikään helppo tie kuljettavaksi. Mutta olen päättänyt selvitä kyllä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Opiskelen tosiaan monimuotona, joka tarkoittaa, että teen hyvin paljon itsenäisesti kursseja, tehtäviä ja muita juttuja etänä. Tuntuu, että aikaa ei riitä juuri muuhun, kuin koulujuttuihin. Positiivista on se, että lapset saavat olla lyhyehköä päivää melkein koko ajan, koska läsnäoloviikkoja minulla noin yksi kuukaudessa koululla. Iltapäivät ja illat panostan tyttösiin. <3 </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiina on voinut hyvin. Lääkitys on pysynyt jo pidempään samana. Migreeniin ei määrätä estolääkettä, koska kohtauksia ei tule useampaa viikossa. Estolääkkeistä voisi koitua haittaa tai vaikkapa veriarvojenkin muutosta, mikä ei olisi luonnollisestikkaan hyvä asia veritaudin hoidon suhteen. Onneksi kohtaukset menevät suht hyvästi ohi, eikä mahdottomia kipuja ole ollut enää, kun saatiin lupa buranan käyttämiseen. Tässä tammikuun aikana lapset ovat sairastaneet rajut vatsataudit ja parin päivän kuumeet. Varpaillaan on saanut olla, kun ihan järkyttäviä kuumetauteja on pyörinyt lähistöllä kovasti. Onni on ollut matkassa!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiinaa on alkanut pelottaa kuolema. Aihetta on käsitelty nyt paljon ja olet koittanut lohduttaa pelokasta lasta. Tammikuussa se alkoi ihan yllättäen rajun itkun kanssa. Pelko, joka riipi pientä niin rajusti. "Äiti, minä en halua kuolla!" Ensimmäinen reaktio oli pakokauhu ja nurkkuun nouseva pala. Nieleskeltyäni sain sanottua lopulta, ettei tarvitse sellaista pelätä, ettei hän kuole. Tämmöinen tilanne on todella vaikea ja pelkään hetkeä, jolloin Tiina ymmärtää, että myös lapset voivat kuolla. Vielä asia on mysteeri ja hän miettii, että vanhat ja väsyneet täältä lähtevät. Toivottavasti aikaa saisi vielä vähän kulua ja tyttö saisi kypsyä. On ihan eri asia kertoa perusterveelle lapselle näistä, kuin tällaiselle pienelle, joka oikeasti on vakavasti sairas. Tiina kun tietää lisäksi aika paljon anatomiasta, en haluaisi hänen vielä hoksaavan yhdistellä sairauksia ja sisäelimiä tai muuta.. Tiina ei tosiaan meinaa malttaa irrottaa käsiään anatomian ja fysiologian kirjastani. Jokseenkin huvittavaa, kun hän on katsellut piirrettyjä kuvia sisäelimistä ja esimerkiksi aivojen kohdalla on tullut eteen aivohermot vaikkapa. Tiina kysyy, mitä ne ovat ja monta niitä on. Kerron, että "kaksitoista". "Voitko kertoa, mitä niiden nimet on?" kysyy Tinttara. :D Toisaalta, opinpahan itsekkin samalla. Ainahan lapsilla nuita kiinnostuksen kohteita tulee ja menee. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiina puhui tänään jälleen hoidossa olevasta pojasta. Jätän nimen mainitsematta. "Se poika on kyllä tosi kiva. Se puhuu koko ajan ja sen kanssa voi leikkiä kotista. Minä kokoajan sanon sen nimeä ja se sitä naurattaa!" :D Tiina pohti joitain päiviä sitten, että miten juuri Jouni voi olla hänen isänsä, koska äidin mahastahan hän on tullut. Hassua, miten nämä tällaiset kysymykset tulee aina ihan puskista. No, kerroin sitten, että Hän on kasvanut vauvasiemenestä, jonka isi on antanut. Selitys riitti ja tyttö oli tyytyväinen, että asia selvisi. Tästä piti mainita myös kaupassa, sekin ihan yllättäen, kun asiasta oli puhuttu jo aiemmin viikolla. "Minun isipä on antanu äitille siemenen ja minä oon kasvanu siitä ja syntyny mahasta!" Mikäpä siinä. Voidaan jakaa tätä tietoutta luultavasti tulevaisuudessa myös muualla. Tyttö innoissaan ja äiti punaisena. :D</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kiitos teille, jotka olette jaksanut odottaa päivitystä. En ole lopettanut blogin kirjoittamista, nyt vaan kasaantui jälleen melkosesti kaikenlaista. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni! Tässä tähän loppuun muutamia kuvia. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSh2lSFqh5Y_Whkdz2oSZzIpI4sZk5ed7hts3jQkQogN3dSLBnHb5pMX1y3oBE3fjmk_5l8JqgqFOeVv5iMuydRO8gX89ZFtVZNLCVvlqLzBxud-vUds4bHADg5d3vW4hmxdND7B0sQQWE/s1600/27746687_10212942208688946_2084964985_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSh2lSFqh5Y_Whkdz2oSZzIpI4sZk5ed7hts3jQkQogN3dSLBnHb5pMX1y3oBE3fjmk_5l8JqgqFOeVv5iMuydRO8gX89ZFtVZNLCVvlqLzBxud-vUds4bHADg5d3vW4hmxdND7B0sQQWE/s640/27746687_10212942208688946_2084964985_o.jpg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Tiina labrassa marraskuun lopussa</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMcqHJU3Y5P5SYM3Jtzqjt4rMmV8L1bG1xzZ4p1o1o3faWI6Dn9Qob7WpsRwGY9WT4N0n94T1t97T6ndtNoaIJCg2j2f2bP8nYzN-cXhJf7y7imXJt3k72Y_6lVBI67Yc2pTrKrbFLxmO5/s1600/27746559_10212942208608944_1411600556_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMcqHJU3Y5P5SYM3Jtzqjt4rMmV8L1bG1xzZ4p1o1o3faWI6Dn9Qob7WpsRwGY9WT4N0n94T1t97T6ndtNoaIJCg2j2f2bP8nYzN-cXhJf7y7imXJt3k72Y_6lVBI67Yc2pTrKrbFLxmO5/s640/27746559_10212942208608944_1411600556_o.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Paria päivää ennen joulua prisnsessa-juttuja <3</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfLO0S6sx9cvDTtgMNrBvUlar9Gw7ycd7oLRlpwdab2swvF1oLmghElYcyLrWn6Wme0LaxZZpFVZS2a2EKS2bVon_cIaI06rE7046Vl4pvqgSUG3GtfYKxMO21JX5jTJ3nnqecD13mhC8m/s1600/27786885_10212942208488941_983608397_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfLO0S6sx9cvDTtgMNrBvUlar9Gw7ycd7oLRlpwdab2swvF1oLmghElYcyLrWn6Wme0LaxZZpFVZS2a2EKS2bVon_cIaI06rE7046Vl4pvqgSUG3GtfYKxMO21JX5jTJ3nnqecD13mhC8m/s640/27786885_10212942208488941_983608397_o.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Prinsessan elkeitä. :)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_DWRlcMOZoibPErEQlI1kO3S7WOamnSAhDQkK6JFvr2YDfQiMSfx1w2r4HROhqgHbpONYbFsvwhw05qRPVqsOHhAIShtwuoObffILtR6o4UnegjUCk8RebeBMhS2zE9IUPrBRn-dt0Qw9/s1600/27786436_10212942208448940_1190129584_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_DWRlcMOZoibPErEQlI1kO3S7WOamnSAhDQkK6JFvr2YDfQiMSfx1w2r4HROhqgHbpONYbFsvwhw05qRPVqsOHhAIShtwuoObffILtR6o4UnegjUCk8RebeBMhS2zE9IUPrBRn-dt0Qw9/s640/27786436_10212942208448940_1190129584_o.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Aatonaattona Sinja luovutti, Tiina pysyi hereillä myöhään. :)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNopnrTqt2w5-CQxtI2GHWMfyM7VmCpaSaHl310Mi1GJnkdzlObZ3JSQljGMCnzuEJHMq2SQOxrNGcYPUi_dbJ0SiqpBmJznv1yCfChyphenhyphenztIN-_pe3S0PeeOqrQjJt0egE9UijGdq247j8u/s1600/27785333_10212942208648945_1680128811_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNopnrTqt2w5-CQxtI2GHWMfyM7VmCpaSaHl310Mi1GJnkdzlObZ3JSQljGMCnzuEJHMq2SQOxrNGcYPUi_dbJ0SiqpBmJznv1yCfChyphenhyphenztIN-_pe3S0PeeOqrQjJt0egE9UijGdq247j8u/s640/27785333_10212942208648945_1680128811_o.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Viime viikolla kuvatut lapsiburriitot. Tiina kuumeessa, molemmat nuhaisina.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Nyt onkin aika kömpiä nukkumaan. Aamulla jatkuu arki normaaliin tapaan, kun kuumeet on kuumeiltu. Mukavaa viikkoa kaikille! <3<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-59626618984936322352017-11-22T13:52:00.000+02:002017-11-22T15:04:04.121+02:00Mun varpaat ei tunne mattoaMuokkaan tänään myöhemmin tän tekstin koneella kuntoon. Jännitysnäytelmä käynnissä..<br />
<br />
Olkaa kilttejä ja pitäkää peukkuja, rukoilkaa, mitä vaan. Tiina on ylimääräsessä lyp:ssä eli otetaan luuydinnäyte. Halutaan sulkea uusimisen mahdollisuus!<br />
<br />
Eka huono uutinen tälle päivää; tärisevästä ja itkuisesta tytöstä mitattu sokeri-arvo 2,1. On sokeritipassa nyt osastolla ja kohta herää nukutuksesta.<br />
<br />
Kierrän kehää kotona ja tärisen. Jouni ja Tiina Oulussa.<br />
<br />
Missä matto, kuka sen veti jalkojeni alta?! Armoa, pyydän..<br />
<br />
PÄIVITYS klo 15.00: Luuydin puhdas!!! Tiheää syömistä, välipaloja sokerien nostoon. Tänään kotiin. Lypin tarkat tulokset viikon päästä ja tiedossa mahdollisesti lähete neurologian puolelle. Huhhuh..<br />
<br />
Enkeli oli mukana. <3<br />
<br />
<br />Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com27tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-4680400916701146182017-11-13T23:42:00.000+02:002017-11-13T23:42:07.570+02:00Pyykkikoneen laulu<div style="text-align: justify;">
Olen tuijottanut pian tunnin tätä tyhjää valkoista, kun en vain meinaa saada puristettua itsestäni edes yhtä lausetta irti. No, yritetään. Tarve ja halu löytyy, sanat vain ovat kadoksissa. Jälleen kerran tässä tuolissani istun ja mietiskelen, että missä ihmeessä se raja menee, että kuinka paljon annetaan? Kuka ihme näitä naruja vetelee? Oon jo tosissani miettinyt, että mitä pahaa olen huomaamattani tehnyt. Ehkä kaikki on osa yhtä isoa rangaistusta?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Valonpisaroitakin on. Niitä kyllä on, mutta ne hukkuvat tummuuteen ja mustaan kuiluun. Jotenkin on vaikea saada edes summattua kaikkea. Eniten teitä arvoisat lukijani, läheiseni, tuntemattomat kanssaeläjäni kiinnostaa tietysti Tinttaran vointi ja voisinkin aloittaa hänestä. <3 Tyttö on yksistään niin ihana valonpisara itsekkin, että ehkä voisin tavoistani poiketen aloittaa kivoilla jutuilla ja siirtyäö hiljalleen kohti tummempia sävyjä ja loput sanat paukuttaa kaikella raivolla, mitä ranteista lähtee ja sulkea koneen. Ehkä lämmin suihku auttaa. Ainakaan kyyneleet eivät erotu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiina Tinttara neitokainen jakselee suurimman osan ajasta ihan mukavasti. Labrat ovat olleet kohdillaan ja osa peräti terveen tytön viitearvojen tasolla, mutta jatkuvat flunssakierteet tietysti sekoittavat hiukan arvoja. Suuri hatunnosto Oyssin hematologian polille, kun olen saanut lääkäreiden kanssa sumplia yhdessä ylläpitolääkitysten määrää ja minua (ja minun etiäisiä, niitä on usein) on kuunneltu aina. Usein on lopuksi lääkärikäynneillä tai puhelinajoilla puhelimessa sanottu, että "valkosolujen ollessa tavoiterajan yläpuolella tulisi ylläpitolääkitystä nostaa", mutta olen pyytänyt aina hetken lisäaikaa veriarvojen tasaantumisiin ja Tiinan voinnin seuraamiseen. Osaan myös jo pienestäkin vivahteesta huomata, milloin Tiina on sairastumassa ihan 24h sisällä nuhaan tai mihin vaan ikinä ja aina silloin leukkarit (eli valkosolut, puolustussolut) nousevat hiukan. Joka kerta, oliskohan peräti jo kolmesti, on ollut sama juttu. Nämä jutut oppii ajan kanssa ja tietysti itse tunnen lapseni niin hyvin, että osaan jo huomata monet asiat. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joku saattaa siellä ruudun toisella puolella miettiä, että miksei niitä lääkityksiä sitten nosteta? Mitä se haittaisi? Minäpä kerron. Leukkarit halutaan pitää noin 2.0-3.0 tuntumassa lääkityksien avulla. Näin solutuotanto pysyy sopivan alhaisena ja niin estetään terveiden solujen lisäksi mahdollisten blastien (syöpäsolujen) muodostuminen. Jos lääkettä annetaan liikaa, laskee leukkarit liian alas, mistä seuraa lähes aina infektio, koska puolustus menee lähelle nollaa. Soluja pitää olla juuri sopiva määrä hoidon kannalta. Siksi ei ole kannattavaa nostaa lääkitystä, koska kehohan toimii niin, että se tuottaa tarvittaessa enemmän tarvitsemiaan soluja. Infektioiden aikaan tietysti juurikin valkosoluja. Ne laskevat samalle tasolle takaisin, kun tauti on sairastettu ohi. Melkoista nippelitietoa ja säätämistä tämä on. Mutta onneksi säädetään ja onneksi tiedetään. Näiden avulla Tiinan elämä jatkuu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiinan pääkivut ja pahoinvoinnit ovat lisääntyneet. Kohtaukset tai olot eivät noudata mitään kaavaa, vaan niitä tulee ja menee tasaiseen tahtiin. Meillä on siis nykyisin kolmenlaisia aamuja ja siten myös kolmenlaisia Tiinoja. Paras ja mukavin näistä on luonnollisesti normaali kiva ja tavallinen aamu, jolloin yläsängystään pomppaa ylös iloinen ja nauravainen tyttö. Tiina Tavallinen. Tämä neiti Tavallinen tulee portaat itse alas ketterästi, pyrähtää pöntölle, pesee hampaansa ja on suorastaan riehakaskin välillä. Murot maistuvat neiti Tavalliselle ja ovat suorastaan herkkua, mutta Tavallinen syö myös muutakin ja hyvällä halulla. Tyttö pukee itse ja alkaa iloisena päivän leikkeihin. Tämän Tavallisen me näemme nykyisin harvemmin, mutta ainakin parina aamuna viikosta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tavallista vähän kurjempi tyyppi on Tiina Lötkyrä. Nimi tulee siitä, koska tyttö itsee tuntee olonsa "Lötkyräksi". Tämä tyttö nousee sängyssään istumaan, huokaisee ja tulee hiljalleen portaat alas itse. Menee vessaan hiljalleen ja tarvitsee jonkin verran kehotuksia, mutta pystyy aamutoimiin itse. Lötkyrän ensimmäinen ja kiistatta yleisin toteamus on kutakuinkin, että "minulla on taas vähän huono olo" ja tämä on selvä signaali vanhemmille, että aamupalapöydässä pitää olla mahdollisimman pian ja mitään lämmintä ei kannata edes harkita tarjottavaksi. Varmin on suklaamurot, joita Lötkyrä hissukseen mutustaa ja ei puhu sanaakaan. Lötkyrän paras kaveri on Sankko. Keltainen sanko. Se on Lötkyrän vieressä varalta ja se tuo turvaa. Sankkoa ei kuitenkaan tarvita varsinaisesti käyttöön tällaisena lötkyränä aamuna. Lötkyrästä kuoriutuu aamupäivän aikana Tavallinen ja tilanne on siltä osin ohi. Joskus Lötkyrä saattaa viipyä meillä koko päivänkin ja silloin Tiina syö, kuin pikkulintu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kolmas, inhottavin ja surkein tyyppi on Tiina Reppana. Nimi voisi olla pahempikin, eikä se ole kovin kuvaava, mutta vaikeaa löytää riittävän kurjaa ja kuvaavaa sanaa ylipäänsä koko olotilalle. Tämä Reppana herättää koko koko perheen ja aamuyöllä useimmiten ja tällöin joko isi tai äiti saa juosta, minkä kintuistaan pääsee. Reppana tulee aina varoittamatta ja luuiltavasti juuri silloin Tiinan sängyssä ei ole Sankkoa ja sitä saa sitten puoliunessa juosten etsiä milloin mistäkin. Yleensä olemme ehtineet ennen ensimmäistä oksennusta, mutta joskus on käynyt kurjemminkin. Niinkuin viime kerralla, kun olin yksin tyttöjen kanssa (Jounin ollessa aamuvuorossa), en ollut kuullut unen läpi pientä nyyhkytystä. Tyttö oli yltäpäältä oksennuksessa, raukka.. Kaikki siis alkaa sillä, kun olo alkaa huonota ja mahassa velloo. Tämä parka, Tiina Reppana itkee, oksentaa ja vapisee kovasti. Hän ei jaksa tulla portaita laisinkaan, ei kykene käymään vessassa itse, ei pysty pukemaan, eikä varsinkaan syö. Tämä raukka vain istuu tai makaa, tärisee ja oksentaa. Joskus oksennuksia tulee yksi ja joskus yli viisi. Ainut varma vaihe on oksennuksista seuraava pääkipu. Pahin on sellainen, että näistä tulee yhdistelmä ja tyttö oksentaa pääkivun lomassa. Niinpä onkin tärkeää lääkitä Neiti Painajaismainen mahdollisimman nopeasti ja yrittää saada lääke pysymään sisällä ja tyttö nukkumaan pätkä unta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viime viikolla juteltiin pidemmästi lääkärin kanssa näistä Reppanan aamuista ja selvähän se on, että oireet ovat hälyyttävät. Tiinalle onkin nyt määrätty buranaa, joka voi varmasti normilapsiperheessä olla ihan tavallinen kipulääke, mutta hematologien puolen lapsiasiakkailla se on valtaosalla kiellettyä. Syynä on monien alhaisen verihiutaleiden määrät (eli trombosyytit). Tiinan tromppariarvot ovat olleet jo niin kauan normaalin tasolla, että lääkettä voitiin ottaa kokeiluun. Jos Reppana olisikin Migreeni, se selittäisi kaiken, mutta sitä ei voi tässä vaiheessa oikein mitenkään todentaa. Uutta Reppanan vierailua odotellessa siis. Vaikka emme todellakaan sitä odota, mutta olisihan se mahtavaa, jos burana olisi apu noin isoon ja kurjaan asiaan. Meillä aikuisilla, molemmilla, migreeni väistyy vain buranalla, ei parasetamolilla. Se voisi olla ratkaisu ja toki sitä toivotaankin. Varulla on myös tramal-resepti, jos burana ei auta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos kohtaukset ja Reppanan vierailut jatkuvat vielä muutonkin jälkeen (sisäilmaongelman osuutta tähän ei voida vähätellä, tuumasi myös lääkäri), tutkitaan kohtauksia tarkemmin. Ehkä hyvällä tuurilla tilanne helpottaa itsestään uudessa kodissa. Omat pääkivut on kyllä sitä luokkaa, että sietokykyjen rajoilla keikutaan. Ongelma itselläni on se, että pää vaatisi buranaa, mutta vatsa ei kestä. Joku suojalääke pitäisi pyytää kyllä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulla on tosiaan ollut kaulan sisällä toisella puolella kipua jo neljän vuoden ajan. Lähinnä päätä kännettäessä ääriasentoihin, sen rekisteröi. Jokin aika sitten tein kyyristyessäni päällä ääkkiliikkeen ja kova kipu valtasi kaulan. Parin päivän päästä menin lääkäriin luullessani kivun olevan jo aika paha ja lihasrelaksanttireseptin kanssa marssinkin sieltä apteekkiin. Edes maksimiannoksella en saanut mitään vastetta kipuun, mutta sinnittelin väkisin viikonlopun yli maanantaihin, jolloin kipu oli sietämätöntä. Tk:sta lähetettiin niskatuen kanssa ambulanssilla sairaalaan, koska oli hyvinkin selvää siinä vaiheessa, ettei kipu ollut lihaksissa, vaan kaularangassa. Seitsemän tunnin odottelun jälkeen minut kuitenkin kotiutettiin vahvojen kipulääkkeiden kanssa, koska hyvin todennäköisesti vaiva olisi kaularangan tyrä/pullistuma, joista yli 90% paranee itsestään. Hiukan jäi kurjat fiilikset, koska olisin halunnut varman vastauksen ja syyn, mutta tietysti päivystys ei ollut sitä varten. Mutta ei muuta, ku kelataksilla hammasta purren kotiin, eka kunnon kipulääke naamaan ja unta yrittämään. Tänään olisi sitten 2vk tapahtuneesta ja kipu ei ole vieläkään poistunut kokonaan. Pää kääntyy kyllä muihin suuntiin, muttei oikealle. Päivystyksen lääkärin mukaan pari viikkoa pitää seurata ja pyytää sitten lähetettä tarkempoiin tutkimuksiin oman tk:n lääkärin kautta. Tänään piti soittaa, mutta unohdin. Ehkä huomenna sitten. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt tässä ihmettelen itsekseni tekstin määrää. Eikä tarvinnut puristaa tippaakaan, vaan vuolaina virtasi tekstiä pakottamattakin. Mutta onhan tässä tapahtunutkin. Jotenkin suru ja kiukku suli kirjoittaessa ja enää ei tee edes mieli hakata vihaista tekstiä tähän loppuun. Tyydyn toteamaan, että loppuhan minä olen koko nainen. Kipeä, katkera ja vihainen. Väsynytkin. Lähinnä väsynyt kaiken pesemiseen. Pehmolelujen, tekstiilien ja astioiden loputtomaan pesemiseen. Väsynyt kulkemaan kivisimmät polut ja pimeimmät tiet. Vaikka toisaalta, voisi huonomminkin mennä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Välillä pelkään, että pitääkö kaikki kamalimmatkin jutut kokea kahdesti? Kaikki jutut? Monet asiat ovat tapahtuneet kahdesti. Olen esimerkiksi tällaista muuttoa tehnyt ennenkin, samasta syystä. Elämäni toisiksi inhoittavin kokemus. Painajaismaisin, inhottavin ja pelottavin on ollut Tiinan sairastuminen. Voi Luoja, kuinka toivonkaan, että tämä olisi ensimmäinen ja viimeinen kierros. On musertava fakta, että relapsi (leukemian uusiminen) voi tapahtua milloin vain ja niin monelle se tapahtuukin. On ihan eri olla siinä pikkuisessa porukassa, joiden lapset sairastuvat syöpään. Se on niin epätodennäköistä, käänteinen lottovoitto. Sen jotenkin ajan kanssa oppii hyväksymään, että tämä tuli meille. Vain n. 50 lasta koko Suomesta sairastuu leukemiaan. Se on niin uskomattoman pieni määrä. Mutta entäs, kun on siihen porukkaan "päästy"? Kun aikaa kuluu, miettii väkisin uusimisen todennäköisyyttä. Ja tässä tulee se karmiva fakta; Yksi viidestä sairastuu uudestaan. Jos ajattelee esimerkiksi tuota 50 lapsen porukkaa. Heistä <i>kymmenen </i>joutuu tähän myllyyn <i>uudestaan. </i>Ajatelkaa. Koko 2,5vuoden hoito uudestaan, alusta. Kovemmilla paukuilla, huononevin paranemisprosentein. Tiinaa alusta asti seuranneet tietävät, minkä prässin me ollaan käyty läpi. Ajatelkaa se kaikki isomman, ymmärtävämmän, kypsemmän lapsen kanssa ja moninverroin kivuliaampana, ehkä joka Helsingin (kantasolusiirto) kautta. Käsittämätöntä. Kamalaa, mutta valitettavasti elämästä emme tiedä. Kukaan lapsi ei saisi sairastua. Vielä vähemmän kukaan lapsi ei saisi sairastua uudestaan!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minun tehtäväni on äitinä suojella, auttaa ja tukea Tiinaa. Minun käsissäni on kaikki, koska hän on niin pieni. Minä olen vastuussa. Niinpä yritän parhaani mukaan tarjota elämässä oikeanlaiset puitteet. Ihan ravinnosta, virikkeistä aina turvalliseen kotiin. Ravinnon suhteen on pakko tehdä tässä tilanteessa lasta miellyttäviä poikkeuksia ja se on ihan ok. Turvallinen koti on selviö ja siitä ei voi luistaa tippaakaan, varsinkaan tässä meidän tilanteessa. Näitä asioita muistuttelen itselleni, kun laitan ties kuinka monennen pesukoneellisen pyörimään. Elämä on opettanut julmalla tavallaan minut ehkä hiukan neutroottiseksikin, mutta ymmärrän sen tarpeellisuudenkin. Voinpahan taputtaa itseäni olalle ja olla varma, että olen tehnyt kaikkeni. Jos se ei riitä, lopulle minä en voi mitään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä on nyt 2vk muuttoon ja hommaa on hurjat määrät. Lupaan kyllä kirjoittaa, kun muutto on tehty. Kamalan pitkiksi venyy nämä kirjoitteluiden välit, kun meille nyt tuppaa sattumaan niin paljon kaikkea. Kiva, kun olette jaksanut odottaa kuulumisia. Palailen, kun alkaa helpottaa tämä kaikki.</div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-42438131267458928992017-10-16T14:38:00.000+03:002017-10-16T14:40:02.537+03:00Lyhyestä virsi kaunis<div style="text-align: justify;">
Päivitän pikaisesti muutaman lauseen. Tiina sai uuden pääkipu/oksentelukohtauksen jokunen viikko sitten. Pää kuvattiin kiireellisenä ja kuvat oli puhtaat onneksi. Nyt odotellaan, tuleeko kohtauksia lisää ja jos tulee, otetaan selkäydinnäyte. Vähän meinaa pää olla pyörällä kaikesta, mitä tässä tapahtuu ympärillä. Toiveikkuus, mikä vielä kuukausi sitten minua kannatteli, on tässä kaiken keskellä huvennut aika paljonkin. Jotenkin tapahtuu taas liikaa pienen ajan sisällä. Kaiken kruunaa (yllätys) muutto, joka on nyt väistämättä edessä nopealla aikataululla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Positiivinen asia on sentään Jounin työpaikka, jonka hän viimein sai. Vuokrafirman kautta pienipalkkainen työ, mutta saipa kumminkin. Metallialalla oleva työ on tuntunut mukavalta ja toivotaan, että määräaikaisuus muuttuisi jossain vaiheessa vakipaikaksi. Toistaiseksi töitä on tammikuun loppuun.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt olisi tärkeintä löytää siis uusi asunto, joka olisi lähempänä keskustaa. Meidän perheessä kun on vain yksi ajokortillinen aikuinen ja yksi auto. Jotenkin pitäisi päästä viikottaisiin labrareissuihin rattaiden kanssa. Tiina on niin viluinen, että pakkasella matka ei saisi olla ihan kohtuuton. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lapset alkaa justiin heräilemään päikkäreiltä, joten tämä todellakin jäi vain muutamiin lauseisiin. Mutta palailen ajan kanssa taas uudestaan asiaan. Eli kaikki on hyvin toistaiseksi, mutta hyvin sekaisin myös yhtäaikaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-87163225728152841532017-09-15T22:16:00.000+03:002017-09-15T22:16:07.985+03:00Kontrollikäynnistä ja haaveilusta<div style="text-align: justify;">
Kovasti näyttäisi syksy saapuneen. Kesä on tosin ollut sen verran kylmä, että tiettyä syksyn alkamisen ja kesän loppumisen välistä rajaa on vaikea erottaa. Ehkä nokkaan kuitenkin tuoksuu jotenkin lähestyvä talvi? Sellainen aavistuksen kirpsakampi, ei niin nurmikkoinen tuoksu ehkä? Koululaisten vanhemmille raja kulkee jo elokuun puolella, mutta meille kotona oleville ei ole tarkkaan määriteltyä päivämäärää. Fiiliksen pohjalta mennään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Villasukkia on tosiaan kaiveltu laatikoistaan ja takkien alle saa muistaa laittaa lämmintä pithähihaista. Kumpparit on lasten jaloissa lähes päivittäin ja lenkkarit hautautuvat eteisessä pipojen ja sormikkaiden alle. Ainainen (välikausi)ulkovaaterumba; se ihanan arkinen ja tavallinen, mutta vähän ärsyttäväkin juttu. Kun saa olla niin monenlaista vaatetta muuttuvien säiden varalta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiinan pääkipu meni lopulta onneksi ohi, mistä viimeksi kirjoitin. Tiinan vointi on ollut oikein hyvä muutoinkin, iloinen ja energinen. Ruokahalu meinaa olla vähäisempi, mutta senkin voi kuitata hyvin ihan normaalinakin asiana. Lapsillahan näitä kausia on. Tietysti sitä miettii kaikenlaista äitinä pääkopassaan ja huolehtii, ehkä liikaakin. Pääkipukohtaus jäi kaivelemaan ja huolestuttamaan. Pohdin, kuinka hyvin Tiina oikeasti osaa kipuaan ilmaista? Onko esimerkiksi lievä, jatkuva pääkipu "normaali olo" ja tosi kipeänä sitten vasta varsinaisesti kipeä? Eihän lapsi osaa sitä samalla tavalla määrittää. Vain samoja hoitoja saava aikuinen voi täysin ymmärtää, miten sytostaatit vaikuttavat oloon verrattuna tavalliseen oloon. Kun lisätään soppaan se, että jokainen reagoi syöpähoidoille yksilöllisesti, on mahdotonta tietää todellista laitaa asiaan. Kukapa sen normaalin olon edes osaa määrittää?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kävimme tiistaina ensimmäisessä kontrollissa. Odotettiin pitkää päivää Oys:n tiloissa ja väsyneiden lasten kiukkupuuskia ja aikuisten turhautumisen tukahdutettuja tunteita. Väsynyt joukko nuokkuisi iltapäivällä tai alkuillasta autossa ja murinaaa kuuluisi milloin kenenkin suusta. Olin varautunut päivään pitkällä pinnalla ja lakupatukoilla. Mukana oli myös kysymyksiä ja huolta. Kaikki tarpeellisia, jälkikäteen mietittynä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Labraan oli aika 10.30. Ilmoittauduimme klo 10.25 viime tipassa tuttuun tapaan ja valehtelematta noin kymmenen sekunnin kuluttua näytöllä vilkkui jo meidän numeromme. Onneksi Tiina kykenee jo juoksemaan, nimittäin oltiin ihan hukassa uudessa paikassa. Huoneissa ei ollut numeroa, joka vilkkuin näytöllä ja Tiinan hihitellessä hämmentynyneen äidin pää pyöri ja pyöri. Viimein syttyi lamppu minulla ja löytyi toinen käytävä, jonne piti kipittää. Iso labra verrattuna Ylivieskan omaan, näin jälkikäteen mietittynä. Huoneessa oli vastassa mukava labratäti ja vieressä oli opiskelijakin seuraamassa. Sormien lämmitys, nipsaus, niiskaus ja pumppaus. Pisarat putkiloon ja vielä toinenkin nips ja niin oli homma ohi. Koska nipsastiin kahdesti, sai siitä myös kaksi tarraa. Tiina kiitti hymyillen ja vilkutti iloisena heipat ja täti melkeen liikuttui, kun noin reipas tyttö oli. reipashan Tiina on! Jos reippauden määrästä saisi kolikoita, tyttö olisi rikas.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meillä oli aika polille klo 10.45 ja tulimme aulaan laittamaan takkeja säilytyskaappiin kutakuinkin klo 10.40 ja pyyntö sairaanhoitajan juttusille tuli heti jo riisuuntuessa. Näytin ilmeisesti aika hölmistyneeltä ja naurahdinkin, että tämä nopeus yllätti, ei toki pahalla. :D Tiinalta katsottiin pituus, paino ja kyseltiin vointi, kerrattiin lääkitys ja katsottiin verenpaine. Kaikki kunnossa kasvun ja lääkitysten suhteen. Juttelin pääkipu-asiasta kädet kylminä. Hoitaja kirjasi asiat ja sitten siirryttiinkin odottamaan kutsua lääkärille aulaan. Itseasiassa ehdin melkein istuuntua (jossa ajassa Tiina oli juossut pinen liukumäen luokse ja laskenut siitä kahdesti), kun lääkäri jo pyysi huoneeseen. Tiina oli kutakuinkin täydessä vauhdissa ja esitteli juoksutaitojaan nauraen ja pomppasi tottuneesti lääkärin huoneessa tuolille. Naurava ja iloinen lapsi aukaisi suutaan, nosti paitaa ja kertoi, kuinka osaa jo kupperiskeikankin. Tiinan liikkumisen suhteen ei ole enää huolta, siitä oltiin yhtä mieltä lääkärin kanssa. Tyttö on kuntoutunut hyvin ja liikkumisessa ei juurikaan ole vaikeuksia. Ne pikkujutut, mitä voidaan hioa, on jo työn alla ja pienin askelin saadaan askellus notkeammaksi. Leikin avulla kaikki on hauskaa ja Tiina nauttii, kun saa näyttää, mitä osaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pääkipuasian lääkäri ottti vakavasti ja puhuinkin siitä suuni puhtaaksi. Nyt keväästä tähän päivään on ollut kaksi kovaa kipukohtausta, jotka eivät ole suoranaisesti sytostaatteihin liittyviä, joihin on liittynyt raju pahoinvointi, puhumisen hitaantuminen ja järisyttävän kova kipu. Molemmat ovat menneet ohi lääkkeellä ja lyhyellä levolla. Jos Tiina olisi isompi (toisinsanoin pystyisi menemään nukuttamatta pään magneettikuviin), voisi tutkimukset jo käynnistää neurologian puolella, mutta nukutusta halutaan loppuun asti välttää, koska se on aina riski ja nukutuksia on muutenkin ollut niin iso määrä hoitojen aikana. Jatkossa pidän Tiinan kivuista ja pahoinvoinneista (jos niitä tulee) kirjaa ja tässä vaiheessa päätä ei siis vielä tutkita tarkemmin. Jos edes yksi kipukohtaus tulee, magneettikuvat otetaan ja neurologiset tutkimukset laitetaan alulle. Tässä vaiheessa migreeni olisi hyvin sopiva diagnoosi, mutta tietysti sitä ei voi todistaa ainakaan vielä. Nähtäväksi siis jää, mitä tulevaisuus tuo.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kello oli 11.15, kun pääsimme lähtemään polilta kohti autoa. Hilpeä joukko loikki kohti autoa ja fiilikset oli kivat! Niin vaan käytiin ensimmäistä kertaa tavallisessa sairaalan labrassa ja nuinpa vaan kontrollitkin on takana. Labratulokset soitettaisiin soitettaisiin iltapäivällä, mutta en jäänyt niitä juurikaan miettimään, koska vibat oli niin loistavat. Oli fiilis, että kaikki on nyt, juuri nyt, hyvin. Huristeltiinkin siitä Oulun mummulle pitkästä aikaa ja vietettiin siellä mukavat pari kolme tuntia. Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu. Kotimatkalla vilkkuikin polin numero näytöllä ja veriarvot olivatkin todella hyvät. Sen verran hyvät, että hiukan nostettiin ylläpitolääkitystä, jotta saadaan valkosolujen arvo kohdilleen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Paljon on nyt hyvää tapahtunut ja mielialakin alkaa olla toiveikkaampi. Kysymysmerkkejä on roppakaupalla liittyen tulevaisuuteen, meillä aikuisilla siis. Jopuni miettii, miten työllistyä. Minä haaveilen opinnoista ja luen pääsykokeisiin. Pelko taloudellisesta puolesta on syvä, mutta eipä tässä auta sitä liikaa miettiä. Päivä kerrallaan eteenpäin. Yksi todella iso, kiva juttu on ensi kuussa edessä; tytöt aloittavat virikehoidon! Saimme neitokaisille paikan (max.) kahdeksan lapsen perhepäivähoitopaikasta. :) Ihan parasta, että meillä on mahdollisuus seurata, miten hoito lähtee sujumaan ja vaikka tarvittaessa ottaa lapset takaisin kotihoitoon, koska kotona molemmat olemme. Tiina odottaa innoissaan, enkä epäile ongelmia tulevan, mutta Sinja on kyllä semmoinen kotihiiri, että on onni päästä tyttöjen samaan ryhmään ja aloittamaan yhtäaikaa. Sinja on sekoitus tulta ja tappuraa, omaa lujaa tahtoa ja herkkyyttä. Näitä kahta tyttöä yhdistää vain herkkä luonne. Tiina on kuin sokeri ja Sinja kuin suolaa ja pippuria. Niin erilaisia ovat. Jännityksellä ensi kuuta odotellessa siis!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Laitan tähän loppuun kuvia mm. Tiinan ja Sinjan ekasta poniratsastuksesta. Kyllä on ollut mukavaa viettää ihan tavallista arkea. Tekemistä on ollut. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyReqjA9SFh_xl4T2E8_urvavYOGvjmncCrZTDTt7XCCHh4jnIPI9Kex1mKa9dRB2qgNuiu5shQv2cp_gc8m7N41Wy0ljNnEi7X29wRzyD5cqN-f2h2PIP4JPbDHMT6l2GnfeAnmgyoOkC/s1600/20170915_000407.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyReqjA9SFh_xl4T2E8_urvavYOGvjmncCrZTDTt7XCCHh4jnIPI9Kex1mKa9dRB2qgNuiu5shQv2cp_gc8m7N41Wy0ljNnEi7X29wRzyD5cqN-f2h2PIP4JPbDHMT6l2GnfeAnmgyoOkC/s640/20170915_000407.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Leevi nauttii iltaisin, kun saa lötköttää sohvalla muiden kanssa. <3</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpNKcez2nUkNc2-Dt8zrawmuYKnLd_JH5AVYRxj00Drdt_7z7ab1jOBHZ9sj223iGEpFWCwia00tMaoNiGdLHWJxxnGMc3T3VKm1s7zV6WgELg96JUVH3WjYDX83soqI58EU6gkSxTJMGP/s1600/20170909_130013.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpNKcez2nUkNc2-Dt8zrawmuYKnLd_JH5AVYRxj00Drdt_7z7ab1jOBHZ9sj223iGEpFWCwia00tMaoNiGdLHWJxxnGMc3T3VKm1s7zV6WgELg96JUVH3WjYDX83soqI58EU6gkSxTJMGP/s640/20170909_130013.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Hiusta alkaa taas kasvaa myös päälle hiljalleen! <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4Y0ZupQtzithp0vDdtqLqsMJchTx20_fezWz0PudoLdzQZec6bcQ51e_qZLQiKexz5qT11tacp6GenzFly6untlz2bNtbKBTYZWJ_PFt6oWsQfC6JxMW2lgsF3Krf8OBQH3EYPi80UPQG/s1600/20170831_210750%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4Y0ZupQtzithp0vDdtqLqsMJchTx20_fezWz0PudoLdzQZec6bcQ51e_qZLQiKexz5qT11tacp6GenzFly6untlz2bNtbKBTYZWJ_PFt6oWsQfC6JxMW2lgsF3Krf8OBQH3EYPi80UPQG/s640/20170831_210750%255B1%255D.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Zoomauksesta kärsinyt kuva, mutta sisältö tärkein! Jännittyneet, mutta innokkaat ratsastajat ekaa kertaa ratsailla. :) <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Kivaa syksyä kaikille!</b></div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-39209963068236030892017-09-05T12:41:00.000+03:002017-09-05T15:49:11.874+03:00Pelkopeikko hiipiiTiina oli eilen illalla itkuinen. Kylmänhikinen, pahoinvoiva ja levoton. Itseasiassa hän on ollut myös muutamana aamuna viikon sisällä samanlaisella ololla, mutta ollaan yhdistetty se jotenki myöhäisemmän iltalääkkeen annon piikkiin (on sytostaatti). Olisko jo näistä ohi menneistä aamuista pitäny huolestua?<br />
<br />
Tilanne on nyt se, että tyttö on ollut aamusta asti erittäin itkuinen, pääkipu on rajua ja ehkä vähän sekavakin tyttö on. Tiinan sanoin "pää on ihan sekasin ja tosi kipiä". Huono olo purkautui lopulta oksennuksena sankkoon ja nyt Tinttara nukkuu vieressäni. Polille on jo soitettu ja odottelen lääkärin mielipidettä asiaan. Puhelinsoittoa odotellessa siis.<br />
<br />
Kylmänhikinen, kuumeeton, vapiseva ja itkuinen tyttö. Voi, ku haluaisinki uskoa vatsatauttiin. Olisipa se sitä! Kirjoitan tänne heti, kun asiat selkiytyy. Kumpa tyttö heräisi hyvävointisena unestaan ja kaikki olis ohi. Tai sitte se vatsatauti edes..<br />
<br />
Vaikeinta on olla haluamattaankin taikauskoinen. Siivosin nimittäin illalla cvk-välineitä pois ajatellen ja toivoen, ettei niitä enää tarvittaisi. Nyt kun kaikki menis hyvin, niin ehkä uskaltaisin hiljalleen tehdä muutakin? Ajatukset kiertää kehää.. Anteeksi sekavuus.<br />
<br />
Mitä ihmettä pääkipu ja sekavuus liittys vatsatautiin?! :(<br />
<br />
Just tyttö heräs ja näyttäs voivan paremmin! Poliltaki soitettiin ja nyt nopsaan labraan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqdLEUgxYDSBPNBWQazHtqW-xpnOZKRKWFdAkg0tKpeAi9DYvEsxhNLFBB0aZA8klPpqkFuSMFpnWpTuTBx44WmD8RbProrSl0p27DIiBetVj3C7hdncZS1I958t9SO-IHVNmhw8RK7uWi/s1600/20170905_121902.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqdLEUgxYDSBPNBWQazHtqW-xpnOZKRKWFdAkg0tKpeAi9DYvEsxhNLFBB0aZA8klPpqkFuSMFpnWpTuTBx44WmD8RbProrSl0p27DIiBetVj3C7hdncZS1I958t9SO-IHVNmhw8RK7uWi/s640/20170905_121902.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
PÄIVITYSTÄ klo 15.45:<br />
<br />
Labrat otettiin ja vastauksetki saatiin jo lääkärin kertomana. Kaikki hyvin niiden osalta. Maksa-arvot saattaa tässä vaiheessa vielä reakoida annettuihin hoitoihin ja niiden korkea arvo vois selittää oireita, mutta neki oli ok. Crp normaali. Leukkarit hiukan koholla normaaliin, neutrofiilejäkin rutkasti, eli voisi ennustaa infektiota ja liekkö se sitten se mahatauti? Tyttö oksensi toisen kerran, ku tultiin kotiin. Pää kipeä vielä, mutta siedettävämmin. Maistelee labran jälkeen saatua palkintoaan, suklaapatukkaa ja juo mehua. Vilkuilee jo muovailuvahapurkkien suuntaan. :)<br />
<br />
Seuraillaan ja herkästi soitetaan Ouluun, jos pääkipu pahenee tai vointi muuten huolestuttaa.Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-21594610142263786202017-08-21T23:42:00.000+03:002017-08-21T23:48:17.983+03:00Ylläpito 2 alkaa!<div style="text-align: justify;">
Ennätyspitkä blogitauko saa luvan päättyä nyt. Edeltävä kuukausi on ollu omalla kohalla sen verran raskas, että en ole kyennyt pukemaan ajatuksia kirjoitukseksi ollenkaan. En ole nukkunut juurikaan öisin ja päivisin olo on ollut kamala. Vihdoin ja viimein sain apua ja oikean, minulle sopivan lääkkeen ja jälleen elämä näyttää ihan eri tavalla mukavalta! Onhan tässä yli kaksi vuotta valvottu enempi ja vähempi. Takana on muutama normaali (!) yö unien osalta ja alan taas nähdä värit! Väreistä onkin luontevaa siirtyä aurinkoiseen Tinttaraiseen ja siihen, mitä kuluva kuukausi onkaan tuonut elämäämme.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiina toipui ongelmitta metotreksaatista kuukausi sitten. Tietysti huonoa oloa ja oksentamistakin oli, mutta niin siitä vaan selvittiin siitäkin. Pääkipu oli yhtenä päivänä niin pahaa, että tyttö vain itki sylissä, kunnes nukahti meidän vanhempien sänkyyn. Tunnin unien jälkeen tyttö oli hymyilevä ja kivuttomampi. Onneksi tuo kaikki on jo takana kovastikkin!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8OfQYxpOZtrh_92DS7DYgMcMYcsGL2XHgA69xWMe0mVG9hHObYpa1EpxjunGKJ7UIoQK1PgDLXxNt9ckdgXhua7xwcRjhMGQpxlNGy6OskNazw7w0-ymAHDFeWCK8nucwPTQ5Y6OgY-Qu/s1600/20170722_123117.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8OfQYxpOZtrh_92DS7DYgMcMYcsGL2XHgA69xWMe0mVG9hHObYpa1EpxjunGKJ7UIoQK1PgDLXxNt9ckdgXhua7xwcRjhMGQpxlNGy6OskNazw7w0-ymAHDFeWCK8nucwPTQ5Y6OgY-Qu/s640/20170722_123117.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Heinäkuun aikana on nautittu niin auringosta, trampoliinista, että uusista taidoista täysin siemauksin. Tiina oppi ajamaan pyörällä ja kaikista ihanin oli jo pian vuoden kadoksissa ollut taito; juokseminen! Tyttö pystyy juoksemaan kohtalaista vauhtia ja sitä jos mitä on ilo katsella. <3 Auringon lisäksi ollaan nautittu myös sateesta ja vähäisistäkin lämmöistä. Onhan kesä kuitenkin aina kesä, vaikka räntää sataisi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNmBH_gY37V3TIc8yZ4uBM4VP2OtNiHZveXsP4wuGiS0aRPl_AI5mcS1p3ZT7niKKRKpsDywdROctmyMujXlOEj5hjMvV-tYoDKskajYqi3WgjFAtdiu6nx-LFOEPhdfu6rEfsBF1CDxo3/s1600/20170714_193726.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNmBH_gY37V3TIc8yZ4uBM4VP2OtNiHZveXsP4wuGiS0aRPl_AI5mcS1p3ZT7niKKRKpsDywdROctmyMujXlOEj5hjMvV-tYoDKskajYqi3WgjFAtdiu6nx-LFOEPhdfu6rEfsBF1CDxo3/s640/20170714_193726.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHyvh2CeP27TabQh_ze191Y8vnv3RgIEYIcj4qLFA35DEMKMilLTZ3t2JdpCApIxEPB4G-JXgmDy1az96lRmPepempSLUac_B2qllrm7TyRcWMDAJtl4S4t5CrgsRQbBaBj7lnTMQC3ozP/s1600/20170730_180401.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1073" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHyvh2CeP27TabQh_ze191Y8vnv3RgIEYIcj4qLFA35DEMKMilLTZ3t2JdpCApIxEPB4G-JXgmDy1az96lRmPepempSLUac_B2qllrm7TyRcWMDAJtl4S4t5CrgsRQbBaBj7lnTMQC3ozP/s640/20170730_180401.jpg" width="428" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yllättävän nopeaa tuo kuukausi kului ja pian päästiinkin tuohon maagiseen päivään 15.8. Aluksi oli tarkoitus kirjautua osastolle pariksi päivää ja aloittaa reissu tiistaina vinkristiinillä (30min sytostaatti, Tiinan viimeinen), mutta tuo tiputus olikin jo klo 12 ohi, kun kaikki lääkärin tutkimisesta lähtien sujuivat nopealla tahdilla. Siinäpä hoitajakin ehdotti, että mikäänhän ei estä menemästä kotiin yöksi, joten niin tulivat matkalaiset kotiin ja seuraavana päivänä päästiin aamusta koko porukka autoon ja nokat kohti Oulua ja iso muutosta. Tiina hihitti jännittyneenä ja vuoroin itkeä tihrusti, kun innostus ja jännitys oli niin hurjaa yhtä aikaa. Onneksi oli sentään tabletti, josta tytöt katsoivat pikkukakkosta koko matkan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itse istuin edessä ja Jouni ajoi auringon jo pilkistellessä hiljalleen puiden takana. Kello oli lähtiessä vasta kuusi, joten hiljaista oli ja aikaa ajatuksille. Pala pyrki koko ajan kurkkuun, kun mietin tätä kaikkea, mitä olemme kokeneet tämän matkan aikana. Voiko sitä edes käsittää? Melkein neljätoista kuukautta eristystä. Nyt alkaisi täysin uusi aika. Ihan uusi ja erilainen, iloisempi ja toisaalta vähän turvattomampikin, mutta huhheijaa, meillä <i>on aikaa</i>. Meille on annettu vielä aikaa elää ja hengittää. Elää tätä erityistä elämää ja arkea yhdessä. Paljon on vaadittu, että tässä pisteessä olemme, mutta ollaampas kuitenkin vaan! Meillä on ollut lujaa tahtoa, unelmia ja ennenkaikkea onnea. Meidän Tiinan leukemia on ollut sellaista mallia, että sen on voinut nujertaa, ainakin toistaiseksi. Se tässä kaikessa onkin ollut vaikeinta hyväksyä, että aina eletään vain "toistaiseksi". Sen hyväksymiseen on saanut keskittää kyllä täysin, kokonaan, oman itsensä ja ajattelunsa. On vain ollut pakko. Onneksi tuosta pakosta on muuntunut hiljalleen hyväksytty tila, ymmärrys. Minä ymmärrän täysin, etten voi tietää, onko Tiina yksi niistä viidestä, joilla tauti uusiutuu. Ja minä oikeasti hyväksyn sen, etten voi tietää. Koska en vain voi. Täytyy kyetä elämään päivä kerrallaan. Juuri nyt kaikki on niin hyvin, kuin ikinä voikaan olla ja se riittää. Se todellakin riittää ja kiitollisena haluan kiittää elämää, että sitä meillä vielä elen, tänään ja huomennakin on. Nöyrästi toivon, että sitä olisi loputtomiin, vanhuuteen, mutten voi vaatia. Elämän yllätyksellisyys tekee siitä juurikin elämän arvoista. Kukaan meistä ei tiedä, mihin se meidät kukasenkin vie. Näitä pyörittelin mielessäni ja kuuntelin radion musiikin ja pikkukakkosen äänten suloista sekamelskaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQSM1M1ahHwO4Ek489vZ5FDZbteBt9AoFExon6Sy3p1Dxc7pd0pbMu4JcWiasqoHhf_q8mcbvhCNmaLQEmLVtcRZFLNg9TxciSMs8SK4nipxORH8CEnBkh0DobfxuHwgrS_JafkO08KeoF/s1600/20170816_062457.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQSM1M1ahHwO4Ek489vZ5FDZbteBt9AoFExon6Sy3p1Dxc7pd0pbMu4JcWiasqoHhf_q8mcbvhCNmaLQEmLVtcRZFLNg9TxciSMs8SK4nipxORH8CEnBkh0DobfxuHwgrS_JafkO08KeoF/s640/20170816_062457.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Osastolla oli tarkoitus olla klo 07.30 ja taidettiin tytön kanssa olla paikalla aikalailla paria minuuttia vaille. Tyttö oli innoissaan ja kertoi kaikille, että häneltäpä poistettaisiin cvk. Tiinallahan oli tosiaan samalla myös "kiukkukortisoni" menossa, joten ailahtelevaa mielialaa oli tiedossa aamupäivän täydeltä. Niinpä en pakannut itselleni mukaan, kuin lompakon, puhelimen ja aimoannoksen kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Ja sitä niitä kyllä riitti, vaikka yöunet olivatkin alle kolmen tunnin mittaiset tuttuun tapaan vielä silloin. Välillä olen kyllä miettinyt, miten olen pysynytkin kasassa. Äidinrakkaus taitaa olla melkoinen liima. Pysyy rikkinäisempikin mamma kasassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHKOKKhxcHbzOm2zq5UEsCf4fLB7qCmO75FP2dTsFZnQtM71S4DrgnOBcHrjK-RXsB48Tfy3kb1mr9dJXQGkITnV5-9WqfnOu7x-qC_i2ISZJNvM1bmuzaOp6_WFIJKYy_ApraskDlhSKB/s1600/20170816_073936.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHKOKKhxcHbzOm2zq5UEsCf4fLB7qCmO75FP2dTsFZnQtM71S4DrgnOBcHrjK-RXsB48Tfy3kb1mr9dJXQGkITnV5-9WqfnOu7x-qC_i2ISZJNvM1bmuzaOp6_WFIJKYy_ApraskDlhSKB/s640/20170816_073936.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="" style="clear: both; text-align: justify;">
Tiinan aika leikkaussaliin oli onneksi jo klo 8.30, joten meillä oli edessä vain lyhyt odotus. Tytöt riehuivat innokkaina huoneessa ja ilmassa oli todellista, ennenkokematosta hurmosta. Tässä oli juurikin se tuntu, kun sitä äidinrakkautta sai kiittää, koska oma olo oli kyllä niin kamala, että tiukkaa teki. Onneksi Tiinalla oli kuitenkin mukavasti tekemistä, kun mukana oli tabletti ja mikä parasta, pikkusisko. <3 Jännitys oli kyllä hurja ja itkuakin oli, mutta niin vaan aika mateli sen tunnin ja puettiin saliin vaatteet. Viimeiset minuutit vielä..</div>
<div class="" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNJKIrwQGZDDhEyEkivN4NGecCzRz4zQxldt75jBmup3E89zz632ncvHRjYSgURmj3ERUavZV4X88qwGiIZpVXH3SMlMQWMB55Ticheu5f9BXMSEr_hajQ8PAR5mTLUwOnSzjij0G0h270/s1600/20170816_075340.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNJKIrwQGZDDhEyEkivN4NGecCzRz4zQxldt75jBmup3E89zz632ncvHRjYSgURmj3ERUavZV4X88qwGiIZpVXH3SMlMQWMB55Ticheu5f9BXMSEr_hajQ8PAR5mTLUwOnSzjij0G0h270/s640/20170816_075340.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpcP_dKWEPBAsDpkvZBg5mFFx96-F3J1VdhXKfS61SFxLnD6JtQfVMwDO9rbLzW0g5dls8M5ncAruTI4j8jskWKCUdzQY6XJXJz_fNkLX22xcNzwOOP3_jyWrV1YPx_P_fM4QfGsX0imUU/s1600/20170816_074538.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpcP_dKWEPBAsDpkvZBg5mFFx96-F3J1VdhXKfS61SFxLnD6JtQfVMwDO9rbLzW0g5dls8M5ncAruTI4j8jskWKCUdzQY6XJXJz_fNkLX22xcNzwOOP3_jyWrV1YPx_P_fM4QfGsX0imUU/s640/20170816_074538.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="" style="clear: both; text-align: justify;">
Pian tulikin esilääkkeeksi kipulääkettä (ihan Pamol F) ja eipä aikaakaan, kun lempparihoitaja tuli huoneeseen ja oli aika lähteä matkaan kohti salia. Jännitys ja odotus purkautui Tiinalla isona itkuna, josta ei tullut millään loppua. Koko matkan leikkaussalin ovelle tyttö itki surkeasti ja tärisi. Salin ovella silittelin ja halattiin lujasti. Lupasin, ettei mikään satu ja pian näkisimme taas ja kaikki olisi ohi!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLZWCQxTzO1cIt-Z3Re3noHI_1Gr1ImbIbGq2YH5c1YeHqXJH_F9GSUndlvWvoy-joVUSdtXqRyNfrxjiMxf4xg71Mk2NRsppxazwv1gYCHmCdoFrAnnvGSTpVANufy3x7727pI43IcRZ8/s1600/20170816_083645.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLZWCQxTzO1cIt-Z3Re3noHI_1Gr1ImbIbGq2YH5c1YeHqXJH_F9GSUndlvWvoy-joVUSdtXqRyNfrxjiMxf4xg71Mk2NRsppxazwv1gYCHmCdoFrAnnvGSTpVANufy3x7727pI43IcRZ8/s640/20170816_083645.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Tämän pidemmälle vanhemmat eivät pääse. Onneksi nukutus laitetaan nopeasti cvk:n kautta ja Nukkumatti saapuu. Huh. On se vaikea päästää oma lapsi aina uudestaan ja uudestaan saliin. Siihen ei totu kyllä ikinä, mutta onneksi se helpottuu sentään. Nythän Tiina meni sinne hyväkuntoisena ja maailman kivoimman asian takia! Päällimmäisenä olo on hyvin helpottunut ja toiveikas. Tästäkin selvitään.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Lähdimme käymään odotellessa kahvilla ja mehulla Sinjan kanssa. Emme halunneet lähteä noin lyhyen toimenpiteen takia sairaalan ulkopuolelle, joten odottelimme osastolla Tiinan tuontia. Ajallaan tyttö heräämön kautta tuotiinkin ja itkuinen, mutta silminnähden helpottunut tyttö halusi välittömästi suklaajäätelön ja sen hän myös sai. Kaikki meni nappiin ja kyllä helpotus oli suuri, kun näimme tuon pienen taisteliattaren naama jäätelössä. <3</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpz6cZtPaVJJnTzNDCrRcZPmg4z2iAsjpEHBZgDvkMDtb01SQHptYJCXQ17FvOdfRF_EZPC_hYFxlDzm6R17SBOIfOcwr0a1i-tTGoI0pZREuYkT1FTanMlKAItpvGXsAJD_SpdonHez2e/s1600/20170816_101706.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpz6cZtPaVJJnTzNDCrRcZPmg4z2iAsjpEHBZgDvkMDtb01SQHptYJCXQ17FvOdfRF_EZPC_hYFxlDzm6R17SBOIfOcwr0a1i-tTGoI0pZREuYkT1FTanMlKAItpvGXsAJD_SpdonHez2e/s640/20170816_101706.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Tiina nauroi läpi kyynelten, kun näki itsensä puhelimesta tästä kuvasta. Hihiteltiin, että sehän on tuo meidän Tinttara jo aikamies, kun partakin on ilmestynyt. :D Pian tyttö halusinkin istumaan ja kipeä hänen olonsa oli selvästi. Itku oli herkässä ja aika pian pyydettiinkin kipuun lääkettä. Vähän jännitettiin, mitä sieltä tuotaisiin. Kun morfiinin tapaiset olisivat este kotiinpääsylle sille päivää.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhv7w1p33L6T5fGeg-_3g2sPAoKPfaxmPkUAo_x1BnjpzZ-kG3yEUfzxQxukuFXrCkI5h5-z70vh5ebnp36ZkMegtma6HksHRzszNJvsMakz6MUN1Soq7PDXisq0AW-w1O3S0IFTKDHFH-E/s1600/20170816_105914.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhv7w1p33L6T5fGeg-_3g2sPAoKPfaxmPkUAo_x1BnjpzZ-kG3yEUfzxQxukuFXrCkI5h5-z70vh5ebnp36ZkMegtma6HksHRzszNJvsMakz6MUN1Soq7PDXisq0AW-w1O3S0IFTKDHFH-E/s640/20170816_105914.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Onneksi hän sai "miedompaa" lääkettä, joka puri kyllä nopeasti. Kotiin päästäisiin siis heti, kun Tiinan olo olisi parempi. Kun pissaa tulisi ensimmäisen kerran, voitaisiin tippakin ottaa pois. Miltähän tuntuu oleminen ja eläminen ilman pientäkään letkunpätkää? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJZ-ieYmEQUli-Pv2W4J1wWi3QxsmW21dn8ALimK04COJ1N2ny2BhK70W20ybE0BzqWVuh7XXAoExcnQ1lK5oGoPQNItyqj5iKFuExTPujkMCykqgJ8fIOeJwkeso0xCrupSZYViRfmIqm/s1600/20170816_115810.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJZ-ieYmEQUli-Pv2W4J1wWi3QxsmW21dn8ALimK04COJ1N2ny2BhK70W20ybE0BzqWVuh7XXAoExcnQ1lK5oGoPQNItyqj5iKFuExTPujkMCykqgJ8fIOeJwkeso0xCrupSZYViRfmIqm/s640/20170816_115810.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yllä olevassa kuvassa Tiina on jo jalkeilla ja kanyyli on otettu kädestä. Rinnassa on paidan alla laastari, jonka alla on kaksi itsestään sulavaa tikkiä. Hyvästi cvk! Eläköön elämä ja leukemian hoidon viimeinen hoitovaihe; ylläpito 2! <3 Tästä eteenpäin me saamme käydä kaupoissa, kerhoissa, lähestulkoon missä vain. Lähes käsittämätöntä koko tilanne. Tähän me ollaan nyt tultu ja tässä meidän on hyvä olla. Tablettihoidolla siis kohti maagista päivää 23.12.2018, jolloin hoidot olisivat pulkassa. Mutta nyt me keskitymme elämästä nauttimiseen ja keräämme menetettyjä voimanhippuja. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNdXGpzk1-6md7X3B6-pJnVhtvl8rUtVgC0x1R2RB-zbuxPLmD9D8_7touitCiNdPv1_fYdyBVu_cMGK8PA9-Atr49jjXNnWrvTsofa-koz_JdouZAhTkey7C_ZPBfk3yDpF37RE-kEAs/s1600/20170816_130214.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNdXGpzk1-6md7X3B6-pJnVhtvl8rUtVgC0x1R2RB-zbuxPLmD9D8_7touitCiNdPv1_fYdyBVu_cMGK8PA9-Atr49jjXNnWrvTsofa-koz_JdouZAhTkey7C_ZPBfk3yDpF37RE-kEAs/s640/20170816_130214.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suuren suuri kiitos osasto 51, Oulu, Suomen hyvinvointivaltio ja itse elämä sekä sen jatkoaika! Täältä me tullaan sydämety avoinna uusille tuulille. <3 Ylihuomenna tulee poistosta tasan viikko, joten sulamattomat tikit voidaan nippasta irti ja sitten päästään ensimmäistä kertaa Tiinan kanssa saunaan sitten viime vuoden kevään. Mahtaa tuntua hyvälle, kun viime viikolla ensimmäinen kunnon suihkukin oli niin suuri elämys Tinttaralle, joka on saanut suojata katetriaan kastumiselta koko hoitojen ajan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ZHrRwas3bbLkXVxaYLpwOhqhr5f1cApxb1S0SSE8aVriuDGVhXZIeKv_nKdzq9sXfQLCt2C84UCgTbhh7hlKcDYQ547n20YjGtBd41OOMIRkpq7w1xouJhQqGwuTEpPaWAdaifACECYz/s1600/20170727_133538.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1330" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ZHrRwas3bbLkXVxaYLpwOhqhr5f1cApxb1S0SSE8aVriuDGVhXZIeKv_nKdzq9sXfQLCt2C84UCgTbhh7hlKcDYQ547n20YjGtBd41OOMIRkpq7w1xouJhQqGwuTEpPaWAdaifACECYz/s640/20170727_133538.jpg" width="532" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alla täysin hatusta naputeltu runon tapainen. En tiedä vielä, millainen. Jotain pyrkii syöveresitä näppäimistön kautta ulos ja annan sen tulla. Ainakin se tulee suoraan sydämestä:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Elämä on ihmeellinen matka,</div>
<div style="text-align: center;">
joka kuoppineen kuljetaan.</div>
<div style="text-align: center;">
Joskus liian lujaa</div>
<div style="text-align: center;">
me alamäkeen luisutaan.</div>
<div style="text-align: center;">
Mutta aina lopulta kuitenkin,</div>
<div style="text-align: center;">
vauhti hidastuu ja </div>
<div style="text-align: center;">
lopulta katoaa.</div>
<div style="text-align: center;">
Alkaa suunta kohti korkeuksia,</div>
<div style="text-align: center;">
aikaa parempaa.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Vaikka se tekee kipeää,</div>
<div style="text-align: center;">
minä muistaa haluan.</div>
<div style="text-align: center;">
Muistaa,</div>
<div style="text-align: center;">
kuinka mustasta tulee sinistä,</div>
<div style="text-align: center;">
sinisestä vaaleansinistä </div>
<div style="text-align: center;">
ja lopulta aivan vaaleaa,</div>
<div style="text-align: center;">
pehmeää pilvenhattaraa.</div>
<div style="text-align: center;">
Kevyttä unelmaa,</div>
<div style="text-align: center;">
poutaa ja makeaa.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Tummansininen tarina,</div>
<div style="text-align: center;">
on nyt sävyltään kauniimpi vaalea.</div>
<div style="text-align: center;">
Kohti valkoista nyt kuljetaan,</div>
<div style="text-align: center;">
elämän suloista herkkuhattaraa!</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Ihanania viimeisiä kesäpäiviä toivottelee koko meidän perhe! <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-69325793463790345712017-07-18T23:38:00.002+03:002017-07-18T23:38:39.976+03:00Vastauksia ja kuulumisia<div style="text-align: justify;">
Tervehdys kaikille meidän kuulumisia odottaville. Ja sattumalta blogiin eksyville. Ihan kaikille! Suomen kesä on vähäluminen ja lyhyt, joten ollaankin nautittu täysin siemauksin lämpöisistä (ja pakon edessä viileämmistäkin) päivistä ja ulkoiltu paljon. Tiina on kirinyt jälleen jalkakipu-episodin jälkeen liikkumisensa hyvälle tasolle ja jälleen juokseminen on kuvioissa. Tietysti Tiinamaisen vaappuvaa se on, mutta yritys on ihailtavan kovaa sinnikkäällä tytöllä. Kädet viuhtoo sivuilla ja jalat hiukan tönkön oloisina Tinttara etenee hienosti paikasta toiseen. Ja sitten taas paikasta toiseen. Ja jälleen aina vaan. Jopa sillä riehakkuudella, että ollaan selkeimmin jälleen ylivireystilassa ja kovasti ollaankin. Tiina ei enää nuku päiväuniaankaan, koska illat alkoivat vaihteeksi venyä yöhön ja väsyneempänä tyttö ei jaksa olla niin ahdistunut. Tuleva cvk:n poistaminen on nyt päivittäinen murhe ja olemmekin ottaneet tavaksi käydä sen poiston aina uudestaan ja uudestaan joka ilta läpi ennen unille menoa. Kerron sen kutakuinkin näin: <i>"Ensin sinä pääset sängyn kyydissä tuttuun tapaan matkalle kohti leikkaussalia. Äiti tai isä on mukana ovelle asti. Sitten vilkutetaan ja Nukkumatti tulee hyvin pian. Sitten, kun olet nukahtanut, cvk otetaan pois ja pian sinä jo olet heräilemässä ja sitten omassa huoneessa. Cvk:n tilalla on enää laastari ja kun se paikka paranee, pääset saunaan, kauppaan, uimaan ja vaikkapa päiväkotiin! Eikö ole kivaa?" </i>jonka jälkeen Tiina nauraa kihertää sylissä ja lähtee joko jatkamaan leikkejään tai me jatkalle iltahommia eteenpäin. Usein Tiina pyytääkin, että <i>"Kerrotko taas sen cvk-asian äiti?" </i>ja aina äidillä on siihen aikaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTnG7VWJ_S46LEsQpENNhoJGELh1xHtAiGthXx8uebEhmRBBqNpBJOTZ-60E1yN7tEH-ttqIZb6qVIk2kClE95NamkODjpgMa89sh5niSHOJ6Cns1Eor4qJoDlS2S_Y6b7W-KanwArGQ6s/s1600/20170703_175301.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1396" data-original-width="1600" height="558" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTnG7VWJ_S46LEsQpENNhoJGELh1xHtAiGthXx8uebEhmRBBqNpBJOTZ-60E1yN7tEH-ttqIZb6qVIk2kClE95NamkODjpgMa89sh5niSHOJ6Cns1Eor4qJoDlS2S_Y6b7W-KanwArGQ6s/s640/20170703_175301.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Rinsessat hienostelivat. <3</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiina lähti isin viimeiselle, siis <u>viimeiselle</u> metotreksaatti-tiputukselle (24h sytostaattitiputus suoneen) näiden hoitojen aikana! Huhhuh, aika hurjaa. Tämä on siis toisiksi viimeinen suonensisäinen sytostaatti sekä myös it-lääke tulee viimeistä kertaa (selkään pistettävä syöpälääke-piikki). Eilen tehtiin ensimmäisenä osastolle mentäessä kortisonirasitus ja tulos oli edelleen valitettavasti heikko, joten lääkitys siihen pysyy ennallaan. Tänään Tiina sai it-lääkkeen ja metotreksaatti on parhaillaan tippumassa ja loppuu huomenna iltapäivällä. Jälleen odotellaan tuttuun tapaan arvoa alle 0,20 ja sen jälkeen pääsisi kotiin odottelemaan jälkikipuja ja huonovointisuutta. Kaksi kuukautta sittenhän Tiinalla oli yhtäaikaa sekä infektio, että rajut iho-oireet johtuen metotreksaatista, joten jännittää kyllä kovasti millaiseksi oireet tällä kertaa äityvät. Rajumpaan suuntaan on menty koko ajan. Kumpa tämä olisi Tiinan viimeinen metotreksaatti ikinä. Kumpa! Sitä me niin toivomme.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitäs sitten tämän jälkeen? No, Tiinalla on ensi kuussa 15. päivä se viimeinen syto, eli 30min vinkristiini. Samalla reissulla olisi tuo jännitysmomentti, eli cvk:n poisto. Jouni kyselikin mun pyynnöstä osastolla monia kysymyksiä ja ilokseni voinkin vastauksia kertoa myös teille! Eli ajatelkaa, Tiinan eristys loppuu siihen vinkristiiniin. <3 Toisinsanoen, me pääsemme kauppaan, uimahalliin, reissuun, ihan minne vaan! Siis huhhuh, entinen elämä tai jotain sen tapaista, täältä tullaan! Kyyneleet kohoaa silmiin heti, kun edes mietin tätä kaikkea.. Sitä onkin vaikea kuvailla, miltä tuntuu elää 14 kuukautta näin suojattua elämää. Paljon osaan sanoiksi pukea, mutta tämä asia vaatii jo jäsentelyä niin tunnepuolella, kuin järjenkin kanssa. Siis ihanko oikeasti me voidaan mennä vaikka Prismaan? Tai uimarannalle? Tai uimahalliin? Kerhoon! Vaikka minne. <3 Cvk:n poistossa laitetaan pari tikkiä, joten heti, kun haava paranee, sen voi kastella. Miltähän tuntuu Tiinasta sauna neljäntoista kuukauden jälkeen? Miltähän tuntuu kävellä isossa kaupassa tai syödä ravintolassa? Miltähän apteekki näyttää sisältä? Miltä tuntuu valita itse uusia vaatteita tai vaikkapa uusi lelu? Enää ei tarvitse istua autossa odottamassa, kun äiti käy yksin kaupassa. Kaikki tämä on niin suurta meille. Ihan tajutonta..</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Cvk:n poiston jälkeen alkaa siis Tiinan hoidon <i>viimeinen vaihe </i>(ja taas äiti itkee).. Siis viimeinen vaihe, jonka nimi on ylläpito 2. Se vaihe jatkuu aina siihen asti, kun ollaan 2,5v kohdalla, eli meillä se on 23.12.2018. Tämän ajan Tiina syö tablettilääkkeitä ja käy noin kuukauden välein polilla kontrolleissa sekä viikon välein (arvojen vakiinnuttua harvemmin) labrassa verikokeissa, jotka otetaan sormenpäästä. Voin kuvitella jo etukäteen, että tämä on aluksi varmasti tosi vaikeaa ja pelottavaakin. Pelko taudin uusiutumisesta on kova ja nyt siirrytään siis ylläpitämään taudin remissiota. Saa pitää kyllä kaikki peukut pystyssä, että etenemme kohti ensi vuotta blasteitta (blasti=syöpäsolu).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isoja asioita lähikuukausina edessä. Jännitystä ei kyllä puutu. Mutta nyt varmasti mieluisampaan osioon, nimittäin meille esitettyihin kysymyksiin. Niitä kertyi mukava määrä ja muutama sellainen on, joita ei haluttu julkaistavan nimimerkin kanssa. Älä ihmettele, jos juuri sinun kysymänäsi tietty kysymys uupuu. Menen järjestyksessä kommentteja vanhimmasta uusimpaan ja joitain kysymyksiä saattoi olla useampi sama. Mutta tässäpä näitä, ovat suoraan Tiinan sanomina kirjoitettu muistiin. Seassa myös minun vastaukset. Vastaan parhaan tietoni mukaan ja nuissa teoria-jutuissa kerron oman käsitykseni asiaan. Saa korjata, jos joku huomaa virheen. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<u><b>Kysymyksiä ja vastauksia</b></u></div>
<div style="text-align: justify;">
<u><b><br /></b></u></div>
<div style="text-align: justify;">
<u><b><br /></b></u></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>1. Miksi kortisonia käytetään syövän hoidossa?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Olen kysynyt tätä useampaan otteeseen lääkäreiltä ja aina on ollut puhetta siitä, että kortisoni on todella kauan ollut hoidossa mukana ja on tärkeä osa sitä. Ainakin se hillitsee tulehdustiloja ja auttaa kivun hoidossa. Sitä esimerkiksi silloin annetaan heti isompia määriä, kun on infektio ja kun on tiedossa reaktioita syöpälääkkeistä, kuten Tiinalla juurikin tämän metotreksaatin aikana. Ylipäänsä se lievittää kaikinpuolin syöpähoitoja saavan pahaa oloa ja sitä "syöpä-oloa". Ihmisen munuaisissahan tätä kehittyy luonnostaan, mutta sytostaatit nyt ainakin häiritsevät tätä tuotantoa ja siksi(kin) sitä pitää napsia purkista. Leukemian hoidossa on eri kortisoni-jaksoja ja näillä on kaikilla omat tehtävänsä ja tarkoituksensa, mutta tarkemmin en osaa sanoa, mikä ne erottaa toisistaan. Tiina on ainakin saanut kolmea erilaista valmistetta tämän reilun vuoden aikana."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>2. Onko kantasolusiirron ainoa funktio se, että pystytään sädettämään rajusti?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Väittäisin, että ennemminkin sädettäminen on (yleensä) pakollinen toimenpide, jotta kaikki solutuonto saadaan ajettua alas. Mielestäni kantasolusiirtoa ennen luuydin tuhotaan täysin joko rajuilla sytostaattiblokeilla (eli hoitojaksoilla) tai sitten sekä niillä, että sädettämällä. Sädehoidon miinuksena on sen kurjat haittapuolet; sädetys aiheuttaa itsessään myös syöpää. Hyviä tuloksia on saatu rajuilla suonensisäisillä sytostaatti-tykityksillä. Näillä halutaan joka-ikinen oma kantasolu ja luuytimen toiminta täysin alan, ettei yhtäkään syöpäsolua jäisi väijymään piiloon. Sitten, kun tämä on saavutettu, voidaan siirtää uusi, puhdas kantasolu tiputuksena. Ehkä menin vähän jo ohi, mitä piti kertoa. Onneksi me ei olla tarvittu kantasolusiirtoa. Se on hurja, pelottava ja vaarallinen tie."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>3. Kuinka kauan Tiina on ollut yhteen putkeen sairaalassa, entä lyhin reissu?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Pisin reissu taitaa olla noin kolme viikkoa ja lyhimmillään ollaan selvitty yhdellä päivällä (esim. vinkristiini-reissut)." :)</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "No tooooosi kauan. Ainaki näin kauan ollaan oltu!" (levittää käsiään)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>4. Milloin Tiinalla on synttärit?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "27.9" :)</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Syksyllä. Minä täytän neljä vuotta, kun nyt minä oon kolme."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>5. Lempivärisi?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Valkoinen ja vihreä."</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Oranssi. Ja vihiriä, eli äitin väri. Ja keltainen. Musta on kyllä paras väri sittenki!"</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>6. Lempparivärisi hiuksissa?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Hmm, varmaan semmonen luonnollinen punapäiden punainen." :)</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Tuo mikä sulla on omassa päässä. Onko se kupari?" (ja silittää äidin päätä hymyillen)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>7. Onko Kinder-munassa parempaa suklaa vai yllätys?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Suklaa.." :D</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "SUKLAAAAH!" :D (ja tanssii pöydän ympäri hihitellen)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>8. Mikä on Tiinassa parasta?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Tiina on ihana ilopilleri, empaattinen ja viisas lapsi. Mitään en muuttaisi! Rakas murunen. <3"</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "No.. Öö.. No minä osaan rakentaa tornin ja piirtää. Ja tehä korteilla." (tehdä siis tehtäviä puuhakorteista)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>9. Mikä on äidissä parasta?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Osaan olla luja ja lempeä. Olen taiteellinen ja autan aina toisia, kun vain voin."</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Ko mää saan aina kattua, ku sulla on silmälasit. ( :D ) Ja saan halata sun kans. Se on mun rakkautta." (yllätyin todella tästä vastauksesta <3 )</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>10. Tykkäätkö laulaa? Mitä?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Joo. Karaokea!"</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Tykkään! Tuiki tuiki tähtöstä."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(nyt tulee Tinttaralle omia kysymyksiä) :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>11. Mikä on mukavin kirja?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Pupu Tupunat."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>12. Mikä on lempieläimesi?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Hiiri.. eiku kissa!"</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>13. Mitä teet mieluiten äitin kanssa? Entä isin?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Äitin kans leikin hippaa. Ja isiä meen karkuun ja halaan sitä myös, niinku äitiäki."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>14. Mikä on parasta pikkusiskossa?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Hmm. Joo. No se on kyllä hauska, ku sen kans voi hyppiä!"</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>15. Kuinka suuri on saippuakupla, jonka olet nähnyt tai puhaltanut?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Olisko näiiin valtava?" (levittää jälleen käsiään ja purskahtaa iloiseen nauruun ja meinaa tipahtaa tuolilta) :D</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>16. Oletko katsellut pilviä ja miettinyt, mitä ne muistuttaa? Mikä on hassuinta, mitä olet pilvissä nähnyt?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Mm. Olisko aurinko? Hmm. Myrsky? Hihihi.. Silmät ja suu ja silmä!"</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>17. Mikä on Leevi ja Miku kissoissa kivointa?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Se, kun niitä saa leikittää ja silittää."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>18. Mikä on lempiohjelmasi Pikku kakkosessa?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Pelle hermanni." (ja taas yllätyin :D )</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>19. Oletteko päässeet uimaan? Mitä leikit ammeessa?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "No sain kastella jalat Kalajoella. Kylvyssä laitan kattilaan vaahtoa ja se muodostuu semmoiseksi.. vesikakuksi!"</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>20. Tykkäätkö jätskistä? Jos tykkäät, mikä on lempijätskisi?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Tykkään tosi nääääin valtavasti. Lempijäätelö on musta. Ja vähän kirpeä."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>21. Mikä on kesässä kivointa?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
-Tiina: "Laskea liukumäkeä! Ja hyppiä tampuriinilla." :D</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(..sitten vielä molemmille muutama kysymys ja lopussa pari Tiinalle)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>22. Mikä on kivointa talvessa?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Valkeus ja lumen kimmellys. Joulu. Ehkä kivointa talvessa on, kun se loppuu." :D</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: (selkeästi innostuu kysymyksestä erityisen kovasti) "No kiipeillä lumimäkiä ja sitä missä on semmonen vuori ja laskia liukumäkiä!"</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>23. Mitä odotat eniten?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Että meidän elämä normalisoituisi. Että pääsisin ehkä opiskelemaan."</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "No omaa tosi pientä kissaa."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>24. Kuka on paras kaverisi?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Äiti: "Jouni." <3</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "No mää tykkään isistä, äitistä, Sinjasta, mummusta, papasta, tätistä ja.." (tarkennan kysymystä tässä välissä) "No.. paras kaveri on Sinja."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>25. Mihin asti reissuun haluaisit mennä?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
-Äiti: "Jonnekki mökille, jossa olis kaikki mukavuudet ja sais vaan olla, saunoa ja uida. Kaupunkilomakin olis tosi kiva. Oikeastaan minne vaan. Taidan olla loman tarpeessa.."</div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Oisko se Tampere hyvä?" (ja katsoo äitiä kysyvästi. Äiti katsoo yhtä kysyvästi ja miettii, mistä tuo tyttö tietää Tampereen..) :D</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>26. Miltä verenpaineen mittaus tuntuu?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "Se tuntuu aika kipiältä, ku mitataan minun voimapatti. Mutta en minä silti itke."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>27. Mikä on tympein hoitotoimenpide?</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Tiina: "No se, ku pistettiin minun jalkaan. Ja ku pistettiin sormenpäähän."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä oli kaikki kysymykset. Lopuksi Tiina vielä sanoi, että "Mää haluaisin äiti vielä yhen kysymyksen! Jooko? Äiti voisitko kysyä vielä yhden kysymyksen?" Kysyn, millaisen kysymyksen hän haluaa. "No.. minkä värisiä kukkia äiti voi olla? Kysytkö minulta? Syön samalla näitä viinirypäleitä" Kysyn toivomansa kysymyksen ja Tiina vastaa riemuissaan: "No oransseja. Punaisia." Tyttö kohottaa iloisena viinirypäleen ilmaan ja hihkaisee, että "Ja myös vaikka vihreitä! Ja kaikista kauneimpia ovat keltaiset" <3 Sinällään hassua, kun keltaiset ovat minunkin lemppareitani. Jouni ostaa usein keltaisia ruusuja, kun on merkkipäivä tai muuten vain olo, että haluaa ilahduttaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toivottavasti ei liian sekavasti tule nämä tähän. <b><i>Kiitos isosti kysymyksistä!</i></b> Niihin oli hauska vastailla. Tiina tykkäs hurjasti. :) </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-60110734819149707112017-06-25T22:58:00.001+03:002017-06-25T22:58:17.185+03:00Vuosi diagnoosista<div style="text-align: justify;">
Elämä se tykkää nakella noita kapuloita. Rattaisiin nimittäin. Jälleen kerran tauolle blogistakin on syytä, kun tällä kertaa osastolle joutuikin äiti, eli minä itse. Viime maanantaina sain keskellä yötä oudon kohtauksen, joka säikäytti Jounin pahasti. Itsekkin säikähdin aluksi, kunnes outo rauhallisuuden tunne ympäröi minut. En saanut kunnolla puhutuksi ja oikea puoli meni harmaaksi mössöksi näkökentästä. En muistanut edes omaa henkilötunnusta ja sanat oli tosi vaikea muistaa. Tekstejä en voinut lukea, kun sanat katosivat puoliksi. Siinä sitten itse soittelin terveysneuvontaan ja kummastelin, että onpa vaikea saada asiat sanottua. Kehotettiin soittamaan hätänumeroon. Ambulanssi tulikin nopeasti. Jälkikäteen mietin, että onneksi tytöt nukkuivat! Olisi ollut varmasti traumaattista nähdä äiti sellaisena, kuin olin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kohtaus meni onneksi ohi alta tunnissa ja jäin lääkärin konsultaation mukaan seuraamaan vointia kotiin. Soitin kuitenkin aamulla, olisiko syytä käydä lääkärillä, kun aurallisen migreenin diagnoosista on jo 11 vuotta, enkä ole sen yhden ainoan näköhäiriön jälkeen vuonna 2006 saanut uutta aurallista kohtausta. Ja syytähän oli mennä näytille, ajan sain keskiviikolle. Lääkärissä ei kauaa ihmetelty, vaan lääkäri soitteli Ouluun neurologille ja pikimmiten pitäisi lähteä taksialla tutkittavaksi, kuului kehotus ja määräys. Siinä silmät suurina tuijottelin ja katsoin caprileggareitani ja croksejani, että näilläpä sitten mennään. :D Jouni toi supernopeaa mulle laturin, muuta en ehtinyt edes miettiä. Taksi olikin heti pihassa samaan aikaan ja siitä sitten lähdin matkaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lukuisten labrojen, lääkärikäyntien ja sydänfilmien sekä pään magneettikuvan jälkeen m,inut siirrettiin illalla osastolle. Vähän kummissani istuin osastolla pimeässä huoneessa sängyllä. Juhannus ja kaikki tulossa ja minä Oulussa. On se kumma, kun ei millään koko porukka saada saman katon alla olla. Olin kolmen hengen huoneessa, keskimmäisessä sängyssä. Molemmin puolin sängyissä tuhisi vat varttuneemmat rouvashenkilöt. Tilanne oli jotenkin tosi outo ja siinä minä jonkin aikaa odottelin ja pian hoitaja tulikin, esitteli paikkoja ja teki iltapalaa. Mitattiin verenpaineet ja juteltiin niitä näitä. Olo oli kerrassaan normaali. Tuntui typerältä olla terveenä sairaalassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavana päivänä aloitettiin tutkimus, jossa kuunneltaisiin sydäntä vuorokauden ajan. itkuhan siinä pääsi, kun tiesin, että osastolle jäätäisiin nyt ihan tosissaan. Mikäpä siinä auttoi muu, kuin suihkun kautta sänkyyn ja tarrat kiinni johtoineen. Osastolta ei mieluusti kannattaisi poistua, kun tiedot menevät langattomasti hoitajille. Niinpä kävelin osastoa ympäri ja kaivelin kaikki mahdolliset kaapit ja piirtelin. Ja selasin puhelinta. Ja söin. Ja nukkuin. Söin vähän lisää (sairaalassa syödään kyllä tosi usein) ja näpräsin puhelinta. Monet mielenkiintoiset keskustelut käytiin rouvien kesken ja ihanhan se rattoisaksi muuttui. Kohtaloon oli tyydyttävä. Samassa veneessä keinuttiin kaikki muorit, ikään ja kokoon katsomatta. Vikalistaa löytyi jokaiselta. Monet naurutkin naurettiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lopulta koitti perjantaikin. Aivan kaikki kokeet ja testit olivat normaalit. Niin labrat, kuin pääkoppakin magneettikuvissa, kaikenlisäksi sydänparkakin läpäisi seurannan värinöittä. Sydämestä seurattiin siis sitä, tulisiko eteisvärinää jossain vaiheessa. Mielenkiintoista seurattavaa oli kyllä nämä kaikki tutkimukset ja jälleen tunsin sen pienen piston jossain. Kuin palon. Minusta olisi varmasti näihin ympyröihin. Ehkä joskus vielä haen sairaanhoitajaksi ihan oikeasti! Mutta tosiaan, diagnoosiksi kohdeno osui TIA-kohtaus tai aurallinen migreenikohtaus. Syön nyt varmuudeksi verenohennuslääkettä ja saan piakkoin postissa ajan kardiologille ja sydän nyt ainakin ultrataan ja muutenkin tutkitaan vielä. Sellainen jännitysnäytelmä tällä kertaa. Perjantaina siis sain luvan lähteä ja hyppäsinkin heti taksiin ja hurautin asemalle. Jouni osti junalipun ja jäinkin tärisemään raiteen viereen sisävaatteissani säärikarvat pystyssä. Tuli se junakin lopulta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhXJIeWDIMTXFHOt71FhW39IEYowWlAv-DJyMvzfZS-1t5TO_xHnkrBhqEpG4v2fQjBNynIFaTigUdF3376GM3-hoNj0mr0I7EaYb4DGwnv4p6b69t3czgZ0lVbxQXrHDjBSmeNCqD8hoS/s1600/20170615_190736.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhXJIeWDIMTXFHOt71FhW39IEYowWlAv-DJyMvzfZS-1t5TO_xHnkrBhqEpG4v2fQjBNynIFaTigUdF3376GM3-hoNj0mr0I7EaYb4DGwnv4p6b69t3czgZ0lVbxQXrHDjBSmeNCqD8hoS/s640/20170615_190736.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jotenkin oli karmivaa marssia sairaalasta perjantaina ulos. Suoraan edessä näkyi lastenosasto syöpäosaston ovi. Itku oli jo aamusta asti ollut herkässä. Tiedostin jo usean viikon, kuukaudenkin ajan, että se päivä koittaisi vielä. Mutta millainen se olisi? Uskon, että useampi lukija putosi kelkasta justiinsa tässä. Ai mikäkö päivä? Mitä se äiti siellä nyt horisee? Perjantaina oli 23.6.2017. Nuo numerot ovat piirtyneet ikuisiksi ajoiksi mieleen. Tasan vuosi sitten kaikki alkoi. Tiina sai diagnoosinsa 23.6.2016. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Musta päivä. Niin kamalan musta päivä se oli. Leikkaussalin ovella lyhistyin Jounin sylissä lattialle ja huusin, itkin ja toistelin, ettei tämä kaikki voi olla mitenkään totta. Jos kuitenkin on väärä hälyytys? Olisiko se kuitenkin muuta? Sydän sen jo tiesi. Mikään, ei mikään koskaan ikinä ole sattunut henkisesti niin paljon. Ei mikään. Se epävarmuus, pelko, ahdistus ja kaikista pahin; hiljaa hiipivä kuolemanpelko. Se lähestyy ja yritän työntää sen pois. Katson muualle, mietin muuta. Se silti aina vaan lähestyy ja kietoo kylmät sormensa nilkkojeni ympäri ja ei päästä irti. Juoksen ja huudan, ettei se saavuttaisi, vaikka irrottaisi, tippuisi ja katoaisi. Mutta ei, se kiipeää, raapii jalkani ja nousee ylemmäs ja ylemmäs, salpaa hengityksen ja iskee voimalla kynnet rinnasta läpi. Kynnet sivaltavat sydämen ja siellä ne tekevät kaiken peruuttomattomaksi. Kuolemanpelko tekee ruman pesän sä sydämeen. Vaikka tuo ensihetki aina lopulta helpottaa, tuo pelko on silti aina. Vaikka kuinka kynnet irtoaisivat, jäljet ovat ikuisia. Haavat umpeutuvat joskus vielä ja veri ei enää valu. Mutta arvet ovat ja pysyvät. Nämä arvet eivät lähde yhdestäkään sydämestä, joka joutuu vastaavaan tilanteeseen. Kun joutuu pelkäämään kaikista rakkaimpansa puolesta. Tämä pelko on välillä käsittämättömän rajua. Tunnen kynnet edelleen. Tuskin pääsen niistä vuosiin. Niiden kanssa on vain opittava elämään. Kovasti opettelenkin. Ehkä joskus pääsen parantelemaan haavojani. Joskus vielä minullakin on arvet.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aivan kuten terapiaistunnossakin, istunto halutaan yleensä lopettaa johonkin iloisempaan. Tämä blogi on minulle eräänlainen terapiapaikka, joten yritän jättää kirjoittamisesta itselleni ennemminkin kevyen, kuin ahdistavan olon. Olkoonkin kuinka kamalaa hyvänsä käydä läpi vuoden takaisia juttuja, niin yksi asia pyyhkäisee heti suorilta kaiken pahan pois, ainakin hetkeksi. Se suurensuuri asia, että tänään, nyt jo yli vuosi diagnoosista, me tiedämme, että meidän <i>rakas lapsemme elää tätä vuotta 2017! </i>Tiina on selvinnyt, taistellut, elänyt ja näyttänyt, että hän kestää hoidot ja kaiken tämän. Me ollaan niin uskomattoman onnekkaita, että meille sattui tauti, joka reagoi hoitoihin hyvin. Niin uskomattoman onnekkaassa asemassa me olemme. Tämä on juuri, tänään päällimmäinen ajatus. Onnellisuus ja onnekkuus. Niin monen pienen urhean lapsen tarina päättyy kyyneliin. Niissä tarinoissa on paljon mustempi reunus. Niistä tarinoista ei puutu taistelutahtoa, ei urheutta tai sietokykyä. Niistä tarinoista ei puutu mitään. Niissä on vain jotain liikaa. Ja se, mitä on liikaa, on syöpää. Se on liian agressiivista tai sillä on lonkeronsa liian monessa paikassa. Siksi usein sattuukin niiden äitien ja lasten puolesta, joilla ei ole enää toivoa. Kun ei se ole taistelutahdosta kiinni. Se on kiinni onnesta. Ja se on kiinni syövästä. Kumpa vielä tulisi päivä, että jokainen lapsi selviytyisi. Ajatushalaus juuri sinulle, lapsesi menettäneelle. Vieressä valvoneelle omaiselle. Sisarukselle tai ystävälle. Menettämisestä en tiedä, mutta syövästä tiedän paljon. Kynsistä sydämessä tiedän. Liikaakin. Sanaton, myötäelämisen kipu. Se on jokapäiväistä. Jos vain joskus keksin väylän ja keinon, haluan auttaa. Vielä tulee auttamisen aika. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCCzX6T8UsoGwZAUJoMT5aHkcXuKmLOb7PkBg8ar8qjoo7Bka2wTCk_96uZFxuHvSkXU1dWXL9Oc4s4xJKsoVw47bWvqKkI7ZQBpoGtalcjxnksepgvqVNUy0wiG9ip-8gbdUVqzU88t1G/s1600/20170620_122605.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCCzX6T8UsoGwZAUJoMT5aHkcXuKmLOb7PkBg8ar8qjoo7Bka2wTCk_96uZFxuHvSkXU1dWXL9Oc4s4xJKsoVw47bWvqKkI7ZQBpoGtalcjxnksepgvqVNUy0wiG9ip-8gbdUVqzU88t1G/s640/20170620_122605.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta siirrytäänpä nyt Tinttaramaisiin asioihin. Mitäs Tinttara? Viime viikon perjantaina Tiinalla alkoi (taas jälleen) jonkinsortin flunsssa, mutta onneksi kuumeettomana selvittiin. Maanantaina otettiin verikokeet ja tiistaina siirryttiin Ouluun kesäkuyun sytostaatteja hakemaan. Onneksi nyt oli vinkristiini vuorossa, eli 30min tiputuksella selvittiin. Labrojan perusteella kaikki on oikein mallikkaasti ja hyvillä mielin osastolla oltiinkin. Yllä olevassa kuvassa vakava ilme selittyy sillä, kun pyysin tuttitikkaria hetkeksi pois suusta. :D On kyllä niin Tiinamaisen tuumiva ilme. Toisaalta pikkuisen ärsyyntynytkin. Tikkari kun oli herkkua! Me oltiin koko perhe osastolla omassa huoneessa Tiinan flunssanpoikasen takia. Ihan rattoisasti sujui reissu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiinan jalkakipu on helpottamaan päin, mutta onneksi lääkäri otti todesta huolen, kun olen laittanut jo kauan merkille, kuinka Tiinan jalkakipu on aina samassa kohtaa keskellä sääriluuta. Niinpä me lähdettiin käväsemään röntgenissä samalla reissulla. Tiina käpsötteli sympaattiseen tapaansa käytävällä kohti röntgeniä ilopisesti kiljahdellen; olihan kivaa mennä ihan itse kävellen, kun viime vuonna mentiin aina pyörätuolissa. Röntgeniin päästiinkin heti ja erityisen kivat hoitajat neuvoivat ja asettelivat rinsessaa pedille kuvaa varten. Tiina jäi ensimmäistä kertaa kuvan ajaksi yksin huoneeseen ja ihan rauhassa olikin sen muutaman sekunnin. Sitten käännettiin jalka ja uusi kuva otettiin. Hienosti meni ja pian oltiinkin menossa lujaa kohti hissiä ja osastoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOfytEjaotjCjIX_Xpl7zJq2rASKlNgtz1LFw5YsnsHWQGFK2BxbC0nltqqK72zkKdlv41YQk5SJ0vWx6t2CEYVElMUS1PPHHtrzzYtrGbVMMtb2Dp1E2mZBHWaNfO2XaRPmsu_f5LTnaU/s1600/20170622_101709.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1046" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOfytEjaotjCjIX_Xpl7zJq2rASKlNgtz1LFw5YsnsHWQGFK2BxbC0nltqqK72zkKdlv41YQk5SJ0vWx6t2CEYVElMUS1PPHHtrzzYtrGbVMMtb2Dp1E2mZBHWaNfO2XaRPmsu_f5LTnaU/s640/20170622_101709.jpg" width="418" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Sensuroinnista täysi kymppi :D</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgm92K7_cJ_NSDkUONnjKcBeGGnma8v-nyM-c8rbKaCOiF7gf6I9QLtCXAi9qFbqyMiwxGJHxmJa_HDSNTTgYhiAA2adXlBDBQf2ATOLW5dLLUNvRCjVrxP50o6mqJ5NuYTr00jtbCuydp/s1600/20170620_134719.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgm92K7_cJ_NSDkUONnjKcBeGGnma8v-nyM-c8rbKaCOiF7gf6I9QLtCXAi9qFbqyMiwxGJHxmJa_HDSNTTgYhiAA2adXlBDBQf2ATOLW5dLLUNvRCjVrxP50o6mqJ5NuYTr00jtbCuydp/s640/20170620_134719.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loppujen lopuksi kuvissa ei ollut mitään näkyvissä ja kotiinkin päästiin lähtemään. Haetiin mäkkäristä evästä ja mentiin Oritkariin meren äärelle syömään. Siitä olikin hyvä lähteä kotia kohti. Tiinalla alkoi tiistaina taas "kiukkukortisoni", mutta sekin kuuri on nyt ohi, kun se eilen loppui. Nyt saadaan vaan olla ja öllötellä kotona, jos kaikki hyvin menee. Uskomatonta, että edessä olisi enää ensi kuussa metotreksaatti-tiputus ja elokuussa vinkristiini. Ne olis sitte siinä! Ei meinaa ymmärrys riittää, että me ollaan jo ensimmäisen ylläpitovaiheen loppusuoralla. Tänään Tiinalta purkautui huoli cvk:n poistosta. Kovasti juteltiin, ettei sitä oteta vielä pitkään aikaan pois ja että sen poisto ei satu. Kovasti on tuo neiti kyllä ajan tasalla. Korvat tarkkoina tuttuun tapaan. Onneksi ollaan jo aika hyvin opittu, ettei kannata mitä vaan puhua. ;)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ajattelin tarjota teille lukijoille <b>mahdollisuutta kysyä Tinttaralta ja minulta haluamianne kysymyksiä. </b>Eli voit kirjoittaa kysymyksen kommenttiin ja samalla mainita, jos sitä ei saa julkaista, mutta haluat kysykseen kuitenkin vastauksen. Teen kysymyksistä ja Tiinan sekä minun vastauksista koonnin seuraavaan kirjoitukseen, joka on muuten tasan sadas kirjoitus täällä. Kysymys voi olla Tiinalle esimerkiksi lempiasioihin liittyvää tai vaikkapa jotain kesään tai muuhun kivaan liittyvää juttua. Tiina vastailee kyllä innokkaasti jokaiseen. :D Minä vastailen itse minulle suunnattuihin kysymyksiin myös. Ne voivat liittyä sairauteen, tunteisiin, kokemuksiin, mihin vain. Joten nyt on lupa kysyä. Me vastaillaan sitten. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kivaa kesänjatkoa!</div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-23815997328485258922017-06-13T23:56:00.003+03:002017-06-13T23:56:49.814+03:00Hulahula!<div style="text-align: justify;">
Miten taikauskoinen ihmisestä voikaan tulla? Oon kehitelly tästä bloginki kirjottamisesta ison peikon, kun tuntuu, että jos yhtään uskallan olla iloinen ja onnellinen, niin sen ikuistaminen tänne kostautuu jotenkin. Nyt kuitenkin uskallan vähän kirjoittaa. Aurinko paistaa risukasaankin vaihteeksi. Varovasti, mutta paistaapa viimeinkin!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viime viikolla kirjoittelin tiistaina, ettei puolustussoluja ole, kuin 0,1 ja muutkin arvot olivat laskusuunnassa. Keskiviikkona neutrofiilejä eiu mitattu, mutta torstaina selvisi, että ne ovat vieläkin laskeneet, ollen "alle 0,1", eli sen matallemmaksi niitä ei saisikaan. Kyllähän se tuntui, ettei tästä loppua tule pitkään aikaan. Perjantaina trombosyytit oli jo noin 150 ja leuikkaritkin kokonaismääränä nouseet, mutta puolustus oli edelleen hievahtamatta pohjalukemissa. Jounilla oli tuolloin synttäripäivä ja pitkästä aikaa itkin oikein kunnolla pahaa oloa, huolta ja pettymystä ulos. Suunniteltiin jo mummun menemistä osastolle iltapäivästä eteenpäin, kunnes lääkäri tuli osastolla huoneeseen ja sanoi, että tyttöä on turha pitää osastolla pelkkien matalien soluarvojen vuoksi. Jouni soitti minulle ilouutisen ja taas itkin. Itkin ihan kamalasti ja nauroin samalla kevyempänä, kuin päiviin. Puhelun jälkeen otin Sinjan syliin ja pyörittiin asuntoa ympäri Robinin Hulahula-biisin soidessa. Kerroin kummastuneelle kaksivuotiaalle, että "äiti itkee, koska on niin ikävä isiä ja Tiinaa, mutta nyt ne tulee kotiin!" Ja voi kuulkaa sitä Sinjan ilmettä. Silmät suureni ja suupielet nousivat iloiseen nauruun ja kuului huuto: "Tiina ja isi tullee kottiiiin!! Kottiiin!" ja samassa tyttö juoksi ovelle seisomaan. Sain vähän rauhoitella, että vielä menee kyllä aikaa, mutta sieltä ne kyllä tulee. <3</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZ8vUKoynCEHMLRT8Q_L_09yH82CrlO2Iav42U3r5ivMQjFqT-X71KNXOCV0D0E9e0J0GjXmlUl5S5nv3bce0iHpU7GLm-x0r8F9y7R22KvtHS5nJxXMJr8PPTpESxx2mmJ8960hTa4wnJ/s1600/20170606_125158%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZ8vUKoynCEHMLRT8Q_L_09yH82CrlO2Iav42U3r5ivMQjFqT-X71KNXOCV0D0E9e0J0GjXmlUl5S5nv3bce0iHpU7GLm-x0r8F9y7R22KvtHS5nJxXMJr8PPTpESxx2mmJ8960hTa4wnJ/s640/20170606_125158%255B1%255D.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja tulihan perheen toinen puolikas sieltä! Ja taas itkettiin, halattiin ja rutistettiin niin kovasti! Osastolta annettiin ohjeiksi, että kuumeen noustessa heti takaisin ja maanantaina (eli eilen) uudet labrat ja sitten mietittääisiin, että aloitettaisiinko valkosolujen neutrofiilien vuoksi kasvutekijoiden pistokset. Jo ajatus karmi kovasti. Pitäisi sitten pistää piikkejä, omaan lapseen. jotenkin käsittämätön ajatus. Silloin maanantai pyyhittiinkin mielestä ja päätettiin elää hetkessä. Rauhallisin mielin viikonloppu ei ollutkaan ehtinyt kulua, kuin yhden päivän, kun ensimmäinen vastoinkäyminen tuli. Lauantai-iltana Sinja sairastui yhtäkkiä kovaan flunssaan. Siinä pyöriteltiin kauhukuvia jo valmiiksi. Oliko sama tauti, kuin Tiinalla? Vai uusi, jonka Tiinakin saisi? Tämä alkoi jotenkin erilailla, joten vielä nyt tässäkin hetkessä emme tiedä sen enempää, vaan odottelemme, mitä aika tuo tullessaan. No, Sinjalle ei noussut sentään kuumetta, mutta kova nuha ja yskä tuli. Äänikin meni painoksiin, mutta ei onneksi muuta. Yöt on ollu katkonaisia, mutta selvitty ollaan kuitenkin. Tiinalla on omat sopeutumisaikansa aina osastolta kotiin tultaessa, mutta nyt ollaan jo koti-elämässä kiinni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilen sitten otettiin labrat ja soittelin jo etukäteen osastolle ihan paineessa tuloksista. Eivät oleet tulleet ja tyydyin odottamaan heidän suunnaltaan soittoa. Ja tulihan se. Sanoin heti kättelyssä, että pelottaa ihan kamalasti, mitä numeroita sieltää lueteltaisiin. Hoitaja sanoi heti vastaukseksi, että "älä huolki, nämä on hyvät" ja meinasin musertua helpotuksesta niille sijoilleni ja istuin alas. Kynä täristen ja henkeä haukkoen, ihmetellen raapustin labrat paperille, jotka kuuluivat näin: Hb 95 (pysynyt melkein samassa, vähän noussut), leuk 3,8 (noussut!), tromb 488 (uusi ennätys, hurjan hieno luku!) ja ..rumpujen pärinää.. neutrofiilit 0,8! Että mitä?! <3 Vau! Huoli poistui, nieleskelin kyyneleitä tovin ja kuuntelin jatkosuunnitelman tuttuun tapaan. Ääh, itkettää nytkin, kun kirjoittelen näitä ylös. Se oli niin suuri helpotus. Huh. Tiinan ylläpitolääke aloitettaisiin taas illalle pikkuisella annoksella joka toinen ilta, jotta nähdään, miten luuydin kestää. Torstain lääke on tauolla ja seuraava pvk (pieni verenkuva) olisi ensi viikon maanantaina.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voi kun voisin lopettaa tähän. Kun olisikin vain hyvää sanottavaa. Tiina ei siis ainakaan vielä ole sairastunut Sinjan tautiin, mutta sattui muuta. Ehkä Tiinan osastoreissu on heikentänyt Tiinan kuntoa, varmasti niin onkin. Mutta tosiaan, Tiina satutti tänään itsensä. Vasemman jalan säären. Tutussa paikassa tuttu kipu. Kipu tuli yllättäen tramboliinilla ja oli todella kova. Sen verran kova, ettei tyttö enää voi kävellä. Annettiin nyt illalla pamol f tuttuun tapaan ja toivotaan aamuksi ihmettä. Ainakin nukkumaan tyttö meni tyytyväisenä ja nukahti nopeasti. Takaraivossa jyskyttää kipeät muistot viime syksyltä, kun Tiina käveli polvillaan ja ei voinut varata jaloille ollenkaan. Nyt sain tytön kokeilemaan kävelemistä ja muutama askel menikin, mutta sitten tyttö henkäisi kivusta ja kehotin menemään povilleen. Kontaten Tinttara menikin omaan huoneeseensa ja jollain ihmeellä kiipesi kerrossängyn yläsänkyynsä asti. Isi oli kokoajan tukena varalta, mutta tyttö halusi ehdottomasti itse mennä. Onhan hänen käsissään "isot voimat", kuten hän itse on sanonut. Ja sinne mennä vilahti ja mikä tyytyväinen ilme kasvoilla olikaan. Meidän superreipas lapsi! Nyt pidetään peukkuja, että Tiina toipuu pian, ettei takapakkeja tulisi liikkumisen suhteen. Välillähän Tiinaa sattuu jalkoihin, mutta tämä oli pitkästä aikaa tällainen, että käveleminenkin muuttui mahdottomaksi. Nyt pitää vain toivoa parasta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4vHY_hFAEjXmNLICOWSmkT7yqL7HbYKMYKEJF2QWktqmVton8OlYLcLXVV0zTiEW5m_Fph5V_TDNPxBDCwdGQ7DgkDLzIhvgslrJSpcZ5eo1wFtYwmMUGsty2GLqRte3aFDAQ9n5p4Jwe/s1600/20170609_183723%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4vHY_hFAEjXmNLICOWSmkT7yqL7HbYKMYKEJF2QWktqmVton8OlYLcLXVV0zTiEW5m_Fph5V_TDNPxBDCwdGQ7DgkDLzIhvgslrJSpcZ5eo1wFtYwmMUGsty2GLqRte3aFDAQ9n5p4Jwe/s640/20170609_183723%255B1%255D.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta tosiaan, tällainen tilanne täällä. En ole uskaltanut kirjoittaa, kun tuo Sinjan tauti tuli niin yllätyksenä. Tuntu, että jos kirjoitan, että kaikki on hyvin, Tiina lähtee heti osastolle. Tänään tuo jalkajuttu kuitenkin muistutti, ettei nämä asiat ole minun tai kenenkään meidän perheenjäsenen käsissä. Näitä vain yksinkertaisesti sattuu. Olenhan joskus varmaan puhunut meistä Aku Ankka-perheenä tuurin suhteen. Niin paljon me ollaan koettu ja niin paljon meiotä on koeteltu. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Välillä itseleen saa muistuttaa, että on niitä onnellisuudenkin aiheita. Onnellinen olen nyt ainakin siitä, että sain viimein omaishoidontuesta päätöksen. Tuki piti maksaa nyt ylihuomenna takautuvasti, mutta jostain syystä minun palkkani oli jätetty maksulistalta pois ja seuraava mahdollinen maksupäivämäärä on joko viimeinen tätä kuuta tai 15. ensi kuuta. Mutta positiivista, että maksua on kuitenkin tiedossa, eikä tarvitse enää arpoa, mille kuulle menee. Voihan byrokratia. Onneksi me ollaan Suomessa ja ylipäänsä saadaan tukea. Se on iso juttu ja siitä kylä osaamme olla kiitollisia!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tähän loppuun haluan mainita Syöpäjärjestöjen sivun verkkouutisesta. Sen pääset lukemaan tekstin lopussa olevasta linkistä. Tinttaran sininen tarina mainittiin jutussa ja pätkä haastatteluakin oli ihan alussa. Olin todella otettu ja iloinen, kun meidätkin haluttiin juttuun mukaan. <3 Tuntuu, että tällä blogilla on jonkinlainen sija syöpäblogien joukossa. Ihanaa, että niin moni elää tätä tarinaa meidän mukana kannustaen ja tukien. Olette tärkeitä, jokainen, joka näitä sanoja juuri nyt lukee! Uskomatonta on huomata, että säännöllisiä katselkukertoja kertyy myös Suomen ulkopuolelta. Blogia on kurkittu toiseksi eniten Italiasta. Listassa on myös Saksa, Yhdysvallat, Turkki, Ranska, Iso-Britannia, Irlanti, Ruotsi ja Tanska. Kiehtovaa, kuinka isolta akselilta blogiin päädytään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta nyt on aika lopettaa naputtelu ja käydä vielä suihkussa. Tässä vielä linkki Syöpäjärjestöjen juttuun: <a href="https://www.syopajarjestot.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/syopablogeissa-tuuletetaan-tunteita-ja-jaetaan-vertaistukea/">https://www.syopajarjestot.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/syopablogeissa-tuuletetaan-tunteita-ja-jaetaan-vertaistukea/</a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-28863010893746097442017-06-06T00:04:00.001+03:002017-06-06T00:04:14.484+03:00Luuydin, nyt herätys ja toimintaan!<div style="text-align: justify;">
Suolaista vettä valuu. Taas jälleen kerran. Ahdistus ja itku on väliaikaista ja menee kyllä ohi, mutta nämä kipeät hetket ovat välillä vähän liiankin raskaita kannettaviksi. Välillä blogia on vaikea kirjoittaa, kun ihan omassa elämässänikin on myllerrystä ja epävarmuutta, mutta yritän ne aina riisua teksteistä mahdollisimman vähälle. Toisinaan mietin, kuinka helppo olisi anonyyminä kirjoittaa, eikä oman nimensä takaa. Olen kuitenkin onnellinen, että olen valinnut esiintyä minuna. Se helpottaa kuulumisten kertomista niin paljon. Sen huomaa varsinkin nyt, kun en ole niin ahkera kirjoittaja ollut. En vain ole jaksanut, en viitsinyt tai edes oikein voinut. Olen odottanut sitä päivää, kun kuulisin pelkkiä hyviä uutisia Oulusta, mutta sitä päivää ei vielä ole tullut. Niinpä annan periksi ja kirjoitan nyt. Kirjoitan kotoamme, yksi lapsi nukkumassa lastenhuoneessa. Yksi väsynyt aikuinen makuuhuoneessa varpaat jäässä. Ilmojen pitäisi lämmitä, sammutin patterit etukäteen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En edes jaksa kaikkea kerrata. Lähinnä kiukuttaa ja tuntuu niin epäreilulta. Miksi niin hyvässä vaiheessa oleva yhtäkkiä näin tipahtaa ja kipeytyy? Mistä kaikki nämä jälkioireet? Uskomatonta. Tiinan iho siis reagoi kauan, useita päiviä ja ihottuma oli hyvin tiukassa. Kuume sahasi aina lähelle 39 astetta ja laski välillä autettuna ja välillä itsekseen alas. Lopulta see helpottikin, tauti laantui. Crp oli korkeimmillaan 76 ja sekin laski omia aikojaan alas ollen alle 10 jo eilen sunnuntaina. Eikö kuulosta hyvältä? Tähän asti kyllä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiinalla on jopa näiden metotreksaattijaksojen jälkeen trombosyytit (verihiutaleet) pysyneet useissa sadoissa. Yleisimmin ne ovat olleet yli 250. Leukkarit (valkosolut) ovat pyörineet tavoite-arvossa 3,5 lähettyvillä, niiden erittelyssä puolustushippuset, eli neutrofiilit ovat olleen 1,2 tienoilla (pitää olla yli 0,5 iltalääkkeenä menevän merkaptopurinin ja torstain Trexan-lääkkeen takia). Hemoglobiini (punasolut) on ollut jo yli 130, kuitenkin aina yli 110 nyt keväällä. Nämä kaikki mainitut arvot nyt kuitenkin syystä tai syistä ovat laskeneet. Infektio vaikuttaa varmasti ja yhdistetään vielä raju oireilu sytojaksosta. Mutta minun maalaisjärjen täyttämään päähäni ei mahdu se asia, miksi nämä arvot laskevat nyt, kun tulehdustila on ohi? Kun ei ole kuumetta, vain yskä? Tiinalla oli 2.6 veriarvot seuraavat; Hemoglobiini 103, tromb 69, leuk 2,9 ja neut 1,1 sekä crp (tulehdusarvo 19. Sitten ulkomuistista tämä päivä: Hemoglobiini 98, tromb 37 (eilen oli vain 28), leuk 1,4 ja<b> neut 0,1</b>. Crp oli eilen vain 4, joten sitä ei enää mitattu turhaan. Eli ollaan siinä tilanteessa, että Tiinan lääkitys on ajettu alas. Mitäs sitten nyt? No odotellaan. Jälleen kerran.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eli Tiina on lähellä jo veritankkausta, ainakin trombosyyttien vuoksi. Jos menevät alle 20, pitää tankata. Hb on nyt 98 ja sen raja on 80. Tuo neutrofiilien määrä 0,1 meinaa siis suomeksi sitä, että tytön vastustuskyky on täysin nollassa. Tai no, tuota 0,1 vaille nollassa. Kaikki tämä tapahtunut on ottanut kropassa niin koville, että lääkityksiä tyttö ei nyt kestä. Jotenki tätä on vaikea käsittää. Ihan vastahan meille sanottiin, kun Tiina lähti metotreksaatti-tiputuksesta, että "veriarvot ovat, kuin terveelle tytöllä". Miten hyvältä se tuntui! Onhan Tiinalla ollut näitä sairastumisia, mutta ne ei ole juurikaan arvoissa näkyneet. Minä vain mietin, miksi näin kävi. Kun vain tietäisi.. Olkoot miten on, nyt vain odotellaan elpymistä. Luuydin on kovilla ja hetkellinen romahtaminen on käynnissä. Toivotaan, että asiat paranisivat pian ja saisimme matkalaiset osastolta kotiin. Ikävä on ihan armoton. Väsymys on vähintään yhtä iso.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On niin raskasta pyörittää arkea kotona ihan yksin, ainoana vanhempana. Sinja-parka ikävöi niin siskoaan ja minä koetan keksiä väsyneenä tekemistä. Öisin Sinja herää itkemään ja iltaisin varmistelee kovasti, että äiti ei varmana ole kadonnut minnekkään. Osastolla Tiina on isin kanssa jo huomattavasti paremmassa voinnissa, mutta tänään isi huomasi jotain kovin tuttua. Tiina haluaa kovasti aloittaa jotain tekemistä, mutta sitten kuin vetäytyy kuoreensa. "Isi mennään takaisin sairaalaan." sanoi Tiina, kun aluksi oli niin innoissaan ollut ajatuksesta, että isi ostaisi jäätelöt (ovat eilisestä saaneet ulkoilla jo hiukan). Tiina ottaa raskaasti sen, kun ei pääse vieläkään kauppaan ja jäätelökioski ei tunnu kivalta vaihtoehdolta. Vaikka kylmänä ja tuulisena päivänä uimaranta on lähes autia, saattaa kaukaisuudessa nähdä lapsia juoksevan. Miksi jäätelö edes olisi mitään? Toiset voivat leikkiä ja juosta, kastella varpaansa kylmässä rantavedessä ja vaikka koskettaa sormellakin. Tiina ei voi. Tiina seisoo isänsä vieressä, voimat loppuvat ja tyttö tepsuttaa alakuloisena autoon. Osastolla ilmeetön lapsi pitää tablettia. Vähän kiukuttelee. Lopulta raivoaa. Isi pitää sylissä. Se ei auta. Raivoaa lisää ja lopulta kieltäytyy syömästä. Voipahan jossakin päättää itse, mitä tekee. Kiukuttelee, kun ei muuta asetta ole. On niin pieni, ettei ymmärrä, että isi on samalla puolella. Tämä ei ole isin, ei lääkäreiden, eikä edes Tiinan itsensä syy. "Minulla on ikävä äitiä ja Sinjaa" oli Tiina eilen sanonut. Äidistä tuntui niin hyvältä kuulla se, mutta samalla se musertaa rinnassa ja pakottaa liikaa. Tiina ei halua puhua puhelimessa, mutta katsoo sentään äidin kuvia ja nauraa vähän. Sekin on paljon. Varsinkin äidille. Ja tiedänhän minä, että se sattuu. Sitä muistaakin pian liikaa kodista, omasta huoneesta, leluista ja kirjoista. Kodin tuoksusta, äidin silityksestä ja Sinjan halauksista. Se tekee nyt liian kipeää. Niinpä Tiina nostaa piikit pystyyn, istuu tabletilla ja nieleskelee. Onneksi isi silti halaa, vaikkei tyttö halua. Se tuntuu kuitenkin hyvältä. Ei Tiina ole yksin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOuaBzqszOyNCGSyt0LFE9LUR58zGiHKh_ks_I2_NiDuKe7DhJPt51b9VLYS7h8lhR6tNNE74IcNf7q9YBJlTzQhE95lj4V4kh3YF4RSBiUaDvdjV8iQqEnpEPRLteFW_Eb5yKwpWzw9qv/s1600/IMG-20170601-WA0003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOuaBzqszOyNCGSyt0LFE9LUR58zGiHKh_ks_I2_NiDuKe7DhJPt51b9VLYS7h8lhR6tNNE74IcNf7q9YBJlTzQhE95lj4V4kh3YF4RSBiUaDvdjV8iQqEnpEPRLteFW_Eb5yKwpWzw9qv/s640/IMG-20170601-WA0003.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq3tUaug0aaVGgHrlx_OOaqGVlUls3B5hVyX43nIbQNqhVxGj3PTg6T0vWu71DPdMYHk41P2UQqmyjjAbIbDkQiOf6CdTiC9cl6dIHzIwcFJTJu4vY-DcW4_CKSgPy53yBvprZ6GmGJkfG/s1600/IMG-20170530-WA0019.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1328" data-original-width="747" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq3tUaug0aaVGgHrlx_OOaqGVlUls3B5hVyX43nIbQNqhVxGj3PTg6T0vWu71DPdMYHk41P2UQqmyjjAbIbDkQiOf6CdTiC9cl6dIHzIwcFJTJu4vY-DcW4_CKSgPy53yBvprZ6GmGJkfG/s640/IMG-20170530-WA0019.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN1y-t-5DzEiwWizjALXpUVuhteINjmTNIoBqnd4rvoQiD03dM2NShptVJKiHf785xThHqeD5DMA3oZIOJTrDnpoFLb8dKnzStb4vMNClk5rNWS620YWSXbve-jATRJulyMJP40hUmv684/s1600/20170604_171205.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN1y-t-5DzEiwWizjALXpUVuhteINjmTNIoBqnd4rvoQiD03dM2NShptVJKiHf785xThHqeD5DMA3oZIOJTrDnpoFLb8dKnzStb4vMNClk5rNWS620YWSXbve-jATRJulyMJP40hUmv684/s400/20170604_171205.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh95bfH8Y9Y6bKloKficdk9v-3mGBploVQ0LIofWfNwpRUIP_CaVRUG0TRXKi24GHEtzTDeVpP1sVTfedWrFMXLcKWPTrfpkx2-VQIC2PTR1bZmWwxv_swlAZJX072jCQTJeIXohMlfTtfq/s1600/received_10211335054206124.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh95bfH8Y9Y6bKloKficdk9v-3mGBploVQ0LIofWfNwpRUIP_CaVRUG0TRXKi24GHEtzTDeVpP1sVTfedWrFMXLcKWPTrfpkx2-VQIC2PTR1bZmWwxv_swlAZJX072jCQTJeIXohMlfTtfq/s640/received_10211335054206124.jpeg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
(kiitos A.K. kuvasta <3 )</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Niistä pienistä hymyistä ja riemunkiljahduksistakin (kiitos Sinja <3 ) pitää yrittää ottaa hyvä olo talteen. Ja palata niihin. Kyllä me vielä neljästäänkin päästään nauramaan. Mutta milloin? Sitä osaa vastata meille kukaan.</div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-44345959663984011542017-05-30T00:23:00.002+03:002017-05-30T00:23:42.859+03:00Jälkijäristyksiä ja yllätys-infektio<div style="text-align: justify;">
On tapahtunut niin paljon. Hyvää ja vähemmän hyvää. Kaiken tämän keskellä olen niin väsynyt, että juuri ja juuri jaksan pitää pakan kasassa. Vaikka no, puolikkaan pakan. Meidän perhe on jälleen nimittäin kahdessa osoitteessa; kotona ja osastolla. Palataanpa ajassa viikko taaksepäin, Sinjan synttäreihin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viikonloppu sujui mukavasti. Vieraita oli vain kourallinen, mutta mukava, kun saatiin tarjota kakkua ja juhlia pientä kaksivuotiasta. Tiinan maanantaiset, eli tasan viikko sitten otetut veriarvotkin oli oikeen hyvät ja tyttö lähtikin mummunsa kanssa osastolle nesteytykseen. Tiistaina laitettiin it-lääke (ns. selkälääke, pisto selkään kevyessä nukutuksessa osastolla huoneessa) ja sen jälkeen aloitettiin metotreksaattitiputus 24h ajaksi. Kaikki sujui kivasti, aika tosin oli tullut Tinttaralla pitkäksi huoneessa, mutta onneksi sieltä aina lopuksi seuraavana päivänä pääsee leikkihuoneeseen ja käytävälle juoksuttamaan millon mummua ja millon hoitajia tai muita perheenjäseniä. Me käytiin Jounin ja Sinjuan kanssa tuolloin tiistaina ennen lääkkeiden laittoja osastolla ja juttelin lääkärin kanssa pitkät pätkät. Lähinnä kyselin uusiutumisista ja muista peloista, mitä oon päässäni pyöritelly. Niistä saisi melkein oman kirjoituksensa, joten en lähde aukomaan. Lääkäri vastasi ihanasti jälleen kaikkeen ja kiitollinen saan olla hoidosta ja hoitohenkilökunnasta. Maailman lyhin tiivistelmä lääkärin sanoista: Pitää mennä vain päivä kerrallaan, kaikki on mahdollista niin hyvässä, kuin pahassa. Ja niinhän se on. Eihän me huomisesta tiedetä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pikkasen kelaan vielä taaksepäin, ennenkuin siirryn nykyhetkeen. Synttäriviikonloppua edeltävällä viikolla huomasimme Jounin kanssa, että Tiinan hiusraja olisi ehkä vetäytynyt hiukan. Seuraavana päivänä päälaki jo kuulsi hyvinkin läpi ja siitähän tämä äiti huolestui. En tiedä, oliko tästä jo jossain vaiheessa puhuttu, että hiusten lähteminen toiseen(kin) kertaan on ihan mahdollista niin kauan, kun suonensisäisiä hoitoja annetaan. Joka tapauksessa olin tämän informaation joko työntänyt ö-mappiin tai sitten en ole tullut kysyneeksi, mutta pelästyin kyllä kovasti. Osastolta sainkin nopeasti vastauksen ja pelko muuntui lieväksi pettymykseksi ja haikeudeksi. Lähinnä harmitti Tiinan fiilikset, kun olihan se kurjaa menettää jo hienoon mittaan venynyt sänkitukka. Toistaiseksi hiuksia on lähtenyt lähinnä päältä, mutta lienee ne tipahtavat kokonaan tai lähen kokonaan ajan kanssa kesän aikana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeWbHwTLTLHNeisHkrSe1qJB4rSP9ZA9a0ktPv205xEmevrVtnwJuBE392TnLNebLNXNYcS7SQJvwWJnX3nrPCe5uQ0qIR0epr-hdbk_1Hg6UVisy3C2FlZpW9aU6ep3mJLHMjErFdUn0b/s1600/20170514_203418.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeWbHwTLTLHNeisHkrSe1qJB4rSP9ZA9a0ktPv205xEmevrVtnwJuBE392TnLNebLNXNYcS7SQJvwWJnX3nrPCe5uQ0qIR0epr-hdbk_1Hg6UVisy3C2FlZpW9aU6ep3mJLHMjErFdUn0b/s640/20170514_203418.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqyMHuyu-TcwZDgajIgDkY-50ayvz7sDX8WlQuuOxlnZY7cKZozvWc8TWLhQkdmeWSVnw1ZsBwgQ3aDaKqb6oQr-J752Tdop_eDKy9egfNWMQV7EkJA4tOXgjSvFyiu0w6hHWd7ikEVm63/s1600/20170514_203750.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqyMHuyu-TcwZDgajIgDkY-50ayvz7sDX8WlQuuOxlnZY7cKZozvWc8TWLhQkdmeWSVnw1ZsBwgQ3aDaKqb6oQr-J752Tdop_eDKy9egfNWMQV7EkJA4tOXgjSvFyiu0w6hHWd7ikEVm63/s640/20170514_203750.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta pompataanpa takaisin lähemmän nykyhetkeä, nimittäin torstaihin. Metotreksaattiarvohan halutaan laskea huippuarvosta (oli tällä kertaa aika korkea, 82) mahd nopeasti alle 0,20 arvon. Kaikkien yllätykseksi se laskikin normaalia nopeampaa ja tyttö pääsi osastolta jo torstaina illalla. Automatka ei mennyt ihan mukavimman kautta, kun Tiina voi huonosti ja oksensi. Väsynyt ja voipunut matkaaja saapuikin mummun tuomana kotiin puoliltaöin ja suoraan suihkun kautta pääsi kovia kokenut neito unille. Lahjoituksena muutama vuosi sitten saatu istuin oli auttamatta entinen, nimittäin oksennus onnistui valumaan penkin sisälle ja toisekseen kankaan alta paljastui istuimen olevan parhaat päivänsä nähnyt, joten "onni" onnettomuudessa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiinan pahoinvointi jatkui heti perjantaina ja tyttö oksensikin sekä aamulla, että illalla. Sinjan tiistaina alkanut flunssa-kiukku yhdistettynä Tiinan huonoon oloon sai aikaan melkosia tilanteita ja ulos ei ollutkaan asiaa kummallakaan. Myös Jouni oli jo tässä vaiheessa sairastunut ja seuraavaksi vuorossa oli minun sairastumiseni lauantaina. Tässä vaiheessa tiedostettiin oikein hyvin se tosiasia, että Tiina oli ainoa, jonka nenä pysyi kuivana ja olisikin vain ajan kysymys, milloin tauti rantautuisi Tinttaraisellekkin. Millaisena? Kuumeettomana, kuin muillakin, vai mitähän sieltä olisi tulossa? Hyvin väsynyt ja voipunut metotreksaatti-tyttö lähinnä lötkötteli sohvalla. Edes karkkipäivän karkit eivät maistuneet päivällä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muutama kindermuna sai tosin pientä virnettä aikaiseksi väsyneisiin kasvoihin. Meidän Miku-kissa kiehnäsi ja nuuhki Tiinaa vähän väliä. Oli selvästi kummissaan, miksi lemppari-ihminen vain lötkötteli. Kovaääninen kehräys kuului vain ja häntä heilui Mikun tyyliin puolelta toiselle hellyydenkipeydestä ja sekös sai tyttöönkin iloa. <3 Miku innostuikin leikkimään kindereiden papereilla ja siitäkös riemu syntyi Tiinallekkin! Alla ihana kuvasarja kaksikosta. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhICnt961xVhSPeaLMKm4wzF9y_WBsTYvP4E_2KvsoQF2FaJcVL-tjFhRz3Ax5iKmOqiJIYhHTs7adoMtX9rhnVFBYyhcwibXXnWn805l42lYb1dMNB-XFen3CKw3GySch_EP7sv_n_P2l8/s1600/20170527_110425.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhICnt961xVhSPeaLMKm4wzF9y_WBsTYvP4E_2KvsoQF2FaJcVL-tjFhRz3Ax5iKmOqiJIYhHTs7adoMtX9rhnVFBYyhcwibXXnWn805l42lYb1dMNB-XFen3CKw3GySch_EP7sv_n_P2l8/s640/20170527_110425.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv9-QmQrX_G7cTzseBtiA0GOvyz3v1wPdIMUf2OrE3zCL4_RtFgAy9Pwm7PDcS6hThPLoc_iSUkAFiZWHi5hGEE55kxg2hNDq94V2LhwN6Yg0Y3dkUWUcBF8rgnlDofYClhnx-rOS6FIf9/s1600/20170527_110442.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv9-QmQrX_G7cTzseBtiA0GOvyz3v1wPdIMUf2OrE3zCL4_RtFgAy9Pwm7PDcS6hThPLoc_iSUkAFiZWHi5hGEE55kxg2hNDq94V2LhwN6Yg0Y3dkUWUcBF8rgnlDofYClhnx-rOS6FIf9/s640/20170527_110442.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj80t_SmReufH_s3FnmhEDRBw2KyvoUUV-U-GPtLwIs3cQ6jPuX5munqPkZWP_Zmcw2V3zl-YJ58pVA6lpB6rbwyTUzqKCVn3e-Fy4Bz_S9n7KV5D9Td8YoZnMIzZ4lpGx4cQYE2Wy4B_dw/s1600/20170527_110454.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj80t_SmReufH_s3FnmhEDRBw2KyvoUUV-U-GPtLwIs3cQ6jPuX5munqPkZWP_Zmcw2V3zl-YJ58pVA6lpB6rbwyTUzqKCVn3e-Fy4Bz_S9n7KV5D9Td8YoZnMIzZ4lpGx4cQYE2Wy4B_dw/s640/20170527_110454.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeksQRTDeAMTqOBwTfTadZbfky_FFMsJPY-1sRH3WxE9wEOOdds2aokSZio5atqoybqfSUu0cEPcCK_tvS7YOoWBnvvv-hyfHA2n3iukP_Cl2MOob74CeICP61EotO9b1QSzGGAucm9G15/s1600/20170527_111210.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeksQRTDeAMTqOBwTfTadZbfky_FFMsJPY-1sRH3WxE9wEOOdds2aokSZio5atqoybqfSUu0cEPcCK_tvS7YOoWBnvvv-hyfHA2n3iukP_Cl2MOob74CeICP61EotO9b1QSzGGAucm9G15/s640/20170527_111210.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieVZBvO3vu562BLSZU_jxUxNlLXb5SqNLD7KuSoEIkOeBD6UhUiS4oZgCvEtqH5sGjAAEfMmFMsXUqCiTY4TQ3Woy8Lsp7OsVlSN9zxK4kRlr6ZRpOx5A6QhK5SR6a4VEBT4eKUqtYs-XB/s1600/20170527_111553.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieVZBvO3vu562BLSZU_jxUxNlLXb5SqNLD7KuSoEIkOeBD6UhUiS4oZgCvEtqH5sGjAAEfMmFMsXUqCiTY4TQ3Woy8Lsp7OsVlSN9zxK4kRlr6ZRpOx5A6QhK5SR6a4VEBT4eKUqtYs-XB/s640/20170527_111553.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRtk7sxdfVpQ-bbrF0Xyyeu4LaVButFJo85hqQG5aTYtlTwBDJelPUoquUvTCtAlwNqWRJ5A3RwmAmmQUIbxOCK7Uwr64H3lGVFI-X8WKWYqplhuXs1SK5LCewB__CphOoq2MKbwo4TYcm/s1600/20170527_111545.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRtk7sxdfVpQ-bbrF0Xyyeu4LaVButFJo85hqQG5aTYtlTwBDJelPUoquUvTCtAlwNqWRJ5A3RwmAmmQUIbxOCK7Uwr64H3lGVFI-X8WKWYqplhuXs1SK5LCewB__CphOoq2MKbwo4TYcm/s640/20170527_111545.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUDgGQX8RkIVz6KsyvvEAqvY5644l_7WsSIzjyubk7aHTRuNig27g6bCEstXELTQr12S6XDI1Pp9tewXkVO-avzAWAaKxD0fARKWuwcZooQwkbJvVXTomkdxjKbtJxdnZn86IdRgbDIOFl/s1600/20170527_111604.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUDgGQX8RkIVz6KsyvvEAqvY5644l_7WsSIzjyubk7aHTRuNig27g6bCEstXELTQr12S6XDI1Pp9tewXkVO-avzAWAaKxD0fARKWuwcZooQwkbJvVXTomkdxjKbtJxdnZn86IdRgbDIOFl/s640/20170527_111604.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyRtCQCh2kW_qpWyAr2BmdV1ZBeScpX8XY09ZEkcH7PYyuD5Nn3tuWCSCws7u_1w8ZlqgO77r1YsJk6nY-TKqCBYGu7UT1daDGTGEK52JKwuauxCehyphenhyphen68e1RWPHSxIjFXdPNk3NAaorgVJ/s1600/20170527_110525.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyRtCQCh2kW_qpWyAr2BmdV1ZBeScpX8XY09ZEkcH7PYyuD5Nn3tuWCSCws7u_1w8ZlqgO77r1YsJk6nY-TKqCBYGu7UT1daDGTGEK52JKwuauxCehyphenhyphen68e1RWPHSxIjFXdPNk3NAaorgVJ/s640/20170527_110525.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kyllä eläimistä voikin olla paljon iloa! Leevi on maailman paras terapiakissa matalan, rauhoittavan kehräysäänensä kanssa ja Miku on pirskahtelevan iloinen veijari. Maailman parhaita kissoja ja perheenjäseniä ovat. Niin aikuisille, kuin lapsillekkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDpVDB27VTWhEp_RCLDNCLblmNDVNLa5-Qe0VGd4S9p1tZGjzHQiCLUosROPpSPW5JBvD70EslnpyuEjBV_LbuIFVT_4n-plunFSzI7zQp8rZa06pJL5BaebJAEN_2IHiSCGxAjpi1Hwny/s1600/20170515_143927.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDpVDB27VTWhEp_RCLDNCLblmNDVNLa5-Qe0VGd4S9p1tZGjzHQiCLUosROPpSPW5JBvD70EslnpyuEjBV_LbuIFVT_4n-plunFSzI7zQp8rZa06pJL5BaebJAEN_2IHiSCGxAjpi1Hwny/s640/20170515_143927.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pahoittelen ehkä vähän sekavaa ja ontuvaa kirjoitusta, pää on kyllä selkaisin ihan kunnolla. Tämä oma tauti tuntui iskevän päälle nyt enemmän ja väsymyskin on hurjaa. Tiinan heikkous ja outo ihon kutina lisääntyi kovasti eilen sunnuntaina. Varsinaisesti mitään näkyvää iholla ei ollut, mutta se kuitenkin kutisi paljon. Rasvasin Tiinan kylvyn jälkeen kunnolla ja iltapalalla huomattiin huultenkin rohtuneen. Bebanthen tuli kovaan käyttöön siis ja ajateltiinkin selviävämme yön yli näillä avuilla. Annoin allergialääkkeenkin Tiinalle kutinan vuoksi ja tietysti pahoinvointilääkettäkin, kuten aina näinä jälkipäivinä metotreksaatista. Jälkimaininkeja kärsitään lähemmän kaksi viikkoa, joten tuttua tämä kaikki onkin. Nukkumaan mennessä Tiina sanoi, että "Äiti, nyt se flunssa tulee myös minulle, koska kurkkuun sattuu.." Hiukan kylmäsi, kun ei tiennyt miten meille ihan tavallinen nuha ja kurkun käheys näkyisi Tiinalla. Tukkoisuus lisääntyikin yöllä reilusti ja olo oli tukala. Valvottiin aamuyölle ja yritin helpottaa tytön oloa, vaikka omassakaan ei ollut kehumista. Halusin kuitenkin Jounin saavan unensa, koska hän oli toipumassa vasta itsekkin. Yöllä kysyin itkuiselta tytöltä, minne sattuu eniten, mutta ihan selvää vastausta en saanut. Nokka saatiin auki ja Pamol F helpotti oloa, joten viimein pääsimme hetkeksi nukkumaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamulla itseään vimmatusti raapiva ja itkuinen, heikko lapsi heräsi ja pyrki heti ihan liki ja syliin. Hämärässä huoneessa en heti huomannut ihoa, mutta nopeasti se silmiin sitten pistikin, kun ylös kömmittiin luonnonvaloon. Kuin pientä pisamaa, oli tytön keho täynnä. Erityisesti niska ja kaula tuntui kutittavan ja pian annettiinkin allergialääke-annos muiden lääkkeiden ohella. Lämpöä oli 37,1, joten osastolle soittaessani sain kehotuksen antaa myös kipulkääkettä tukalaan oloon, jos se auttaisi. Sovimme, että jos ihottuma ei laannu, voisin antaa toisen annoksen lääkettä. Ja eihän se laantunut, muttei lisääntynytkään. Tiina hiukan rauhoittui ja väsyi yön valvomisten takia, kutina ei ollut niin kutiava juuri silloin. Tinttara sai siis vielä toisen annoksen ja siirtyi lyhyille päiväunille. Herätessä näky oli suorastaan lohduton. Unipätkän aikana myös huuliin oli ilmestynyt pahempia rakkuloita ja alahuulikin oli auemnnut. Ihottuma esiintyi hyvin epätavallisesti Tiinan mittapuulla. Yleensä allergiset reaktiot metotreksaatista ovat olleet suun ja silmien ympärillä sekä suurina laattoina ympäri kehon. Tämä ihottuma oli pientä, ei koholla olevaa ja sitä oli eniten leukaperissä ja otsalla. Laitan muutaman kuvan, vaikkei todellista määrää saanutkaan ikuistettua, kun napsin kuvat nopeasti ennen osastolle soittoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidbBkR_xAaxlS6Top_VjuZI_PPomnGAPoCnal1WTUhxHphJwoMOueh2Gj5p7_uASQ4-LTcxf09kHenvbDphOF6FVp4g-qDzAw39TroytFnybPyccV_7L-gYrzVOR1bwAjG7qnrGplJ4dzX/s1600/20170529_151201.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidbBkR_xAaxlS6Top_VjuZI_PPomnGAPoCnal1WTUhxHphJwoMOueh2Gj5p7_uASQ4-LTcxf09kHenvbDphOF6FVp4g-qDzAw39TroytFnybPyccV_7L-gYrzVOR1bwAjG7qnrGplJ4dzX/s640/20170529_151201.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNnISAC305OGKFm0X_NsBz8CHg2PXzIVf8sQch4AVNAobgXxWb_KvjXGpmU83GntDawjF6hvZDZ6JU80Q4IG6bJ34FfnOkjAkUPlNBFuJFRDcF7l7vU7tlPCdmBB1u0A5baloljJL_kXpP/s1600/20170529_151309.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNnISAC305OGKFm0X_NsBz8CHg2PXzIVf8sQch4AVNAobgXxWb_KvjXGpmU83GntDawjF6hvZDZ6JU80Q4IG6bJ34FfnOkjAkUPlNBFuJFRDcF7l7vU7tlPCdmBB1u0A5baloljJL_kXpP/s640/20170529_151309.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO0CcDrdKFBhkgr5zeqH_a1yLXwGOGkU2bKHiJJfBNIe_9OdXm06jzkfszHf_RJT2zklywgxGuc7v-2AyQ3b5IqePOxeRSED8dnaS33yo2LtdkgK9a_mZlyOLqr_Y0EUYkbCQwuaLzO4y9/s1600/20170529_151215.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO0CcDrdKFBhkgr5zeqH_a1yLXwGOGkU2bKHiJJfBNIe_9OdXm06jzkfszHf_RJT2zklywgxGuc7v-2AyQ3b5IqePOxeRSED8dnaS33yo2LtdkgK9a_mZlyOLqr_Y0EUYkbCQwuaLzO4y9/s640/20170529_151215.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJKP6tp9pCHaDx2Ytjz3AgzVYiJRB4h3x1T3_W4YIU8bPIwojECadTAESBGBjDkXgqMtdZpx6nJXSNmIl_DFL-g4KI_JKNf5t_XqOpWVAbmgJljDX1TSkHkN7abl9LGw5zHBQaENFYqbvp/s1600/20170529_151224.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJKP6tp9pCHaDx2Ytjz3AgzVYiJRB4h3x1T3_W4YIU8bPIwojECadTAESBGBjDkXgqMtdZpx6nJXSNmIl_DFL-g4KI_JKNf5t_XqOpWVAbmgJljDX1TSkHkN7abl9LGw5zHBQaENFYqbvp/s400/20170529_151224.jpg" width="225" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
"Äiti ota kuva minun huulista. Onko ne punaset?" Aukihan ne olivat ja kurkku oli todella kipeä. Flunssa oli juuri alkamassa kunnolla, joten kurkkukipu oli varmasti sekä karheutta, että metotreksaatin aiheuttamaa limakalvorikkoa. No, joka tapauksessa lehahdun hiukan yltyi vielä ja osastolle soittelinkin, että Tiinan pitäisi tulla. Hoitaja sanoikin, että ainakin näytille, että katsotaan sitten, kun lääkäri näkee. Ja sinne lähti, sekä Jouni, että Tinttarainen. Siinä itkin minä ja siinä itki Sinja. Sinja ei meinannut millään kestää siskon lähtöä ja aikaa menikin, että tyttö hyväksyi asian. Suolatikut hiukan auttoivat ja äidin syli. Siinä sain salaa niiskuttaa minäkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ikäänkuin tässä ei olisi jo tarpeeksi. Mutta eipä valitettavasti. Nimittäin verenkuva oli kyllä ok, mutta crp oli notkahtanut ylöspäin ollen 42. Kuume nousi 37,9 ja tyttöä seurattiin. Allergialääkettä oli annetto jo maksimiannos, sekä kortisonia myös reilusti, joten nyt kokeiltaisiin ataraxia. Sitä tytölle annettiin. Tiinalle maistui vähän jugortti. Päätettiin, että crp mitattaisiin puoliltaöin uudemman kerran ja sitten mietittäisiin, pitäiosikö antibiootti aloittaa. Veriviljelyt otettiin tässä vaiheessa kuitenkin varalta vaikka iho olikin lääkärin silvin hyvin mahdollisesti metotreksaatista johtuvaa. Kaikki kuitenkin muuttui, kun kuume pomppasi ylöspäin ja Tiina muuttui kipeämmäksi. Uusi lukema oli 38,7, joka sinetöi sen, että päätös osastolle menemiselle oli oli jälleen oikea. Antibiootti aloitettiinkin heti ja crp:n mittaus siirrettiin aamuun. Infektio on siis päällä ja lujasti onkin. Bakteeri vai virus, kuka tietää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiina on ollut illan hyvin itkuinen ja ahdistunut. Ei halua, eikä jaksa edes puhua. Pientä ininää vain kuuluu, kun tyttö yrittää nukkua, mutta itku on herkässä, ettei uni ole oikein syvää. Jouni on vierellä, minä olen täällä kotona korvat lukossa ja nokka tukossa. Sinja onneksi on sen verran parempana, että nukkuu ainakin nyt rauhassa. Koneella istun ja olen, mutta sydämen palanen on Oulussa. Kipeää käy, niin kovasti kipeää käy. Täällä olen ja muuta en voi, kun olla mahdollisimman hyvä äiti tälle toiselle rakkaalle. Onneksi Jouni ehti sen verran tervehtyä, että pääsi Tiinan mukaan! Se on nyt tärkeintä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Uskomatonta.. Elämä on niin uskomatonta. Täällä minä istun tietokoneen ääressä pimeässä ja vuorokausi on juuri vaihtunut. Olen syöpää sairastavan lapsen äiti. Kirjoitan blogia Lapseni on osastolla hyvin kipeänä ja mieheni, lasteni isä, on siellä myös. Olen kipeä itsekkin, monellakin tavalla. Monesta kivusta ja monesta huolesta. Vuosi sitten syntymäpäivääni juhliessa en olisi ikinä, en ikinä voinut arvata, millaista syntymäpäivää vietän tänään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos saan toivoa, saanko? Minä toivon, ettei tämä päivä pahene enää. Muuta en pyydä.</div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-82055208028549908662017-05-13T00:11:00.004+03:002017-05-13T00:11:30.870+03:00Valkoinen toukokuu<div style="text-align: justify;">
En voinut vastustaa tuota otsikkoa, koska tämä toukokuu on todellakin ihan muuta, kuin keltainen. Ilmat on kuin alkutalven säästä kopio suorastaan. Mutta jospa nyt helpottaisi, niin sään, kuin meidänkin vastoinkäymisten suhteen. Anteeksipyyntö etukäteen kirjoitusvirheistä. Silmät harottaa jo siihen malliin! Piiitkän tauon jälkeen jälleen palaan kuitenkin kirjoittelemaan. Voin sanoa, että huhhuh, mikä kolme viikkoa. Miten voikaan haasteet ja vaikeudet kasaantua? Nyt on tehtävä pikakelaus kuulumisista ja kirjoittaa tämän hetken fiiliksistä. Mitä siis tapahtui ja missä mennään?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzpWUd9_pox2sNqoIkwfsxZwkTwKAhJMY-E6P5hKdSi1lqzAeVJbwLuiglJTARZ2G8-FmrUvfZt7GK37shYlmh-7dqRuNGGA3N541ZxJHTul4puJMN5uPMagsidxh0ll9kUrcXeFDLACUr/s1600/20170427_123310.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzpWUd9_pox2sNqoIkwfsxZwkTwKAhJMY-E6P5hKdSi1lqzAeVJbwLuiglJTARZ2G8-FmrUvfZt7GK37shYlmh-7dqRuNGGA3N541ZxJHTul4puJMN5uPMagsidxh0ll9kUrcXeFDLACUr/s640/20170427_123310.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Muuttoa edeltävä päivä tarjosi uusia seikkailuja lasten silmissä :D</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Veimme muuttoviikonloppuna perjantaina tytöt Ylivieskaan ja ajelimme takaisin Ouluun pakkailemaan ja siivoilemaan. Lauantaina alkoi muutto, jonka toteutumisesta iso kiitos Brother Christmasille ja Westpro4U:lle. Ihan mahdotonta muuttaminen olisi omin avuin ollutkin, koska emme olisi saaneet Oulun päähän kantamaan ketään, mutta onneksi saimme näin avun! Ensimmäinen kuortma lähti päivällä ja me jäimme siivoilemaan ja siirtämään laatikoita eteiseen. Illalla tuli toinen keikka ja loput saatiin mahtumaan just ja just muuttoautoon. Asunto siivottiin loppuun ja avaimet vaihtoivat onnellisesti omistajaa heti illalla ja me pääsimme lähtemään kissat kuljetuskopassa kohti etelää. Miten ihanalta tuntuikaan siirtyä etelään menevälle rampille ja siitä moottoritielle ja ajaa ihanassa auringoslaskussa kohti uutta kotia? Tietyllä tavalla ympyrä sulkeutui. Me tulimme, elimme ja sinnittelimme. Ja nyt me lähdimme takaisin. Jokainen voi itse miettiä, miltä tuntuisi asua 9kk ajan paikkakunnalla, jossa ei juurikaan viihdy. Mutta lapsensa eteen tekee tietysti mitä vain ja alun epävarmuuden ja rankkuuden takia muutto oli välttämätön. Ja se kannatti. Kuten aina olen Oulusta sanonut; sinne on mukava mennä ja nähdä ihanat tutut ihmiset, mutta aina vaan sieltä on mukava lähteä kohti kotia takaisin. Oulu on sopiva pienissä annoksissa. me nautimme siitä lähikuukausina lähinnä osaston muodossa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQLOXzxrKy2e4JL9ADAQA3sqRF0wcyz3v59rbH3ME51rN4wMIJ32nWt8r-gdwTX6CgYKbvVdUFrtfypp5jMR9pE2eY-j9XaoOLzmwHsBa3Jl6qlovBP8CPJnShABOHAUa6HAqm9JPWkbrZ/s1600/20170429_214754.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQLOXzxrKy2e4JL9ADAQA3sqRF0wcyz3v59rbH3ME51rN4wMIJ32nWt8r-gdwTX6CgYKbvVdUFrtfypp5jMR9pE2eY-j9XaoOLzmwHsBa3Jl6qlovBP8CPJnShABOHAUa6HAqm9JPWkbrZ/s640/20170429_214754.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Kotiinpaluun maisemia <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muuttoviikonoppuna sunnuntaina, eli vappua edeltävä päivä kului loikkiessa laatikoiden yli asunnossa. Epäonneksemme olin vaihteeksi ylittänyt itseni viime hetken pakkailuissa ja olin jättänyt iloisen huolettomasti yhden hyllyllisen tavaraa Ouluun.. Siellä, 130km päässä oli meidän suodatinpussimme, kahvimme ja mm. mausteet. Puhumattakaan kertakäyttöastioista. Eteisen kaapissa oli ollut vielä yksinäinen päiväpeitto (?) ja ehkä paras kaikista ja sokerina ehdottomasti pohjalla, oli se, että olimme unohtaneet tuplarattaat vaunuvarastoon! Hei haloo, onko joku vähän puolikuntosena ollu muuttopuuhissa? :D Onneksi oltiin uusien asukkoiden kanssa viestitelty muutenkin, niin saamme seuraavalla Oulunreissulla kamppeet takaisin. Oltiin me reippaina pakattu myös asunnon oma asukaskansiokin ja se me lähetettiin sentään Ouluun ihan postin kautta. Kun vaan saadaan rattaat ja muut, voidaan unohtaa koko muutto viimeistä asiaa myöten. Mutta tosiaan, oli sunnuntai ja mummu soitti, että Tiina valittaa vatsaansa kipeäksi. Se nyt on Tinttaraisella valitettavan tavallistakin välillä, mutta nyt kipu tuli aaltoina. Kipulääke ei auttanut ja lopulta lähdettiinkin Jounin kanssa vauhdilla Prisman kahvihyllyltä kassan kautta autoon ja kohti mummulaa. Pussiin ostettiin viikon ruokatarpeiden sijaan kahvipaketti, tiskiharja ja ihmesieni, sen verran kiire tuli. Autossa itkin ja huoli kasvoi. Tuon 15min matkan aikana mummu laittoi viestin: "Tiina oksensi" ja siinä vaiheessa tajusin, että huoli on aiheellinen. Mummulan pihaan päästyämme juoksimme sisälle ja kalpea, vetelä tyttö nuokkui mummun sylissä. Tiinan vatsakipu oli päättynyt vessakäynnillä vesiripuliin. Kuume mitattiin ja se oli hiukan yli normaalin lämmön. Osastolta neuvottiin seuraamaan ja mittaamaan kipulääkkeen vaikutuksen loputtua lämpö uudemman kerran. Kuumerajana pidettäisiin näin selkeän vatsatautiepäilyn kohdalla 38,5. Tytön olo alkoi parissa tunnissa tuntuvasti kohentua ja torkkujen jälkeen tyttö ei enää oksentanut toista kertaa ja tahtoi juoda kovasti. Pikkusen huokaistiin, mutta päässä jyskytti ajatus, että emme olleet ehtineet edes lastensänkyjä koota ja makuuhuoineety olivat täynnä tavaraa, että miten sinne palattaisiin? Lopulta sovittiin, että mummu seuraa lämpöä ja soittaa niitä minulle ja me lähdemme purkamaan muuttokuormaa edes hiukan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensin kuume oli 37,8 ja pikkutorkkujen jälkeen 38,5. Istuin lastenhuoneen lattialla puhelin korvalla ja muistin, että aiemminkin peittojen alla olevalta Tinttaralta on mitattu melkoisia numeroita. Niinpä neuvoin tytön istumaan vaikka sylissä ilman peittoa ja kuume mitattaisiin uudestaan vartin päästä. Ja niin uusi lukema olikin 38,1 ja lapsi ei edes ollut vilouinen vaan ihan hyvällä voinnilla. Osastolta kehotettiin antamaan yötä vasten lääkettä ja lämpöä seurattavaksi. Mikä helpotus! Menimme Jounin kanssa mummulaan yöksi, kun emme halunneet Tiinaa siirtää autolla edes lyhyttä matkaa. Ja niin tauti taittui pois ja vappupäivänä vielä lämpöä oli, mutta sitten helpotti. Illalla lähdettiin kotiin ja kiitin mielessäni tilannetta, että vältyimme osastolle lähtemiseltä. Se olisi ollut jo vähän liikaa muutenkin vaikeaan hetkeen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No, se vappu vilahti sillälailla. Tiistaina jo huokaistiin, että liekkö oli edes vatsatautia, kun Sinja oli illalla vielä terve. Kunnes tyttö täysin yllättäen okseni seisaaltaan eteisen lattialle. Arvaatkos, kuinka kauas oksennus voikaan lentää vain 80cm mittaiselta pikkutytöltä? En mitannut, mutta voin sanoa, että kauas. Tässä välissä omasta mahasta kuului lorina ja jouduin juoksemaan pöntölle ja loput varmasti arvaa kuka vaan. Sinja joi hiukan ja parin minuutin päästä oksensi. Ja taas oksensi. Okseni lisää. Ja lisää. Noin kymmenen oksennuksen sarjan jälkeen tyttö nukahti ja okseni vielä yhden ylläriyökin kolmelta yöllä. Oma oksentamiseni alkoi aamulla kahdeksalta ja tulin todella kipeäksi. Sen päivän vietin korkeassa kuumeessa hourien ja vessassa juosten. Sinja oksensi sekä aapupalan että lounaan tuolloin keskiviikkona. Ja uskokaa tai älkää, oksennusta riitti torstaille asti. Se oli semmoinen riemukas viikko se. Perheen naiset toipuivat siis viikonlopun ja sitten päästäänkin ajassa jo tähän viikkoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ihmeteltiin kovasti Jounin supervastustuskykyä ja rinta pörhiänä olikin, kun välttyi taudilta. Olihan se kiertänyt mummulankin koko neljän hengen sakin. Alkuviikosta saatiinkin muuta mietittävää, koska huomasin Leevin leuassa jotain mustaa ihossa. Kissa oli muutenki vetäytynyt enemmän viime päivinä ja nyt kun kokeilin katsoa raukan suuhun, pyristeli kyllä kovasti vastaan. Tiistaina kiinnitin huomiota uudestaan leukaan ja kokeilin silittää Leeviä leuan alta. Kissapa nostikin päänsä ja kuononsa kohti kattoa ja ei ottanut silitystä vastaan. Väisteli kättä ja ilme oli jotenkin surkea. Tässä vaiheessa oli selvää, että kissa on tullut kipeäksi. Oli jo ilta, joten päätin soittaa aamulla heti eläinlääkäriin ajan. Onneksi kissa söi ja joi kuitenkin ja antoi muuten silittää itseään, joten hengenhätää ei ollut. Sainkin ajan heti torstai-aamulle ja olin kiitollinen nopeasta pääsystä hoidettavaksi ja tutkittavaksi. Käynti oli aikaisin aamulla, mutta päätimme, että koko porukalla lähdettäisiin ja Jouni olisi tyttöjen kanssa autossa eväiden kanssa ja ehkä kävisivät katsomassa Nivalaa takapenkillä matkustaen. Naapuripaikkakunnalla käynnistä olikin aikaa. Mutta kun oltiin keskiviikko-illassa, alkoi Jounia palella. Mahassa tuntui oudolta ja kun mies laittoi sukat tullessaan nukkumaan, arvasin jo laskea yks plus yks. Eipä aikaakaan, kun pöntöllä juokseminen alkoi. Ja ajatella, että viikko edellisen sairastajan oireiden loppumisesta oli tullut täyteen! Siinäpä yö kului Jounilla valvoessa ja minulla torkkuessa. Miten ikinä saisin kissan hoitoon 30km päähän? Minulla ei siis ole ajokorttia, mikä vaikeuttaa usein meidän arkea. Leevi kehräsi vieressä ja oli niin sorkean näköinen., Miksi aina tuuri on tätä luokkaa?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta niin vaan aamuaurinko valaisi minunkin risukasani ja rakas ystävä Niina saapui apuun ja lähti minua ja Leeviä kuskaamaan. Ei edes Leevin komeassa kaaressa lentävä paniikkipissa kuljetuskopan pikkuraosta turvaistuimelle saanut mieltäni matalaksi! Niina tietää totuuden, olin todellakin pahalla päällä kolmen tunnin unien jälkeen, mutta onneksi mielikin piristyi, kun auton nokka kääntyi kohti Nivalaa. Leeviltä löytyikin ientulehdun ja hammaskiveäkin, vaikka sitä oli viime syksynä poistettu, joten reissu oli tarpeen ja odotellessa oli mukava käydä pitkästä aikaa kahvilassa. :) Leevin toimenpide meni hyvin ja silmät auki nukkuva toipilas pääsi pian kotimatkalle takapenkille. Ihanaa, kun on ystävä, jonka apuun voi luottaa! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoc45BwSJfoQcDGjL3OxHf6HUDzmUv7JA2zLLhv_24sjfbj0ahpBzwACFrEJFlNiycTaCly41GDGkapyB9VcuN8J4Z7vQn5hmvXzH8zxZu6AaCApXtAu5ePVfL1Mls64tHTOOY1RKa2H8p/s1600/20170511_092516.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoc45BwSJfoQcDGjL3OxHf6HUDzmUv7JA2zLLhv_24sjfbj0ahpBzwACFrEJFlNiycTaCly41GDGkapyB9VcuN8J4Z7vQn5hmvXzH8zxZu6AaCApXtAu5ePVfL1Mls64tHTOOY1RKa2H8p/s640/20170511_092516.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Nukkuva herrakissa. <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Noniin! Nythän lähestytään jo nykyhetkeä, kun eilenhän oli torstai. Kello on tosin jo keskiyössä ja virallisesti ollaan lauantain puolella. Tiinalla oli tänään labrapäivä jälleen ja veriarvot ovat edelleen hyvät, kuten viime perjantainakin. Lääkitystä nostettiin viime viikolla hiukan torstain lääkkeen kohdilta (Trexan annetaan osana hoitoa joka torstai-ilta) ja kaikki on kunnossa. Mitä nyt huomasin cvk:n lääkeliuoksen loppuneen juuri tänään, mistä seurasi armoton lappujen plärääminen, meille uuden hoitotarvikejakelun numeron metsästys, lääkeliuoksen/tavaroiden pikainen hakeminen ja tulipalokiireellä näytteen ottaminen ja vieminen labraan, mutta pikkujuttuja lähiaikojen muuhun verrattuna! Muistin eilen jopa tilata apteekkiin tablettien päälle tulevia kalvoja Tiinalle. Jos olisin lykännyt enää yhtään päivää, olisi jäänyt tytöllä luultavasti tabletteja ottamatta. tai no ainakin ilman itkua ne eivät olisi menneet. Nuo Medcoat-kalvot ovat käteviä ja hyvänmakuisiakin. Lääkkeen maku ei maistu läpi ja tabletista tulee superliukas suussa ja se on helpompi niellä. Huh. Saanko taputtaa itseäni olalle? Saanko? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt viimein alkaa helpottaa, kun muutamaa laatikkoa lukuunottamatta kaikki on paikoillaan. Tavaroiden järkkääminen on ollut tämän mahatautirumban keskellä kamalaa. Ehkä viimein pääsemme nauttimaan rauhallisemmasta viikonlopusta. <3</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä nähtiin taas tämän rouvan "lyhyesti" selittämiset. :D Aika toivotonta edes olettaa sellaista. Mutta nyt on aika siirtyä nukkumaan ja alkaa suunnitella Sinjan syntymäpaiväjuhlia. Niiden piti olla nyt tänään virallisena syntymäpaivänä 13.5, mutta Jounin sairastumisen vuoksi siirsimme niitä pakon edessä viikon. Jospa ensi viikko olisi <i>hiukan </i>helpompi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQOmEeQEWe26H9W5Yxu4lqAUd42wxeh3bBrcbv4ojnkvD4ciQeW7T8vHnmpdDg1H08Fdec-dOUzqe2arS4CiDxXvEz1eYchqu1rzNjVovjRZM91rch8HeGWeV8HA-S0NWhBh2blpKU2SaJ/s1600/20170512_131335.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQOmEeQEWe26H9W5Yxu4lqAUd42wxeh3bBrcbv4ojnkvD4ciQeW7T8vHnmpdDg1H08Fdec-dOUzqe2arS4CiDxXvEz1eYchqu1rzNjVovjRZM91rch8HeGWeV8HA-S0NWhBh2blpKU2SaJ/s640/20170512_131335.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Sinja tänään nautiskelemassa jäätelöään :) Onnea muru 2v.! <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbABCRPFJ4cZD68K0bALUIi5gklfRPBFiNDT11IIiVYMKI9ZytJAYtvB9XmN_krBgNSfBzkUOgMxZTZdrILB5uuM_-A9Kg90n7Vx_hnGwK5aYOhmIMmbnklfiDuPhlC1Br7aKQthJjzpbi/s1600/20170512_131454.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbABCRPFJ4cZD68K0bALUIi5gklfRPBFiNDT11IIiVYMKI9ZytJAYtvB9XmN_krBgNSfBzkUOgMxZTZdrILB5uuM_-A9Kg90n7Vx_hnGwK5aYOhmIMmbnklfiDuPhlC1Br7aKQthJjzpbi/s640/20170512_131454.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Jäätelö maistui myös Tinttaralle, joka pohti kuvanoton aikaan tapaansa tärkeitä juttuja. <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Ihanaa äitienpäivää jo hiukan etukäteen jokaiselle äidille! :)</b></div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-57825773214189970302017-04-19T00:04:00.002+03:002017-04-19T00:04:21.632+03:00Vaara ohi<div style="text-align: justify;">
Auringon säteet pyyhkivät pölyisiä tasoja, hyllyjä ja jo aiemmin pakattuja pahvilaatikoita. Hallittua kaaosta, väittäisin. Oikeastaan aika vapauttavaakin. Ei tarvitse siivota, enää kymmenen yötä ja loppurutistus alkaa. Näillä näkymin sen pääsemme tekemään keveämmin mielin. Palataankin heti eiliseen koettelemukseen ja nopeisiin muuttuviin tilanteisiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilen Tiina siis lähti illalla päivystyksen kautta infektio-osastolle. Osastolle 51 (hematologinen osasto, Tiinan "toinen koti") ei tällaisissa tapauksissa voi mennä, koska vatsatauti leviäisi nopeasti heikkokuntoisiin potilaisiin ja läheisiin. Käsittääkseni ainakin vesirokko ja vatsataudit hoidetaan 62:lla infektiopuolella. Ehkä muitakin, mutta meille tämä oli ensimmäinen kerta tuolla osastolla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiinalta otettiin välittömästi sydänfilmi. Olinkin googlettanut epätoivoisena, mitä tuo kalsiumin puutos voi aiheuttaa ja sanoihan lääkärikin siitä. Sydän on kovilla ja lihakset voivat kramppailla. Pelotti jo ajatus, mitä Tiina tulisi käymään läpi. Sydänfilmi näytti kuitenkin hyvältä ja pian otettiinkin nippu verikokeita. Tuo kalsiumi-arvo tulisi siis olla yli 1,17 ja alle 0,9 arvoilla alkaa kroppa oireilla. Tiinan arvo oli ollut meidän mennessä oksentelun aikana päivystykseen 0,66. Tätä ei uskonut opikein kukaan todeksi ja uusi arvo otettiin lähtiessä. Sen tulos tuli kahdeksalta ja oli vielä matalampi, 0,59. Taidan toistaa itseäni, en nimittäin ole varma mitä eilen naputtelin. Mutta kertausta hiukan, tyhjäpää-mamma on vähän vieläkin kierroksilla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kovasti Tiinan tolpillaan olemista kummasteltiin. Tätä arvoa mittailtiin parikin kertaa alkuyöstä ja Jouni sai kerralla puoliltaöin useammat arvot. Ihmetys oli suuri, kun epäuskoinen Jouni soitti ja kertoi, että viimeisimmät arvot olivat normaalit! En meinannut millään uskoa ja sain pian kuvan labralappusesta. Tuo edellä mainittu arvo oli ollut 0,77 ja viimeisin oli jo normaali 1,33! Myös sokerit oli päälle 6, eli ihan normaalit. Eilen valkosoluissa oli näkynyt pomppaus ylöspäin sekä punasoluissa pientä laskua, mikä sopisi hyvin infektioon, eli toisinsanoen vatsatautiin tässä tapauksessa. Valkosolut olikin tänään aamulla jo pudonneet lähelle normaalia (Tiinan tasolla siis), joten pahin oli ohi. Aamulla lääkäri päästi tytön kotiin, kun vointi oli hyvä ja veriarvot normalisoitumassa. Lyhyt reissu tällä kertaa siis onneksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta mitä tästä kaikesta mietin? Ilmeisesti Tiina ei olisikaan oksennellut tuon arvon takia? Oliko tämä siis erikoinen vatsatauti, jota kellään meillä muilla ei ollut? Hassua, että tyttö oksenteli rajusti, virkosi silmänräpäyksessä ja söi heti. Eikä mitään muista oireita, lämpöä tai ripulia ollut. Onhan tauteja toki erilaisia, mutta tämä oli kyllä erikoista. Iso kiitos sairaalan ripeälle toiminnalle ja lääkäreiden tukimuksille. Kun pohjamutia myöten kaivoivat. Ja niinhän sen pitääkin mennä, kun kyseessä on pieni lapsi. Mutta täytyy sanoa, että olin jo unohtanut tuon pakokauhun ja pelon, joka pyyhkäisee läpi jokaikisen solun. Se on aika hyvin verrattavissa tunteeseen, kun kroppa käskee lähteä karkuun ja jaloissa oikein kihelmöi. Täytyy päästä juoksemaan, sydän hakkaa ja adrenaliini virtaa niin, että tärisee aivan. Kun tuohon tunteeseen yhdistää kuolemanpelon, pääsee lähelle sitä tunteiden sekamelskaa, joka sisällä näissä tilanteissa velloo. Pahempaa tunnetta en ole vielä kokenut ja toivottavasti en tule kokemaankaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässäpä tämä, käänne nopeasti huonoksi ja nopeasti hyväksi. Kaikki oli kuin muistutus siitä, kuinka nopeasti asiat, elämä ja kaikki voi muuttua. Jälleen elämästä ropisi roppakaupalla "turhia" stressaamisen kohteita, kuin kankkulan kaivoon. Ihan kuin niitä ei olisi ollutkaan alunperinkään. Esimerkiksi vaikkapa ensi viikon muutto. Hymyssä suin mietin, että kyllä siitä selvitään. Asunnon kaaos ei ahdista edes sitä vähää enää. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen taas kovastikin rennompi äitinä. Halaan yhä enemmän, hemmottelen nuita muruja. Ehkä liikaakin.. Pusutan ja silitän, joita ei ainakaan niitä lvoi liikaa tehdä. Olen onnellinen! Nuo ovat minut pikkuiset tyttöseni. Hyvin elossa, eläväisinä, iloisina ja vilkkaina. Omina itsenään. Mikä voisi olla paremmin? Ajatelkaa, mitä mietin! <i>Mikä voisi olla paremmin? </i>En edes miettinyt syövätöntä elämää. Meillä on nyt tämä elämä ja nämä kortit. Juuri nyt, tänään, minä äitinä iloitsen siitä, että minulla on tyttäreni. Vaikka tämä on verrattuna tavallisempaan arkeen ihan järkyttävän pelottavaa, en siltikään vaihtaisi päivääkään. Enhän edes voisikaan. Mitä yksi huoleton päivä tämän pian täyttyvän vuoden aikana merkitsisikään? Näistä päivistä koostuu meidän eletty elämä. Tätä elämää minä elän ja tätä tarinaa koen, kirjoitan ja teille jaan. Näytän, että mustimmallakin hetkellä on kultaiset väläyksensä. kaikesta selviää. Turhaan miertin, <i>mitä jos kuitenki, </i>koska nyt on nyt.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hyvin vahvasti onnellisena, kiitollisena ja elämälle nöyränä kirjoittelen minä, kahden ihanan tytön äiti. Erityisesti toinen heistä, erityinen Tinttaraisemme, esikoiseni, teki minusta tämän lujan ja vahvasti hyvyyteen uskovan naisen. <3</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tähän loppuun haluan näyttää, miltä Tiina näytti päivystyksessä kahdentoista oksennuksen jälkeen, kaikkensa antaneena. Ei kyyneltäkään vuodattanut, vaikka varmasti ei kaukana ollut. Tippa oli juuri laitewttu tippumaan ja tyttö lepäsi, kun viimein oksentaminen loppui. Luja, lempeä, viisas tyttärmme. Urhea soturiprinsessamme. Kadehdittavaa reippautta huokuu kuvasta. Tulen palaamaan tähän kuvaan vielä usein. Auringonsäde valaisee pienen pekaulon. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizpXRYuiwweL5sFCy1LLXYnvI3RL0Akty7jhvaweiMuoe4kWbfUvGE7_n3jjqtKyz1GcIUR-0t9z_N2wgxEY3L5K8HXf7rplULTbHoBbrA_638tjZEdFMoRcf6zcCcU-YUDXo-KhbIxHxX/s1600/tiiii.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizpXRYuiwweL5sFCy1LLXYnvI3RL0Akty7jhvaweiMuoe4kWbfUvGE7_n3jjqtKyz1GcIUR-0t9z_N2wgxEY3L5K8HXf7rplULTbHoBbrA_638tjZEdFMoRcf6zcCcU-YUDXo-KhbIxHxX/s640/tiiii.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voi olla, etten ehdi enää ennen muuttoa kirjoittamaan, mutta uusista käänteistä ainakin lyhyesti tänne kirjoitan. Tiinan vinkristiini (30min sytostaatti-tiputus) siirtyi viikolla, eli ensi viikon tiistaille. Silloin päiväkäynti osastolle tiedossa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
SUUREN SUURI KIITOS teille jokaiselle viesteistänne ja myötäelämisestä tässä(kin) pelottavassa käänteessä. Arvosta todella jokaista kommenttia, jotka olette tänne tai facebookin puolelle kirjoittaneet. Kiitos! <3</div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-72458147118256108932017-04-17T21:42:00.002+03:002017-04-17T21:42:59.300+03:00Mitä nyt tapahtuu?Mun pää on tyhjä. Lyhyesti kerrottuna Tiina alkoi oksentamaan aikaisin aamulla. Oksentaminen oli rajua. Päivystyksessä tutkittiin ja nesteytyksen jälkeen jo vironnut tyttö pääsi kotiin. Lähtiessä lääkäri sanoi hyvin poikkeavasta veriarvosta, että luultavimmin se on virhe. Otettiin uusi näyte ja päästiin kotiin. Olin tunnin päästä soittamassa osastolle, mutta puhelin soi etukäteen. Puhelimessa oli ymmällään oleva lääkäri. Arvo ei ole virhe ja se on vakava. Ilmeisesti calsiumiin liittyvä. Tiinan pitäisi tuolla arvolla olla ihan muuta, ku tolpillaan. Myös sokeri oli todella alhainen, vain 2,1! Vaikka tyttö oli syönyt hiukan hampurilaista ja juonut limsaa.. Kiiresti siis osastolle, uudet kokeet ja nyt odotellaan. Tuloksia saadaan jo nyt illalla/yöllä.<br />
<br />
Kysyin itkun kanssa, voiko vatsatauti laskea arvoja vai oksentiko tyttö arvojen vuoksi? Jälkimmäinen, sanoi lääkäri.<br />
<br />
Kaikki on ymmällään. Tiinan tilannetta tutkitaan. Isi on sairaalassa tytön kanssa. Sinja nukkuu. Äiti itkee ja tärisee.<br />
<br />
Välähdys lähes vuoden takaa: "Arvot on niin vakavat, kumpa ne olis virheelliset" sanoi lääkäri ennen kuin menimme ambulanssiin. Nyt tilanne ei toivottavasti ole yhtä paha, mutta tämä silti yllätti kaikki. Täysin. Muuta ei voelä kukaan tiedä. Kävelen ympäriinsä ja odotan. Toivon ja rukoilen.<br />
<br />
Mitä tämä on?Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com34tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-33069505327516529342017-04-08T23:26:00.002+03:002017-04-08T23:26:31.624+03:00Muuttolaatikoiden keskellä<div style="text-align: justify;">
Kevät se etenee hurjaa vauhtia ja ollaan jo aivan pääsiäisen kynnyksellä. Sotkuisen ja sekaisen keittiönpöydän päällä keikkuu ylinnä rottinkikori, joka pitää sisällään useampaa lakupatukkaa ja virpojan palkkaa. Soikohan huomenna ovikello? <i>Terveeks, tulevaks vuodeks. </i>Mieluusti, kiitos! Jos ei kukaan käy, virvon vaikka itse. Kaikki keinot käyttöön, tietty.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tosiaan, sotkuista on. Sekavaa, kaaosta ja kaikkea mahdollista. Kirppispöydän pitämistä, kaappien läpikäyntiä, pakkaamista. Pahvilaatikoiden epätoivoista haalimista. Sentin venyttämistä, budjetointia. Hiukan karmivaa tämä huono onni tällä hetkellä rahan suhteen. Jännitetään ihan tosissaan, mitä seuraavaksi. Ensin kävin hammaslääkärissä kovan kivun vuoksi ja hammas revittiin. Parantuminen kävi verkkaisesti, eikä siinä mitään. Sitä laskua tässä vain kauhulla odotan. Samaan syssyyn auto piti huollattaa katsastuksen lisäksi. Kuukausi oli armonaikaa. Pakollinen paha, auto on kuitenkin 100% pakollinen tässä tilanteessa. Jotta ei liian helpolla olis päästy, niin Jounin silmälasit kirjaimellisesti hajosi. Onneksi yhdessä liikkeessä oli puoleen hintaan sekä kehykset, että linssit, mutta kertyy näistä silti lähes 800e ylimääräisiä kuluja yhteen syssyyn. Onneksi maksettu on jo hammaslääkärilaskua vaille kaikki, että nyt kärsitään vain jälkivaikutuksista. Pitää olla luova ja keksiä monennäköstä. Nämä onki meille tuttuja takapakkeja, näistä selvitään. Nämä aina kerääntyy yhteen syssyyn. Mutta kiristäähän se pantaa pään ympärillä, kun tilanne on muutenkin tosi tiukka. Hoen vain päässä, että ohimenevää tämä kaikki on. Kyllä tämä tästä. On me isompienki kriisien keskellä oltu ja niistäkin selvitty!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjoittamisesta olen pitänyt taukoa, kun ollaan kovasti jo muuttojuttuja tehty eteenpäin. Illat käytetään lähinnä tavaroiden pakkailuun ja kirppispöydän tavaroiden hinnoitteluun. Facebookissa paikallinen avustysryhmä keräsi entisen kodittoman henkilön uuteen vuokra-asuntoon tavaroita ja oli ilo saada lahjoittaa erilaisia kivoja tavaroita ja astioita! Pompin iloisella mielellä kaapilta toiselle ja pakkasin tavaroita, jotka tuntuivat sopivilta ja tarpeellisilta. Siitä tulee yksinkertaisesti niin hyvä mieli, kun tietää tavaroiden menevän oikeaan paikkaan avuksi! Kuka vaan meistä voi olla joskus avun tarpeessa ja useimmilta meistä löytyy jotain eteenpäin annettavaa. :) Meillä on esimerkiksi useampia täkkejä ja tyynyjä, joten valkkasin kassiin uuden raikkaan täkin, tyynyn ja muutamat pussilakanasetit sekä pyyhkeen. Varmasti tuntuu kivalta saada raikkaita petivaatteita ja kivoja tavaroita, kun elänyt kadulla tai toisten nurkissa vailla ihan omaa kotia. Hometalo-episodin jälkeen me saimme itse myös joitain lahjoituksia ja ne oli hurjan tärkeitä ja korvaamattomia. Silloin nuita täkkejä ja vastaavia tuli hommattua vähän enemmän ja nyt oli kiva, kun pystyi ilahduttamaan. Jos ei ihan tällä tavoin halua auttaa, niin onneksi on esim Brother Christmas, jonka avulla apu varmasti menee perille. Rahallisesti ei meillä ole mahdollista auttaa, mutta onneksi tavaroilla pystyi tässä tilanteessa osallistumaan. Jokaiselle löytynee sopiva väylä, jos kokee halua auttaa. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta mitäs meidän Tiina Tinttaralle kuuluu? Pääosin ihan hyvää. Vointi on hyvä ja ruokahalukin pääosin loistava. Nyt kuluneella viikolla Tiina kävi kortisoni-rasituksessa, eli tiistaina aamulla jätettiin aamulääke ottamatta ja tyttö läksi Jounin kanssa osastolle. Molemmilla rasituskerroilla Jouni on ollut paikalla, joten ihan tarkkaa kulkua en osaa selittää. Verikokeita otetaan parin tunnin sisään useita ja yhdessä välissä annetaan jokin lääke, jolla on oma merkityksensä. No, joka tapauksessa, tulos oli edelleen heikko. Tiinan keho ei siis omasta takaa "osaa valmistaa" tätä tarvittavaa ainetta, joten lääkitystä jatketaan. Keho on toipumassa, eikä ihme, ettei vielä tuotanto ole käynnistynyt. vaikka kyllä se vähän huolettaa minua itseäni, mutten anna sille ajatukselle isompaa tilaa. Uskomme ja toivomme, että tämä(kin) asia korjaantuu ajan kanssa. Vähän isompaa huolta (tämäkin vain minulle) aiheutti Tiinan matalahkot veriarvot. Hemoglobiini oli kohtalainen, mutta jostain syystä valkosolujen "taisteluhippuset" oli juuri ja juuri alarajalla. Neurofiilit vain 0,5 siis. Jos olisi yhtään vähemmän, ylläpitolääkitystä vähennettäisiin. Nämä arvot toki elävät omaa elämäänsä, mutta kun lisäksi trombosyytit (verihiutaleet) oli vain reilu 120, niin kieltämättä kummastutti. Sytostaattien jälkimainingeissakin ne oli jo hyvää vauhtia lähemmäs toistasataa, mutta jostain syystä nyt ne oli noin matalat. vertailuksi, Tiinalla ei ole tainnut olla noin matalina nuo sitten viime marras-joulukuun jälkeen, jonka jälkeen ne on pysyneet 270-400 paikkeilla. Infektioiden aikana elimistö "syö" sekä punasoluja (hemoglobiini) että näitä verihiutaleita. Siksi niitä välillä joudutaan tankkaamaan luovutetuilla soluilla, varsinkin hoitojen rankan alun aikana. Yleensä näiden arvojen matalaksi laskeminen siis viittaa joko alkavaan infektioon tai sitten se on seurausta sytostaateista. Viimeisimmän sytostaatin jälkeen arvot kuitenki ehti nousta, joten vähän meinaa pelko pyrkiä pintaan, mutta toistaiseksi kaikki on hyvin. Nuista verikokeista on nyt neljä päivää ja kaikki on hienosti ainakin juuri nyt. Siitä faktasta pidetään kiinni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muutto siis tosiaan lähestyy kovaa vauhtia. Samalla innostus ja ilo kasvaa; me päästään kotiin. <3 Parikymmentä yötä ja sitten ollaan h-hetkessä aikalailla. Oulussa asumista ehtii kertyä siis yhdeksän kuukautta ja täytyy sanoa, että tuskin olisimme jaksaneet yhtään enempää. Tietysti, jos tilanne olisi toinen, mutta nyt sairaalakäyntien harventuessa yhteen kertaan kuukaudessa on ihan sama, kulkeeko sen 130km matkan vai asuuko vieressä, jos 80% arjesta kuluu kotona kuitenkin. On jotenkin ihanaa irtaannuttaa Oulu osaksi vain sairaalareissuja, kun nyt tuntuu, että elämme yhtä sairaalakuplaa, vaikka olemmekin "kotona" suurimman osan ajasta. Onhan Oulussa tietysti ison kaupungin kivat puolet, mutta mitä iloa niistä on, kun emme niistä pääse nauttimaan? Tietysti ensi syksynä pääsisimme, jos kaikki menee hyvin, mutta me halutaan just nyt, tähän hetkeen, heti jotain muuta, kivaa ja erilaista. Uusi asunto on rivitalossa, jossa on iso piha, joka tarjoaa erilailla mahdollisuuksia tulevana kesänä. Täällä kerrostalossa tilanne on ihan eri. Tässä kun ei valitettavasti ole varsinaista leikkipihaa tai edes nurmikkoa koko pihalla. Ajatus rivitalon tuomista muistakin eduista lämmittää mieltä. Yksityisyys paranee, asunto on vieläpä päädyssä. Pihalle voi kesällä värkätä teltan majaksi tai vaikkapa tramboliinin. Tramboliinin meillä ei tosin taida olla varaa, mutta on kiva ajatus, että sellaisen <i>voi joskus </i>hankkia, koska se on mahdollista. :D Pihassa on lisäksi grillikota vapaassa käytössä ja infektioiden suhteen on tosi kiva, kun asuntoon on oma ovi, eikä kulkeminen ole samanlaista, kuin kerrostalossa. Kaikki tällaiset pienet jutut lievittävät hiukan stressiä ja tuovat iloa. Pienistä puroista kasvaa iso joki. Ja lopulta iso, onnellinen meri. Merta kohti siis!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oikeastaan sen kummempia kuulumisia mulla ei olekaan tällä hetkellä. Lähinnä muuttohöpötystä ja haaveilua. Josko nuo raha-asiat taas sutviutuu ajan kanssa. Tasapainoiluahan tämä on kokonaisuutena, joka päivä. Tasapainoilusta tulikin mieleen, että seuraavalla osastokäynnillä (18.4) pitää ottaa puheeksi Tiinan kävely. tyttö kyllä kävelee, lujaakin, mutta voimakkaasti kantapäillään. En tiedä, onko ihan tavallinen "välivaihe" vai mitä pitäisi tehdä. Olisiko tietynlaiset kengät sisäkäyttöön paikallaan vai mitä voisimme tehdä auttaaksemme. Ehkä lääkärillä on jokin ajatus tai sitten voisimme puhua fysioterapeutin kanssa. Nämä on onneksi kuitenkin pikkujuttuja ja meillä on vahva luotto tulevaan. Tärkeintä on nyt se, että Tiina toipuu. Että Tiinan pienen kehon joka osanen, hippunen, joka sitä osana on, toipuu. Jos ei palaa entiselleen, niin ainakin paranee niin, että voimme katsoa eteenpäin luottavaisina. Minä äitinä venyn vaikka kuuhun ja takaisin. Ihan mitä vain. </div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Lapseni vuoksi mitä vain.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN14VG-8v-jpdWs6bM1suc2VihwsOnww_Lo2wj9zti4_ORUmFAEvXsaGQonR20XeP6GJnIk2w-H37291crSid94yD_8SCXbYVYlTze7rPKUMVZefJqglhvJrw6Dx-5xEzDbzrTa9EGUJkh/s1600/20170330_121301.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN14VG-8v-jpdWs6bM1suc2VihwsOnww_Lo2wj9zti4_ORUmFAEvXsaGQonR20XeP6GJnIk2w-H37291crSid94yD_8SCXbYVYlTze7rPKUMVZefJqglhvJrw6Dx-5xEzDbzrTa9EGUJkh/s640/20170330_121301.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Pahvilaatikosta on moneksi!</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGsx01vx7amYDBHgUbjbMvgEIeIYpPPd9cR8bIEeXuDgIkwiv5-v3ZTJuvRtfCkHdPX-aq1DXb4133V6d_nha-tqwNmlW9zdwVBibouszYOa0tngJIPvJkv-_BCwii1gAKBhXnm9u_fSNE/s1600/20170330_170351.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGsx01vx7amYDBHgUbjbMvgEIeIYpPPd9cR8bIEeXuDgIkwiv5-v3ZTJuvRtfCkHdPX-aq1DXb4133V6d_nha-tqwNmlW9zdwVBibouszYOa0tngJIPvJkv-_BCwii1gAKBhXnm9u_fSNE/s640/20170330_170351.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Kovin on vaaleankuparit hiukset molemmilla. Tiinalla suora, Sinjalla kihara. :)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinY7OrsL7VMuzVOdUz1dPmozqRVAWxLcCE639563jCXy_bwCK1U077oMJVZihQDfFv62zMNs2bYDJZkRET7DWPjn4fls4WUHfwU1w5_-Z6nMQBEl7tVPkpYnQ46HLK-l5KOG3kcQLzddTX/s1600/20170328_155106.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinY7OrsL7VMuzVOdUz1dPmozqRVAWxLcCE639563jCXy_bwCK1U077oMJVZihQDfFv62zMNs2bYDJZkRET7DWPjn4fls4WUHfwU1w5_-Z6nMQBEl7tVPkpYnQ46HLK-l5KOG3kcQLzddTX/s640/20170328_155106.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Miku ja Leevi. <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
P.s. Toivottavasti blogin hiukan uusittu ulkoasu miellyttää silmää. Saa antaa halutessaan palautetta, onko luettavuus hyvä. :)</div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-57054453408092796502017-03-24T22:15:00.002+02:002017-03-25T21:12:00.200+02:00Äiti pohtii, osa 154385719<div style="text-align: justify;">
<i>Miten<b> sinä</b> näet maailman ja arkesi?</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Kolikolla on kaksi puolta, sanotaan. Ja todella onkin. Kun kumarrat, toiselle pyllistät. Maailma on täynnä kliseitä ja sanontoja, jotka ovat ihan oikeassa. Meistä jokainen varmasti kumartaa elämälle ja pyllistää syövälle tai muulle pahalle asialle, joka omaa elämää keikauttaa päälaelleen. Ehkä se on sydänsairaus, ehkä lapsen ongelmat koulussa tai vaikkapa köyhyys. meitä ympäröi niin monia haasteita ja vaiheita elämässä, että niistä todella saa punottua räsymattoonsa tummia, peräti mustia raitoja. Minä täällä hiljaisessa makuuhuoneessa naputtelen ja mietin, että punottavaksi on todellakin jo vähän kirkkaampaa kudetta. Ehkä mustuus ja synkkyys hiukan väistyy? Ainakin kevätaurinko saa kaiken näyttämään valoisammalta, kirkkaammalta. Selkenee, hiljalleen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voisinko jotenkin itse vaikuttaa tähän kaikkeen kuitenkin? Voisiko asiat olla valoisammin, jos <i>minä </i>päätän niin? Tekisin omalta osaltani jotain, mikä auttaisi? Kyllä ja ei. Voin päättää oman asenteeni ja tapani, kuinka asiat otan vastaan, mutten mitenkään voi esimerkiksi leukemian kulkuun vaikuttaa. Vaikka kuinka tajuttoman paljon tahtoisin, en voi vaikuttaa. En luuytimen toimintaan, en solutasolla edes hippustakaan. Ja voin sanoa, että tämän asian hyväksymiseen on mennyt ja tulee edelleen menemään aikaa. Voin tarjota parhaimmat puitteet omasta näkövinkkelistäni mietittynä, missä Tiinalla itsellään olisi paras olla ja kulkea tätä matkaa. Voin kehottaa ja houkutella terveellisempään ruokavalioon, voin kuntouttaa liikunnan avulla. Voin tarjota turvallisia purkukeinoja ahdistukselle. Voidaan paukuttaa pienin ja suurin nyrkein vaikkapa sohvan tyynyjä, purkaen turhautumista ja vihaakin. Voin rakkaalle lapselleni vakuuttaa, että äiti auttaa kaikin tavoin, kuin vain ikinä mitenkään on mahdollista. Tämä on minun osani tässä taistelussa. Olen kuin taistelumme kertovan maalauksen raamit. Kaikki tapahtuu asettamieni rajojen sisällä, jossa keskellä viuhuu meidän Tinttara milloin pohjattoman vihaisena, milloin lannistuneena pikkumyttynä sylissä uupuneena. Joinakin päivinä hän on maailman iloisimpana keltaisena värinä maalauksessamme. Voi sitä värien sekamelskaa. Sitä elämä on. Tottavie siinä on ihan kaikki värit. Ja niin sen kuuluukin mennä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miten jälkeenpäin sitten kannattaa katsoa maalaustaan? Kuinka suhtautua sen tummiin ja synkkiin sävyihin? Itseään pitäsi armahtaa, vähän silittää ja paijata. Niin paljon tapahtuu meistä johtumattomista syistä. Elämässä on niin paljon surua ja epätoivoa. Jokaisella on varmasti omat kuoppansa kuljettavana, eikä niitä mitenkään voi verrata toisiinsa. Onneksi on asioita ja ihmisiä, jotka niistä kuopista pois auttavat. Pitää vain löytää keinot ja antaa ajan tehdä oma tehtävänsä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällä hetkellä me roiskitaan taideteokseemme ihan kivojakin värejä. Kevään vaikutuksesta pirskahtelevaa iloista keltaista ja vaaleaa vihreää, vähän sinistäkin luottamuksesta tulevaan. Ei Tinttaran tarinan tummaa sinistä, vaan ihanaa vaaleaa ja kirkasta taivaansinistä. Kesätaivaan sinistä. Lähipäivinä joukkoon lisätään tummempia sävyjä, nimittäin metotreksaatin jälkimainingit lähestyy vääjäämättä. Tiina meni maanantaina illasta nesteytykseen ja tiistaina annettiin it-lääke humautuksessa (kevyt nukutus osastolla huoneessa, selkään pistettävä on tuo it-lääke) sekä laitettiin metotreksaatti (sytostaatti, 24h tiputus) tippumaan. Arvo laski samaan tuttuun tapaan niin, että tänään perjantaina Tiina pääsi kotiin. Kolmas tämän hoitokaavion metotreksaatti on siis takana ja edessä enää toukokuun ja heinäkuun tiputukset! Niin se aika vaan kuluu ja hoitojakso kerrallaan mennään eteenpäin. Vikristiinejä on kolme jäljellä, joten yhteensä suoneen tiputettavia hoitoja on jäljellä viisi. Vain viisi enää! Voisin oikeastaan joku päivä laskea, monta niitä on jo takanapäin. Useita kymmeniä, mutta tarkkaa lukua en osaa sanoa, saati muista. Seuraavaan postaukseen voisinkin tehdä koonnin, mitä kaikkea ja kuinka paljon Tiina on saanutkaan tähän mennessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itse kuulumisia ei sen kummemmin ole, kuin että ihan hyvin menee. Veriarvot on pysyneet hyvinä ja hienoa, että flunssatauti ehdittiin sairastaa pois alta, ettei hoitoja tarvinnut siirtää eteenpäin. Nyt vain jännitetään tuota maagista viidettä päivää metotreksaatin alotuksesta, jolloin pahoinvointi astuu kuvioihin ja mahdolliset limakalvorikot ilmaantuvat. Ennaltaehkäistään taas niin hyvin, kuin mahdollista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Erityiskiitos ihanalle Marra-mummulle, kun tämän hoitojakson sairaalassa Tinttaran kanssa vietti. :) Sinjakin sai extrasti huomiota molemmilta vanhemmilta näiden päivien ajan kotona. Osastolla kävin eilen hoitamassa paperijuttuja kuntoutusohjaajan ja sosiaalityöntekijän kanssa eteenpäin, että saadaan sitten hoitovälineitä ja kotisairaanhoitoa muuton jälkeenkin. Paljon on haettavaa ja hoidettavaa byrokratian saralla näissä tilanteissa, kun paikkakunta muuttuu. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH5VML7YiPO47z2_pYtCbE-69jtR8jfherP4IOWIa8RBvs4lC62bzgaz9EHDbFjEQkNMK3sEEQ4_37qk5iOsmp5Drzqv5VEx5Z0jKI2XqTiFlARTXcPPuZc3n8_XWHfu_kcrHHIfN8EL9u/s1600/20170313_154631.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH5VML7YiPO47z2_pYtCbE-69jtR8jfherP4IOWIa8RBvs4lC62bzgaz9EHDbFjEQkNMK3sEEQ4_37qk5iOsmp5Drzqv5VEx5Z0jKI2XqTiFlARTXcPPuZc3n8_XWHfu_kcrHHIfN8EL9u/s640/20170313_154631.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Räkänokat kuvattuna viime viikonloppuna herkkumukiensa kanssa. :D</div>
Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-16714581549449216182017-03-14T09:51:00.000+02:002017-03-14T09:51:32.954+02:00Korvatulehus-hommiaTiina pääsi eilen aamupäivällä taas kotiin. Vaikean olon osasyykin selvisi; korvatulehdus. On muuten Tinttaran ensimmäinen! Nyt meillä on takana yö, kun Tiina nukkui viimein hyvin. Sinja tietysti valvoskeli, pitäähän tasapaino pysyä. Mitä siitä tulis, jos vanhemmatki vaa nukkus? :D Nojoo, jospa tämä tästä. Tiinan labratkin oli hyvät ja tulehdusarvokin oli hiukan laskenu. Sitäkään ei tarvitse enää seurata. Seuraavat labrat ensi viikon maanantaina. Jos kaikki ok silloin, illalla nesteytykseen ja tiistaina selkälääke ja jälleen metotreksaatti 24h. Eli osastoviikko hoitojen merkeissä. Jospa me sitten saataisiin olla vähän pidemmälti kotona!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnC8hZPo27_THkIvdlYBg9zyd6ojgLK8LCB_kfg4ZXz-VQIboWgtksUmeDC1-G06cBUr1Scv3LTrV0ooNqBgKoCubwKrsn4lKOyjeRaJBs6VLMypeZh07uuJ6vyaVoMkH6iCHn0WZcZIPt/s1600/20170312_201800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnC8hZPo27_THkIvdlYBg9zyd6ojgLK8LCB_kfg4ZXz-VQIboWgtksUmeDC1-G06cBUr1Scv3LTrV0ooNqBgKoCubwKrsn4lKOyjeRaJBs6VLMypeZh07uuJ6vyaVoMkH6iCHn0WZcZIPt/s400/20170312_201800.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM_qO8RfVJOgqvn8kVt4OeZtflBWyo9k_CUxrAjd6P02ov-sfkQLwrmHC8AwODcHK8H2c5tNL8BurrHLQ9BFK3JoabX7i4RpxSAglqJ5e_yMDzLVPiAknhQG5nIaOuYB-zc_4TF9uwDaLu/s1600/20170312_202041.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM_qO8RfVJOgqvn8kVt4OeZtflBWyo9k_CUxrAjd6P02ov-sfkQLwrmHC8AwODcHK8H2c5tNL8BurrHLQ9BFK3JoabX7i4RpxSAglqJ5e_yMDzLVPiAknhQG5nIaOuYB-zc_4TF9uwDaLu/s400/20170312_202041.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig4tBWUjD1LXLjd_rAEvnNIGWjDm_Rhrrw8ls-brpQOOAJ6iMQI5aS3gBXF8DCpgsWnlbK0dZ2fjgMxovhXoRfrV8nwY1xyrw2c7psIUfgvNETqvfbgolvmXhXt0TzYx34w4TCc3k0rEnG/s1600/20170312_201937.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig4tBWUjD1LXLjd_rAEvnNIGWjDm_Rhrrw8ls-brpQOOAJ6iMQI5aS3gBXF8DCpgsWnlbK0dZ2fjgMxovhXoRfrV8nwY1xyrw2c7psIUfgvNETqvfbgolvmXhXt0TzYx34w4TCc3k0rEnG/s400/20170312_201937.jpg" width="225" /></a></div>
<br />
Kuvissa esiintyy meidän pikkuinen Miku Miikkulainen. Tiinan terapiakissa. Mikä ilo onkaan hoitaa pientä ystävää? <3<br />
<br />
Mukavaa viikkoa kaikille ja kiitos kommenteista! Ne piristävät. :)Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-3603667467624471562017-03-13T02:40:00.001+02:002017-03-13T02:40:20.357+02:00Ja taas osastolleMissä menee jaksamisen raja? Onko huolien määrä vakio? Entäpä kivun? Kelle annetaan ja kuinka paljon? Enkä edes jaksa miettiä, miksi kaikki tapahtuu.<br />
<br />
Sinne lähti jälleen minun pieni tyttöni. Panadol ei vajaan tunnin jälkeen ollut vaikuttanut, otsa oli yhä kuumempi. Hyvin kipeä lapsi, yleiskunto selvästi romahti hetkessä. Oksensi, yski ihan kamalasti. Kuume oli kohonnut 39 asti. Itkettiin sylikkäin sohvalla. Kova ikävä tuli heti, Tiina kertoi jo kaipaavansa meitä kaikkia. "Äiti sinä olet ihan kylmä" Voi rakas, sinä olet itse tulikuuma. Nopeasti vaatteet ja isin syliin ämpärin kanssa.<br />
<br />
Pienen lisämausteen tuo Sinjan kuume. Se nousi illalla jo yli 38. Kävin juuri kokeilemassa otsaa, oli viileä ja nukkuu rauhassa uniaan. Yksi meistä sentään nukkuu.<br />
<br />
Istun sängyllä ja tärisen. Mietin, mikä Tiinaa vaivaa ja miksi. Miten tämän kaiken voi jaksaa? Miten vielä saa sydämen kestämään vähän? Edes siihen asti, että vähän helpottaa jälleen.<br />
<br />
Jouni viestitti justiin osastolta, että lämpö 38.4 siellä. Ei siis niin paljoa enää. Mutta kuumetta alentava ei nyt pure normaaliin malliin joka tapauksessa. Saapa nähä, miten asiat etenee. Pää on niin tyhjä.Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-6056086709200319762017-03-12T15:39:00.000+02:002017-03-12T15:39:06.495+02:00Kotiin sairastamaanAamun crp 18 mitattuna osastokäynnillä, joten kotiin vaan sairastamaan! Täällä iloinen ja väsynyt äiti-ihminen illanvieton jälkeen fiilistelee huoletonta oloa. Kaikki on jälleen ihan hyvin. Pitää palata bligin pariin paremmalla aikaa. Nyt vaan pikapäivitys. :)Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1350265292299661350.post-65250333817870246912017-03-11T12:44:00.000+02:002017-03-11T12:44:13.382+02:00Huh, virusko?Noniin, päivitystä tilanteeseen. Labrat oli ihan hyvät ja crp vain 18, joten hyvin todennäköisesti virus vaivaa. Erikoiskivan tilanteesta tekee se, että Tiina pääsi kotiin sairastamaan! :) Yleisvointi tytöllä on täysin normaali. Ei nuhaa, ei mitään muuta ku harvakseltaan yskää. Aamulla sitten osastolle takaisin ja crp:n mittaukseen ja tutön tarkistukseen muutenkin. Kotona saadaan lääkitä kuumetta alentavalla ja nyt on kuumerajana 38,5. Rauha maassa taas hetken meidänki katon alla. Mulla oli itsellä tarkotus suunnata kaverille tyttöjen iltaa viettämään ja sen ajatuksen ehdin jo kuopata. Nyt näyttäs, että ehkä pääsisinki. Oonhan mää peräti yhden kerran tässä 10kk aikana ollu illanvietossa ystävän kanssa ja sillonki myös tytöt oli mummulassa Jounin kanssa ja Jouniki siten tavallaan vapaalla. Tuntuu, että tarvisin yhden illan ihan tosissaan pitkästä aikaa, pois näistä ympyröistä. Saapa nähä, pääsenkö. Kumpa Tiinalla menis kaikki nyt hyvin!Hopeakissahttp://www.blogger.com/profile/07365744986751830287noreply@blogger.com0